Miksi ystäväni päätyivät lopulta tällaisiin miehiin?
Minulla on pari kolmekymppiseksi asti yksin elänyttä naispuolinen ystävää, jotka ovat olleet ilman parisuhdetta nuoruutensa/aikuisuutensa alkuajan. Molemmat olisivat siis halunneet löytää parisuhteen, mutta eivät ole löytäneet toivomaansa miestä. Toinen tapaili miehiä, jotka eivät olleet kiinnostuneita edes seurustelemaan, vaan halusivat pelkästään seksiä. Toisella meni aikuisuuden alkuvuodet käsitellessä isoa kriisiä ja myöhemminkään uudelta asuinpaikkakunnalta ei sopivaa miestä löytynyt. Ja ihan "normaaleja" naisia ovat molemmat: ovat opiskelleet, käyneet töissä, on harrastuksia ja ystäviä, kun joku kuitenkin kysyy.
Nämä kolmekymppiseksi asti yksin olleet ystäväni päätyivät lopulta ottamaan huomattavasti itseään vanhemmat miehet (15-20 v ikäeroa), joilla on aiemmasta liitosta alakouluikäiset tai sitä nuoremmat lapset. Olen jotenkin hämmentynyt tuosta: ystävät puhuivat aikoinaan, kuinka haluaisivat miehen, jonka kanssa sitten aikanaan voisivat perustaa perheen, mennä naimisiin ja saada yhdessä lapsia. Nyt kumpikin ystävä tahollaan seurustelee huomattavasti vanhemman miehen kanssa, suunnittelee yhteenmuuttoa ja uusperheen "äitipuoleksi" ryhtymistä lapsille. Miehet eivät halua enempää lapsia, joten ystäväni jäisivät ilman omia biologisia lapsia. Minun on ollut vaikea käsittää tuota kuviota. Miten toive omista biologisista lapsista vaihtuu yhtäkkiä uusperheeksi paljon vanhemman miehen kanssa? En olisi omalla kohdalla voinut kuvitellakaan, että olisin luopunut haaveesta saada oma biologinen lapsi ja eläisin uusperheessä. Ylipäätään ihmetyttää, miksi nämä ystävät päätyivät yhteen noin paljon vanhempien miesten kanssa? Tilastollisesti tuo ei ole kovin yleistä. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin nuo miehet eivät ole mitään rikkaita lentäjämallipalomiehiä, vaan tavallisia neli-viisikymppisiä eronneita perheenisiä.
Kommentit (38)
No jo on sulla ongelma, että mitäs ne kaverit teki.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Minähän sanoin, että miehet ovat ihan tavallisia. Eivät ole mitään rikkaita/komeita/erityisen menestyneitä elämässään, ihan tavallisia ovat.
Ap
Epätoivo iski? Halusivat mieluummin perheen kuin pitää kiinni vaatimuksestaan?
Niin siis ei ole flaksi käynyt nuorena ja sinä ihmettelet miksi sitten vanhemmalla iällä otti sen jolle kelpasi viimein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Minähän sanoin, että miehet ovat ihan tavallisia. Eivät ole mitään rikkaita/komeita/erityisen menestyneitä elämässään, ihan tavallisia ovat.
Ap
Kaikki ei pröystäile rahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Minähän sanoin, että miehet ovat ihan tavallisia. Eivät ole mitään rikkaita/komeita/erityisen menestyneitä elämässään, ihan tavallisia ovat.
Ap
Kaikki ei pröystäile rahoillaan.
Miehet ovat ammateissa, joissa on ihan keskipalkka eikä mitkään kymppitonnien kuukausitulot. Eivät asu missään luksuslukaaleissa, eivätkä omista kalliita autoja yms. Eiköhän se jollain tavalla näkyisi, jos olisivat varakkaita.
Ap
Luultavasti heitä ahdisti taloustilanne ja turvattomuus, piti ottaa isukki. Joku epätoivo? Miten voivat asua lasten kanssa, jos vaihtoehtona olisi oma koti ja oma sisustus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Minähän sanoin, että miehet ovat ihan tavallisia. Eivät ole mitään rikkaita/komeita/erityisen menestyneitä elämässään, ihan tavallisia ovat.
Ap
Kaikki ei pröystäile rahoillaan.
Miehet ovat ammateissa, joissa on ihan keskipalkka eikä mitkään kymppitonnien kuukausitulot. Eivät asu missään luksuslukaaleissa, eivätkä omista kalliita autoja yms. Eiköhän se jollain tavalla näkyisi, jos olisivat varakkaita.
Ap
Näkyy pankkitilillä ja sijoituksissa. Pari - kolmesataa tonnia säästeliäs saa perusduunistakin tehtyä revittyä talteen vuosien saatossa. Piheinä eivät käytä näitä varoja. Perintöä odotellessa.
Ei riittänyt nhl-miljonäärit kaikille, mutta Penttejä löytyy.
Miehen rahoista viis.
Kuka haluaa äitipuoleksi itseään 20 v nuoremmille lapsille? O_O
Hyväö kysymys. Mutta ei tuohon ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta. - Miksi minä en ole löytänyt itselleni kumppania vaikka olen kai luullakseni tavallisen fiksu, hoikka etten sanoisi urheilullinen mies, joka on monista asioista ja ilmiöistä kiinnostunut. En ole erityien rikas mutta tulen toimeen omillani ja jotain voin laittaa säästöön..
Miksi en ole eläessäni päässyt edes harrastamaan seksiä naisen kanssa, vaikka melko usein saa lukea kuinka nainen kirjoittaa, ettei kelpaa miehille kuin seksikumppaniksi Miksi minu kohtaloni on ainakin toistaisekis ollut päästä (yai joutua), kuten sanotaan friend zonelle. En valita Kaveruudet ja ystävyydet naisten (ja miesten) kanssa ovat antaneet elämääni enemmän kuin osaan laskea
. Ei parisuhteenseen pääseminen ole onneksi velvollsiuus vaan mahdollisuus, joka ehkä vielä joskus mahdollistuu ja toteuttuu minunkin elämässäni. Ellei, niin jatkan sinkkuna elämistä niinkuin tähänkin asti.
Joksu kyllä on turhauttanut kun on tuntunut tylsältä kun on saanuty kuulla muilta, jotka uskovat vakaasti tietävänsä syyn sille miksi olen sinkku. Samalla antavat ymmärtää, miten sinkkuna eläminen olisi heille aina vähempi arvoista kuin aprisuhteessa olo. - Onneksi ainakin enimmäkseen olen nauttinut ja iloinnut elämästäni sinkkuna mutta olisihan se yksi ja erityien ja mahdollien oma rakkaani ja kumppanini joskus enemmän mukavaa löytää ja kohdata,
Naisen syy ottaa reilusti vanhempi mies on yleensä huono itsetunto. Ajatellaan, että vanhempi mies on niin innoissaan nuoresta naisesta että sille ainakin kelpaa ja se ei jätä. Tämä on aika surullista - se sisältää käsityksen että oman ikäinen, jolla olisi mahdollisuus muihinkin omanikäisiin, ei olisi yhtä innoissaan ja löytäisi varmasti paremman.
Yleensä näissä käy niin, että kun kelpaa jollekin, naisen itsetunto nousee. Samalla mies vanhenee ja nainen alkaa ymmärtää että saisi nuoremmankin.
Olen itse ollut tällainen nainen. Silloisella miehelläni ei ollut lapsia, mutta olisin hyvin voinut kuvitella, että kyllä minulle riittää toisen lapset, en tarvitse omia, pääasia että on joku suhde jolle kelpaan ja en kuitenkaan kelpaa muille kuin tuolle vanhalle ukolle, joten olen nyt sitten tässä kun en muutakaan voi.
Onneksi tuo aika on ohi, vaikka silloin toki kivenkovaan väitin että se on rakkautta ja ikä on vain numero jne :)
No itehän sä vastasit tohon. Ne kelpas vaan niille vanhoille miehille. Ilmeisesti on mielummin huonommankin miehen kanssa kuin yksin.
Syytä ei tiedä kuin ystävät itse.
Olen itse ikisinkku 30v nainen. Ei ole löytynyt miestä ja en ole aina edes parisuhdetta halunnut. Kun olin alta 25v, olin ehdottomasti sitä mieltä, että en halua lapsia. Mieli kuitenkin muuttui myöhemmin ja nykyään haaveilen siitä, että voisin saada oman perheen.
Ikisinkkuna olen painiskellut paljon sosiaalisen paineen kanssa. Kaikkialla toitotetaan parisuhteen erinomaisuutta ja sitä ydinperhe idylliä. Nuorempana tämä johti siihen, että etsin miestä vaikkei parisuhde ole ollut koskaan minulle tärkeä. Se on asia, joka tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Kenties niillä kavereilla on vastaavanlaisia kokemuksia.
Voi olla, että ovat katkenneet painostuksen alla ja ottivat semmoiset miehet, jotka saivat. Voi myös olla, että ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä syynä oli ihan rakkaus.
eikö rakkauden kohteeksi löytynyt ketään nuorempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä syynä oli ihan rakkaus.
eikö rakkauden kohteeksi löytynyt ketään nuorempaa?
Ei se ikää katso, vaan lompakkoa.
Asiahan ei kuulu sulle pätkääkään
Olen muutaman vuoden päästä kolmekymppinen ikisinkku ja olen luopunut jo ajatuksesta, että joskus tulisin perustamaan perheen. En halua tehdä lapsia kovinkaan vanhana (monestakaan syystä), joten aika lailla mun tilaisuus alkaa olla mennyt. Tähän ikään saakka minusta on ollut vakavasti kiinnostuneita vain niin luokattomat miehet, etten todellakaan ole edes harkinnut kumppanikseni, saati lasteni isäksi.
Olen miettinyt, että voisin ihan hyvin seurustella miehen kanssa, jolla on lapset jo tehtynä. Tämä oli minulle ehdoton ei silloin, kun vielä pidin ajatusta omista lapsista mahdollisena. Mihinkään 15-20 vuoden ikäeroon en olisi valmis joustamaan, vaan 10 vuoden ikäerolla olisi löydyttävä. Jos ei niin sitten ei.
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/