Syömishäiriö vai normaalia valon tuomaa pirteyttä?
Liikuntamääräni tuplaantuvat aina kevään myötä. Aloitan haasteita kuten joogahaasteen ja askelhaasteen ja alan pyöräillä paikkoihin. Samalla syöminen vähenee koska liikunnasta tullutta hyvää oloa ei tee mieli pilata sipseillä tai karkilla.
En silti voi olla miettimättä ovatko haasteet minulle vain tekosyitä liikkua liikaa ja syödä liian vähän. Huomaan että aina kun kehoni alkaa muuttua kaikki epäterveet ajatukset alkavat saada tilaa ja alan miettiä että olisipa kiva laihtua vähän ja haittaako se niin paljon jos skippaan yhden aterian. Myös kesä ja ulkonäköpaineet kannustavat siihen että jos vähän pudottaisi painoa.
Olen normaalipainoinen, joten laihtuminen ei ole minulle mitenkään automaattisesti hyvä asia.
Syömishäiriö (näitä on niin valtavasti erilaisia) on juuri sitä että laitetaan ulkonäköpaineiden takia, sellaisen pitäisi olla vaan omaa terveyden edistämistä, aterioiden väliin jättäminen ei myöskään ole mikään terveellinen tapa pidemmän päälle...