Suurin yksittäinen syy, että hankit useamman kuin yhden lapsen?

Iso perhe tuntui itselle oikealta ratkaisulta, elämää ja vilinää.

Myönnän, että halusin lapselle kaverin. Siksi ikäero on tasan 2 v.

Ja toisekseen ajattelin, että jos toiselle tapahtuu jotain, niin sitten on vielä se yksi lapsi. Tämä konkretisoitui lasten ollessa parikymppisiä, kun esikoinen kävi kuoleman rajoilla.

Sama kai se on, kun on elämä pilalla muutenkin.😂😂

Halusin kokea vielä uudelleen sen ihmissuhteen muodostumisen, joka syntyy vauvan ja äidin välille.

Meillä syntyi 2 lasta useamman vuoden ikäerolla. Kuopuksellakin on tosi hauska, oma persoona. On ollut kiva tutustua lasten luonteeseen ja nähdä ne erilaiset tavat, joilla he tarkkailevat maailmaa, ja oppia asiat joista he pitävät.

Mies halusi. Kahteen kyllä jää. Raskaudet ovat olleet todella vaikeita. Minulle olisi riittänyt tuo yksikin, mutta avioliitossa pitää tehdä kompromisseja ja toinen lapsi oli mieheni hartain toive.

Itse asiassa en halunnut ja se ainoakin oli jo 12-vuotias kun yllätysraskaus alkoi.

Olin 36 vuotias, ja ehkäisy taatusti kunnossa. Raskaaksi tulin kuitenkin, ja lapsen päätin pitää.

Ei siinä sen kummempia syitä ollut, ja olen onnellinen lapsistani.

Olen ollut yh ensimmäisen lapsen täytettyä 3, Uutta miestä  en ole halunnut sotkemaan lapseni elämää.

Ja sitten tuli tämä yllätys. 

Meillä on tiivis läheinen ja rakastava kolmen hengen perhe+kissa ja koira. Elämä on hyvää ja mitään en jadu.

Minulla on vasta yksi lapsi, mutta haluan toisen. Minulla oli helppo raskaus ja suorastaan rakastin olla raskaana, ja haluan kokea sen vielä edes yhden kerran. Lisäksi haluaisin, että lapsellemme olisi sisarus.

Haaveenani oli suurperhe.

Olen se, joka hankittiin esikoisen kaveriksi🙄 Ja lopulta tultiin niin huonosti juttuun, ettei nyt aikuisena olla missään tekemisissä..

Eli ymmärrän, että halutaan ekalle leikkikaveri ja oppivat siinä samalla jakamaan ja tulemaan toimeen, nämähän ovat niitä vanhempien toiveita kun hommataan toinen nopeasti ensimmäisen jälkeen. Mutta silloin siitä kakkosesta tulee esikoiselle kasvatustyökalu, objekti. Ainakin tässä meidän tapauksessa. Vaikka vanhemmat kuinka yrittivät ottaa minutkin yksilönä, en koskaan saanut pois päästäni, että elämäntehtäväni oli esikoisen "tarpeiden tyydyttäminen".

Ihan vain sisarus esikoiselle. Kaksi oli haaveena ja se haave onneksi toteutui. Pojalla alkaa koulu syksyllä ja samalla tyttö siirtyy eskariin.

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka hankittiin esikoisen kaveriksi🙄 Ja lopulta tultiin niin huonosti juttuun, ettei nyt aikuisena olla missään tekemisissä..
Eli ymmärrän, että halutaan ekalle leikkikaveri ja oppivat siinä samalla jakamaan ja tulemaan toimeen, nämähän ovat niitä vanhempien toiveita kun hommataan toinen nopeasti ensimmäisen jälkeen. Mutta silloin siitä kakkosesta tulee esikoiselle kasvatustyökalu, objekti. Ainakin tässä meidän tapauksessa. Vaikka vanhemmat kuinka yrittivät ottaa minutkin yksilönä, en koskaan saanut pois päästäni, että elämäntehtäväni oli esikoisen "tarpeiden tyydyttäminen".

Tämäkin riippuu niin ihmisistä. Itsellä on hyvät välit 1,5v nuorempaan sisarukseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka hankittiin esikoisen kaveriksi🙄 Ja lopulta tultiin niin huonosti juttuun, ettei nyt aikuisena olla missään tekemisissä..
Eli ymmärrän, että halutaan ekalle leikkikaveri ja oppivat siinä samalla jakamaan ja tulemaan toimeen, nämähän ovat niitä vanhempien toiveita kun hommataan toinen nopeasti ensimmäisen jälkeen. Mutta silloin siitä kakkosesta tulee esikoiselle kasvatustyökalu, objekti. Ainakin tässä meidän tapauksessa. Vaikka vanhemmat kuinka yrittivät ottaa minutkin yksilönä, en koskaan saanut pois päästäni, että elämäntehtäväni oli esikoisen "tarpeiden tyydyttäminen".

Tämäkin riippuu niin ihmisistä. Itsellä on hyvät välit 1,5v nuorempaan sisarukseeni.

No juu, tottakai persoona vaikuttaa paljon! Isosiskoni vaan on kuulemani mukaan jo vauvana ollut dominoiva ja kilpailuhenkinen, vanhemmat ajattelivat minun tekevän hänestä jotain muuta mitä on.

Toivoimme toista lasta, koska ajattelimme yhteen lapseen kohdistuvan liikaa paineita, odotuksia, toiveita. Lisäksi sisarukset oppivat toisiltaan sosiaalista taitoja ja on tosiaan se leikkikaveri.

Eli suurin syy: ajatus siitä, että ainoan lapsen asema on haastava.

Toivoin, että lapsillani olisi sisaruksia. Sitten, kun meistä vanhemmista joskus aika jättää, niin parhaimmassa tapauksessa he olisivat toistensa tukena ja hoitaisivat asiat yhdessä tms.

Sattuma.
Sain nimittäin kaksoset.
Onneksi.

Koska lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen on niin mielenkiintoista, hauskaa ja ihanaa seurattavaa.

Eka lapsi oli aika ylläri, toisen lapsen halusin itse, en oikein osaa selittää miksi, kolmas oli miehen toiveesta.

Halusin lisää lapsia.

Maailmassa tarvitaan hyvägeenisiä lapsia, jotta evoluutio ei kääntyisi takaisinpäin.

Mun lapset on 6v, 3,5v ja 1v. Joskus mietin, että olisi helppoa kun olisi vaan tuo esikoinen, kun hän on jo niin omatoiminen.

Toisaalta en halunnut vain yhtä lasta, halusin 3. Meillä on niin tiivis ja kiva perhe ja teemme paljon lasten kanssa yhdessä. Oikeastaan joskus tuntuu, ettei tähän meidän menoon tarvita eikä mahdu ketään "ulkopuolisia" mukaan lainkaan esim. isovanhempia, kun olemme oman perheen kesken niin läheisiä.