Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako teidän lapset kiroilla kotona?
03.05.2022 |
Meillä saa. Päiväkodissa ja koulussa tietävät olla kiroilematta, mutta en näe mitään vakavaa siinä jos kotona oman perheen kesken raportoivat että oli paska päivä päiväkodissa tai vituttaa nuo uskonnon tunnit.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt aikuisena poikani on sanonut kirosanan mutta ei muistaakseni kotona asuessa ole sanonut.
Eipä nuo ole lupia kyselleet. Antaa tulla vain jos on aihetta. Kiroilen itsekin jos siltä tuntuu.
Kasvoin helluntailaisessa perheessä, jossa oli kova kuri ja piiskaa olisi tullut kiroilusta. Samanlaista tunnelmaa en omaan kotiini halua.
Itselläni ei ole lapsia, mutta omassa lapsuudenkodissani lapsilta kiellettiin tiukasti kaikenlainen kiroilu. Tuntui itsestäni aina aika kaksinaismoralistiselta, kun molemmat vanhemmat itse kuitenkin kiroilivat silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirosana lipsahtaa, en rankaise siitä, mutta jos kiroillaan huvikseen, kiellän rumat sanat.
Oli sovittu, että kotona saa, joten eivät sitten viitsineet kiroilla.
Kielletty hedelmä siinäkin on se juttu, tiedän omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti eivät saaneet. Emme me vanhemmatkaan kiroilleet kotona tai missään muuallakaan. WT- käytöstä.
Panin jopa naapurin lapset pihalle kiroilusta ja toivotin tervetulleeksi takaisin, kun osaavat olla kiroilematta. Äkkiä oppivat, meillä oli kuitenkin kiva leikkiä ja välipalaa aina tarjolla.
En tykkää kiroilusta lasten enkä aikuisten ,moukkamaista ja rahvaanomaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilu on taitolaji, pitää osata tunnistaa eri kielenkäytön tilanteet, ja tämä on lapsenkin hyvä oppia.
Meillä se kiroilu on sallittu esim. teinin verkkopeleissä, se vaan kuuluu "tunnelmaan". Ja kun teini purkautuu huonosta päivästä että "mua niin vitutti kun sitä ja tätä", kuuntelen tunteenpurkauksen kaikkine ärräpäineen, keskustelua voidaan sitten jatkaa ilman niitä.
Arkipuheessa ja tavallisessa kanssakäymisessä en kiroilua kuuntele, enkä kiroile itsekään perheen kanssa normaalisti jutellessa. Lapset eivät myöskään kiroile isovanhemmille jne. Ei ole tullut merkintöjä, että koulussakaan olisi tarvinnut kielenkäyttöön puuttua.
En ole erikseen puhunut lapsilleni kiroilusta. Jos sattuisivat kiroamaan, en toruisi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kasvavat, olen ajatellut että adjektiivin vahvisteena mikä jottei? Joskus paska päivä on ainoa hyvä kuvaava sana. Itse en vieläkään uskalla kiroilla äitini kuullen ja tuntuu että jotenkin joudun sensuroimaan itseäni, enkä voi rentotua (toki tähän vaikuttaa muutkin asiat)
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvavat, olen ajatellut että adjektiivin vahvisteena mikä jottei? Joskus paska päivä on ainoa hyvä kuvaava sana. Itse en vieläkään uskalla kiroilla äitini kuullen ja tuntuu että jotenkin joudun sensuroimaan itseäni, enkä voi rentotua (toki tähän vaikuttaa muutkin asiat)
Samaa mieltä. Vastaavasti joskus vituttaa kun joku vittumainen vittuilee eikä kuvaavampaa sanaa löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa.
Eipä nuo liikoja kiroile, joskus silloin tällöin.
Jos kirosanoista tekee kiellettyjä ja niihin kiinnittää kovasti huomiota, niistä tulee helposti mielenkiintoisia ja aletaan kokeilla miten pitkälle voi mennä. Kuten kaiken kielletyn kanssa.
Asia johon ei kiinnitetä huomiota ei ole kiva eikä mielenkiintoinen.
Kyllä se tulee kirosana välillä omastakin suustani, enkä sitä pahana pidä. Meillä lapset eivät ole koskaan kokeilleet rajoja tässä asiassa kun ei kannata.
Meillä ei kiroilla. Mutta ei siitä rangaista. Keskustellaan esim. että miksi haluat puhua koko ajan alapäästäsi (v*ttu) ? Omituista, vai mitä?
Saavat kiroilla, mutta eivät tee niin. Ei meillä vanhemmatkaan pilkuta lauseita sukupuolielimillä tai kutsu pimeyden voimia avuksi, joten eipä nuo lapsetkaan kiroile kuin ns. tosipaikassa.
Alue: Aihe vapaa
Ei.