Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystäväni päätyivät lopulta tällaisiin miehiin?
04.05.2022 |
Minulla on pari kolmekymppiseksi asti yksin elänyttä naispuolinen ystävää, jotka ovat olleet ilman parisuhdetta nuoruutensa/aikuisuutensa alkuajan. Molemmat olisivat siis halunneet löytää parisuhteen, mutta eivät ole löytäneet toivomaansa miestä. Toinen tapaili miehiä, jotka eivät olleet kiinnostuneita edes seurustelemaan, vaan halusivat pelkästään seksiä. Toisella meni aikuisuuden alkuvuodet käsitellessä isoa kriisiä ja myöhemminkään uudelta asuinpaikkakunnalta ei sopivaa miestä löytynyt. Ja ihan "normaaleja" naisia ovat molemmat: ovat opiskelleet, käyneet töissä, on harrastuksia ja ystäviä, kun joku kuitenkin kysyy.
Nämä kolmekymppiseksi asti yksin olleet ystäväni päätyivät lopulta ottamaan huomattavasti itseään vanhemmat miehet (15-20 v ikäeroa), joilla on aiemmasta liitosta alakouluikäiset tai sitä nuoremmat lapset. Olen jotenkin hämmentynyt tuosta: ystävät puhuivat aikoinaan, kuinka haluaisivat miehen, jonka kanssa sitten aikanaan voisivat perustaa perheen, mennä naimisiin ja saada yhdessä lapsia. Nyt kumpikin ystävä tahollaan seurustelee huomattavasti vanhemman miehen kanssa, suunnittelee yhteenmuuttoa ja uusperheen "äitipuoleksi" ryhtymistä lapsille. Miehet eivät halua enempää lapsia, joten ystäväni jäisivät ilman omia biologisia lapsia. Minun on ollut vaikea käsittää tuota kuviota. Miten toive omista biologisista lapsista vaihtuu yhtäkkiä uusperheeksi paljon vanhemman miehen kanssa? En olisi omalla kohdalla voinut kuvitellakaan, että olisin luopunut haaveesta saada oma biologinen lapsi ja eläisin uusperheessä. Ylipäätään ihmetyttää, miksi nämä ystävät päätyivät yhteen noin paljon vanhempien miesten kanssa? Tilastollisesti tuo ei ole kovin yleistä. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin nuo miehet eivät ole mitään rikkaita lentäjämallipalomiehiä, vaan tavallisia neli-viisikymppisiä eronneita perheenisiä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Minä meinasin haksahtaa tuohon lankaan, kun olin 28. Tapailin hetken 45 v miestä, jolla lapset ex-vaimon kanssa. Ajattelin, että en kelpaa ikäisilleni miehille/löydä ikinä sopivaa taustani takia (olin kokenut avioeron nuorena).
Onneksi lopulta tulin järkiini ja en jatkanut tuota tapailua kauempaa. Ei mennyt kauaa, kun tapasin ikäiseni miehen, nykyään olla naimisissa ja pienen lapsen vanhempia.
Sanoisin siis, että huonosta itsetunnosta johtuu.
Mistähän näitä heikkoitsetuntoisia löytyisi. Nimi. kaveri kysyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä meinasin haksahtaa tuohon lankaan, kun olin 28. Tapailin hetken 45 v miestä, jolla lapset ex-vaimon kanssa. Ajattelin, että en kelpaa ikäisilleni miehille/löydä ikinä sopivaa taustani takia (olin kokenut avioeron nuorena).
Onneksi lopulta tulin järkiini ja en jatkanut tuota tapailua kauempaa. Ei mennyt kauaa, kun tapasin ikäiseni miehen, nykyään olla naimisissa ja pienen lapsen vanhempia.
Sanoisin siis, että huonosta itsetunnosta johtuu.
Mistähän näitä heikkoitsetuntoisia löytyisi. Nimi. kaveri kysyi.
Miksi pitäisi löytää heikkoitsetuntoinen nainen?
Onnekkaita noi keski-ikäiset miehet
Sun kaverit on jotain onnettomia reppanoita. Eipä tuohon muuta selitystä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkemäni perusteella sanoisin, että pitkään yksin olleelle saattaa iskeä olo, että "en tule löytämään toivomaani kumppania, joten lasken rimaa". Riman laskemisessa ei ole mitään pahaa, jos toiveet ovat ylisuuret, mutta osa laskee ihan tavallistenkin toiveiden kohdalla rimaa. Turhaan.
Kyllä kolmekymppinen kelpaa suunnilleen itsensä ikäiselle, jos ei ole mitään suurta ongelmaa (vaikeita mt-ongelmia tms). Ei tarvitsisi ottaa huomattavasti vanhempaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Minä meinasin haksahtaa tuohon lankaan, kun olin 28. Tapailin hetken 45 v miestä, jolla lapset ex-vaimon kanssa. Ajattelin, että en kelpaa ikäisilleni miehille/löydä ikinä sopivaa taustani takia (olin kokenut avioeron nuorena).
Onneksi lopulta tulin järkiini ja en jatkanut tuota tapailua kauempaa. Ei mennyt kauaa, kun tapasin ikäiseni miehen, nykyään olla naimisissa ja pienen lapsen vanhempia.
Sanoisin siis, että huonosta itsetunnosta johtuu.
Tämä! Mulla oli itsetunto ihan pohjalukemissa, kun olin ollut useamman vuoden yksin. Yksi +40 kollega sitten päätti ottaa tästä ilon irti, kun suostuin treffeille ja tapailemaan. Suuresta ikäerosta huolimatta mies oli tosi vaativa: kommentoi painoani (bmi 22) ja vaati, että minun pitäisi olla laihempi. Olin tuon miehen jäljiltä entistä enemmän rikki ja jäi paha maku suuhun pitkäksi aikaa. Nykyinen aviomieheni on minua 2 vuotta vanhempi ja enää en voisi kuvitellakaan tuollaista suuren ikäeron suhdetta. Ei se ole aidosti tasa-arvoista, vaan vanhempi osapuoli on niskan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on vähän sama kuin auton ostamisessa. Jos haluaa uudempaa vuosimallia, omat pelimerkit ei riitä ferrariin eikä mersuun ja joutuu tyytymään daciaan. Silloin voi vaihtoehtoisesti katsella vähän vanhempaa vuosimallia ja saa nyt sentään edes volkkarin, ehkä jopa audin.
Nämä nuoret naiset ovat todenneet, ettei heidän avuillaan saa omasta ikäluokasta A-luokan urosta eikä oikein edes B-luokan. Vanhemmasta vuosimallista ehkä saa sen B-luokan miehen, tosin hiukan jo pinnasta rapistuneen mutta ihan toimivan vielä. Tämä voi olla järkevä diili.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Lukutaito on kiva. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Prioriteetit muuttuu joka tapauksessa vuosien saatossa. Ehkä naiset ajattelivat, että valitsevat rakkauden kuin lapsen huonon tyypin kanssa?
Typerintä on pitää kiinni teiniajan prinssi-haaveista, siinä helposti jää yksin koko loppuelämäksi, jos ei yhtään jousta. Puolin ja toisin. Ei tarkoita, etteikö voisi olla hurjan onnellinen :)
Tai sitten kyse on aidosta rakkaudesta, eikä asia, tai sen ihmettely kuulu ap:lle pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä meinasin haksahtaa tuohon lankaan, kun olin 28. Tapailin hetken 45 v miestä, jolla lapset ex-vaimon kanssa. Ajattelin, että en kelpaa ikäisilleni miehille/löydä ikinä sopivaa taustani takia (olin kokenut avioeron nuorena).
Onneksi lopulta tulin järkiini ja en jatkanut tuota tapailua kauempaa. Ei mennyt kauaa, kun tapasin ikäiseni miehen, nykyään olla naimisissa ja pienen lapsen vanhempia.
Sanoisin siis, että huonosta itsetunnosta johtuu.
Tämä! Mulla oli itsetunto ihan pohjalukemissa, kun olin ollut useamman vuoden yksin. Yksi +40 kollega sitten päätti ottaa tästä ilon irti, kun suostuin treffeille ja tapailemaan. Suuresta ikäerosta huolimatta mies oli tosi vaativa: kommentoi painoani (bmi 22) ja vaati, että minun pitäisi olla laihempi. Olin tuon miehen jäljiltä entistä enemmän rikki ja jäi paha maku suuhun pitkäksi aikaa. Nykyinen aviomieheni on minua 2 vuotta vanhempi ja enää en voisi kuvitellakaan tuollaista suuren ikäeron suhdetta. Ei se ole aidosti tasa-arvoista, vaan vanhempi osapuoli on niskan päällä.
Sama kokemus. Kukaan ei ole ollut niin tarkka ulkonäöstäni kuin vanhempi miesystävä. Tämä on sudenkuoppa. Huonossa itsetunnossa ajattelee, että tuolle ainakin kelpaa jo ihan nuoruuden perusteella, mutta sitten nämä ovatkin yleensä vaativimpia. Tämäkin arvosteli ja nipisteli heti jos oli joku makkarantapainen jossain ja sanoi estoitta ääneen kaikki ajatuksensa ulkonäöstäni. Ei mitään hienotunteisuutta, aivan kuin en olisi ollut tunteva ihminen olenkaan. Olin todella rikki tuon suhteen jälkeen ja 10 vuotta sinkkuna. Sitten kohtasin omanikäisen miehen, joka piti minua kauniina ja ihanana kaikissa tilanteissa <3
Vasta jälkikäteen ymmärsi, miten vähän meillä muutenkaan oli yhteistä ja miten kaukana meidän maailmat toisistaan olivat jo ihan sen ikäeronkin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Prioriteetit muuttuu joka tapauksessa vuosien saatossa. Ehkä naiset ajattelivat, että valitsevat rakkauden kuin lapsen huonon tyypin kanssa?
Typerintä on pitää kiinni teiniajan prinssi-haaveista, siinä helposti jää yksin koko loppuelämäksi, jos ei yhtään jousta. Puolin ja toisin. Ei tarkoita, etteikö voisi olla hurjan onnellinen :)
Juuri näin minusta pitäisikin ajatella. Mikään ei ole niin hölmöä kuin valita kumppaniksi hätäpäissään vaan joku, kun biologinen kello tikittää ja lapsi pitäisi välttämättä saada. Eihän tuo ole oikein lastakaan kohtaan. Itse en tekisi lasta kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota voisin koko sydämestäni sanoa rakastavani. Kaikki muu tuntuisi väärältä. Minua ei haittaisi yhtään jos lapset jäisivät tekemättä, kunhan löytäisin ihmisen, joka tuntuu minulle täydelliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei sitä prinssiä löytynyt, niin pitää tyytyä paksuun lompakkoon :/
Minähän sanoin, että miehet ovat ihan tavallisia. Eivät ole mitään rikkaita/komeita/erityisen menestyneitä elämässään, ihan tavallisia ovat.
Ap
Kaikki ei pröystäile rahoillaan.
Miehet ovat ammateissa, joissa on ihan keskipalkka eikä mitkään kymppitonnien kuukausitulot. Eivät asu missään luksuslukaaleissa, eivätkä omista kalliita autoja yms. Eiköhän se jollain tavalla näkyisi, jos olisivat varakkaita.
Ap
Näkyy pankkitilillä ja sijoituksissa. Pari - kolmesataa tonnia säästeliäs saa perusduunistakin tehtyä revittyä talteen vuosien saatossa. Piheinä eivät käytä näitä varoja. Perintöä odotellessa.
Ja kuinka suuri osa miehistä on tehnyt tuon helpon tempun?
Niin.
Omia ystäviä yhdistää se etteivät miehet kiinnostu heistä vaikka olisivat kuinka tyrkyllä. Heistä on niin paljon ärsyttäviä piirteitä.
Nämä vanhemmat miehet osaavat luoda sitä suhdetta, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Nuoremmat eivät osaa, pelkäävät sitoutumista, ovat arvaamattomia eli saattavat yhtäkkiä muuttaa mieltään siitä mitä halutaan. Eli se vanhempi mies on ehkä arkisissa asioissa luotettavampi. Mutta kotitöitä saa varmaan tehdä paljon enemmän toisen jo hankkiman perheen eteen ja jos jää ilman omia lapsia vastoin tahtoaan, niin ei kuulosta kovin reilulta. Jos tulee ero, niin mitä siitä jää sille nuoremmalle, hukkaan mennyttä aikaa mielestäni.
Alue: Aihe vapaa
Minä meinasin haksahtaa tuohon lankaan, kun olin 28. Tapailin hetken 45 v miestä, jolla lapset ex-vaimon kanssa. Ajattelin, että en kelpaa ikäisilleni miehille/löydä ikinä sopivaa taustani takia (olin kokenut avioeron nuorena).
Onneksi lopulta tulin järkiini ja en jatkanut tuota tapailua kauempaa. Ei mennyt kauaa, kun tapasin ikäiseni miehen, nykyään olla naimisissa ja pienen lapsen vanhempia.
Sanoisin siis, että huonosta itsetunnosta johtuu.