Missä iässä lakkasit välittämästä niin kauheasti ulkonäöstäsi? Miten se ilmeni?

Haluaiisin löytää jonkun uteliaan purkkaa poksuttelevan naisen syliini istumaan ja juttelemaan asioista ja löytäää uutta perspektiiviä katsomukseeni.

Vierailija kirjoitti:

Haluaiisin löytää jonkun uteliaan purkkaa poksuttelevan naisen syliini istumaan ja juttelemaan asioista ja löytäää uutta perspektiiviä katsomukseeni.

Sehän on kuiin ihmiseläimellä kuin aivastus tai hymy että se tarttuu ympäristööön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaiisin löytää jonkun uteliaan purkkaa poksuttelevan naisen syliini istumaan ja juttelemaan asioista ja löytäää uutta perspektiiviä katsomukseeni.

Sehän on kuiin ihmiseläimellä kuin aivastus tai hymy että se tarttuu ympäristööön.

Sitä niiittää mitä kylvää. Niiin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 47 ja en välitä enää niin kauheasti siitä mitä on päällä arkena. En tykkää kun keho ja naama on alkanut roikkua ja olen niitä yrittänyt pitää kunnossa jumppaamalla. Monet minun ikäiseni ovat jo ihan täysiä valaita, olen vielä joten kuten saanut pysymään muodot kohdallaan, alkaa olla kyllä jo aika taistelua. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä tähän taisteluun?

Kyllä se on liikkuvainen elämä. Ei tarvitse himokuntoilija olla, mutta jalkeilla tehtävä työ helpottaa painonhallintaa, näin ainakin koen itse. Voi olla geenitkin.

Eli kotona vaikka lihaskuntoa (kahvakuula hyvä, kyykkäily ja ulkona kiipeily) ja reipasta kävelyä päivittäin.

Sitten syömisten ja juomisten mietintä, Ja uni. Stressi minimiin.

Mulla ei ole lapsia. En tiedä, vaikuttaako lastensaanti siihen, miten painoa kertyy.

Naama alkaa väistämättä roikkua, mutta liikunta kyllä freesaa ihan kaikenikäisiä. Moni keski-ikäinen vasta alkaakin reippailla tietoisemmin.

Nuorena olin kaikesta ulkona, masentunut ja ihan kujalla. Jossain vaiheessa hyvin hoikka, mutta tuskinpa erityisen nätti, en voinut hyvin.

Iän myötä huomaan että talvet menevät hyvin käytännöllisessä univormussa, en jaksa korkoja esim yhtään. Eli aika epänaisellinen look.

Kevätkesällä piristyn ja käytän hameita ja pikkukenkiä. Kepeitä takkeja. Laukkuja on joka lähtöön. En juuri meikkaa enkä käytä koruja, mutta ihan muutaman vaatteen vaihtamalla näyttää jo aika erilaiselta.

Tietyssä mielessä vähän sääli, miten talvi vaikuttaa monella paljon siihen, miten jaksaa pukeutua. Käytäntö ennen kaikkea. Sporttisia vaatteita ajattelen kyllä karsia jatkossa, en kuitenkaan ole niin liikkuva että olisi ihan minua.

Hmmmm.... Maalle muuton jälkeen viiskymppisenä. Tuntuu kornilta laittautua lähimarkettiin. Mut hiukseni värjäytän edelleen. Harmaa kuontalo on karmea ja vanhentaa älyttömästi.

Sen harvan kerran kun vääntäydyn isolle kirkolle, laittaudun.

Kyllä mä edelleenkin välitän siitä miltä näytän, mutta uskoisin että suuri muutos tapahtui jotakuinkin nelikymppisenä.

Valitsen vaatteet käyttötarkoituksen ja mukavuuden mukaan, toki kiva jos ne myös näyttävät hyvältä.

Nyt, reippaasti viiskybäsenä, oma epätäydellisyys ei vaivaa ollenkaan. Toki olen siisti ja huoliteltu tarpeen vaatiessa, mutta en tietenkään enää fyysisesti sama kuin kolkyt vuotta sitten. Ja niin pitääkin olla, en lähde tavoittelemaan ikuista nuoruutta, vaan olen oma itseni.

37-vuotiaana, kolme kuolemantapausta lähipiirissä kahdessa vuodessa. Ilmeisesti masennuin ja lamaannuin. En välittänyt enää mistään, ulkonäöstä vähiten. Lopetin liikkumisen, söin ja erityisesti join mitä ja milloin halusin. Lihoin, inhoan itseäni nyt ulkoisesti ja en halua edes nähdä vaatekauppoja. Entisiin vaatteisiin en luonnollisestikaan enää mahdu.

teininä ja nuorena olit jotkut suojavaatteet, en satsannut ollenkaan. aikuisena aloin tykätä enemmän vaatteista ja oma tyyli alkoi hahmottumaan. ehkä en yleisellä mittapuulla ole laittautunut, mutta tykkään tehdä tiettyjä juttuja ulkonäköni eteen, ja se toivottavasti pysyy eläkeiässäkin.

Heti kun löysin parisuhteen. Ikävä kyllä mies lähti aika nopeasti ja taas joudun välittämään ainakin vähän aikaa

Täytän 47 v ja pidän huolta itsestäni edelleen. Miksi sen pitäisi muuttua? Treenaan ja käytän kivoja vaatteita, sama koko ollut parikymppisestä lähtien. Kolme lasta (isoja jo).