Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lakkasit välittämästä niin kauheasti ulkonäöstäsi? Miten se ilmeni?
05.05.2022 |
Itse vaihdoin nahkasaappaat Kuomiin ja aloin kulkea markettivaatteissa. Tämä nelikymppisenä. On mukava olla.
Kommentit (31)
Nelikymppisenä. Ryhdyin käyttämään talvisin toppahousuja ja hyväpohjaisia kenkiä. Miksi palella ja liukastella huonoilla kengillä monta kuukautta vuodessa vain ulkonäön takia? Lisäksi ryhdyin käyttämään harvemmin farkkuja kuin ennen, ja useammin ulkoiluvaatteita. Lopetin myös piilolinssien käyttämisen, kun alkoi tuntumaan siltä, että niiden kanssa oli liian usein ongelmia ja juuri silloin, kun olisi pitänyt nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan oikein välittänyt. pukeudun ylisuuriin huppareihin ja lököpöksyihin, en meikkaa ja laitan nutturalle hiukset. olen 30v
Olen 48 ja kiinnitän aina vain enemmän huomiota ulkonäkööni. Tähän liittyy ehkä se että olen 6 vuoden aikana pudottanut 22 kiloa.
Parikymppisenä. Sitä ennen en uskaltanut mennä lähikauppaan tai koiran kanssa lenkille ilman meikkiä tai laittamatta hiuksia tuuheammiksi. Nykyään meikkaan kerran-pari vuodessa ja voin mennä vaikka baariin ilman. Ei hävetä jos kainaloissa tai säärissä on parin viikon sänki. Vaihdoin farkut mukaviin kangashousuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47 ja en välitä enää niin kauheasti siitä mitä on päällä arkena. En tykkää kun keho ja naama on alkanut roikkua ja olen niitä yrittänyt pitää kunnossa jumppaamalla. Monet minun ikäiseni ovat jo ihan täysiä valaita, olen vielä joten kuten saanut pysymään muodot kohdallaan, alkaa olla kyllä jo aika taistelua. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä tähän taisteluun?
En lakkaa välittämästä ulkonäöstäni, sillä on kohteliasta muita kohtaan olla paras versio itsestään. Pukeudun aina pukuun, vaikka kävisin lähikaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsivaiheessa joustin vähän ja hankin järkeviä kenkiä ja lopetin meikkaamisen. Nyt myöhemmin olen alkanut taas panostaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 30-vuotiaana kävi noin. Sitten 40-vuotiaana taas ryhdistäydyin.
Vierailija kirjoitti:
En lakkaa välittämästä ulkonäöstäni, sillä on kohteliasta muita kohtaan olla paras versio itsestään. Pukeudun aina pukuun, vaikka kävisin lähikaupassa.
huutonauruhymiö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
62v ja välitän edelleenkin, tietty!
Toki nyt kotosalla on vähän mukavammissa vaatteissa ja matalammissa kengissä kuin toimistolla mutta ihan normaalisti hiukset leikattuna malliin, puhtaina ja laitettuna (puolipitkät). Kivoja mekkoja, tunikamekkoja ja legginsejä, farkkuja siisteillä yläosilla. Kodin ulkopuolella vähintään kulmat, ripset ja huulet laitettuna
Marketista voi tehdä löytöjä, ei siinä mitään.
Eli siis et kuulu tämän keskustelun kohderyhmään.
Olen 41 ja edelleen välitän. Tai paremminkin häpeän, olen aina pitänyt itseäni tosi rumana, eikä tämä häpeä ole vieläkään helpottanut. Vartaloni on edelleen sutjakka, mutta kasvot rumat. En oikein jaksa enää uskoa, että koskaan tulen sinuiksi itseni kanssa. Varmaan vielä vanhainkodissakin hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-vuotiaana tullessani äidiksi. Lopetin hiusten värjäämisen kokonaan ja meikkaan enää todella harvoin. Vaatteet käytännöllisiä. Ei nuo lapset taida välittää kauheasti siitä miltä äiti näyttää. En tiedä tuleeko asiaan muutosta siinä vaiheessa kun palaan töihin, kohta neljä vuotta jatkunut näin, niin osaako sitä enää muutakaan.
Lukiossa jo jos toppahousut tarkoittaa sitä ettei välitä ulkonäöstä. En vaan voi sietää sitä tunnetta kun farkkujen alle on ängetty kalsarit, puristaa, kutittaa, pikkarit menee huonosti siellä alimpana...
Ihan hirveästi en ole välittänyt laittautumisesta milloinkaan. Joskus 25-vuotiaana aloin pitää hiusmallia joka ei vaadi erityistä laittoa kun aina voi laittaa hiukset vaan kiinni. Aina olen meikannut aika vähän. Varmaan lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta alkoi vaatevalinnoissa mukavuus tulla ennen ulkonäköä. Esimerkiksi luovuin minihameista ja ostin tilalle vähän pitempiä hameita ettei tarvitse vahtia ettei pikkarit näy.
En ole vielä lakannut itse välittämästä, mutta olen huomannut, etten enää stressaa paljoakaan, mitä ihmiset ajattelevat. Jos ymmärrätte eron. N49
30.
Tuon ikäiset naiset jää aina kakkoseksi parikymppisiin nähden miesten silmissä. Ja koska me vanhetaan kuin maito, niin en jaksanut enää välittää. N31
En ole koskaan välittänyt erityisemmin ulkonäöstäni. Enkä kyllä muidenkaan. Tykkään mukavista ja kilteistä ihmisistä.
Noin 45. Johtui enemmänkin koronasta kuin iästä. Ei tarvinnut meikkiä eikö kummoisia vaatteita kotona. Tähän tottui niin hyvin että enää ei kerrassaan huvita meikata. Korkkarit jäi kaappiin ja muutenkin rennomman vaatteet käytössä kuin aiemmin.
62v ja välitän edelleenkin, tietty!
Toki nyt kotosalla on vähän mukavammissa vaatteissa ja matalammissa kengissä kuin toimistolla mutta ihan normaalisti hiukset leikattuna malliin, puhtaina ja laitettuna (puolipitkät). Kivoja mekkoja, tunikamekkoja ja legginsejä, farkkuja siisteillä yläosilla. Kodin ulkopuolella vähintään kulmat, ripset ja huulet laitettuna
Marketista voi tehdä löytöjä, ei siinä mitään.