Suurin yksittäinen syy, että hankit useamman kuin yhden lapsen?

Miehelläni ja minulla ehti olla pitkä suhde ennen lapsiakin. Olimme mielestämme tosi hyvä tiimi ja toistemme parhaat kaverit ja halusimme rekrytä lisää porukkaa loistavasti toimivaan tiimiimme. Ollaan jatkettu yhteisiä harrastuksia ja elämäntapaamme, nyt vaan uusimmassa porukassa kun ennen oltiin ja mentiin kahdestaan.

Isosiskoni vaan on kuulemani mukaan jo vauvana ollut dominoiva ja kilpailuhenkinen, vanhemmat ajattelivat minun tekevän hänestä jotain muuta mitä on.[/quote]

Dominoiva ja kilpailuhenkinen vauva?!

*isommassa

Datan säilymiseksi suositellaan ainakin kolmea kopiota, joten kolme kakaraa takaa hyvin sukupuun jatkumisen.

Ei sille yhdelle lapselle tule suuria paineita kun on joku jakamassa niitä

Vierailija kirjoitti:

Ei sille yhdelle lapselle tule suuria paineita kun on joku jakamassa niitä

Paineita mistä? Riippuu varmaan paljon kasvatuksestakin millaisia paineita lapselle tulee. Lisäksi voihan se toinenkin lapsi kokea kovasti paineita esim. pärjätäkseen yhtä hyvin kuin isompi sisaruksensa.

Mulla ei ole lapsia ainakaan vielä, mutta voisin haluta toisen lapsen siksi, että jos toinen lapsista vaikka menehtyy niin on sitten toinen vielä jäljellä. En vaan kestä ajatusta siitä, että ainoa lapseni kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi. Kahteen kyllä jää. Raskaudet ovat olleet todella vaikeita. Minulle olisi riittänyt tuo yksikin, mutta avioliitossa pitää tehdä kompromisseja ja toinen lapsi oli mieheni hartain toive.

Mitä kompromisseja miehesi on tehnyt avioliittonne ja sinun eteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka hankittiin esikoisen kaveriksi🙄 Ja lopulta tultiin niin huonosti juttuun, ettei nyt aikuisena olla missään tekemisissä..
Eli ymmärrän, että halutaan ekalle leikkikaveri ja oppivat siinä samalla jakamaan ja tulemaan toimeen, nämähän ovat niitä vanhempien toiveita kun hommataan toinen nopeasti ensimmäisen jälkeen. Mutta silloin siitä kakkosesta tulee esikoiselle kasvatustyökalu, objekti. Ainakin tässä meidän tapauksessa. Vaikka vanhemmat kuinka yrittivät ottaa minutkin yksilönä, en koskaan saanut pois päästäni, että elämäntehtäväni oli esikoisen "tarpeiden tyydyttäminen".

Tämäkin riippuu niin ihmisistä. Itsellä on hyvät välit 1,5v nuorempaan sisarukseeni.

No juu, tottakai persoona vaikuttaa paljon! Isosiskoni vaan on kuulemani mukaan jo vauvana ollut dominoiva ja kilpailuhenkinen, vanhemmat ajattelivat minun tekevän hänestä jotain muuta mitä on.

No aikamoisen yleistyksen vedit omien kokemuksesi (jotka nekin laitan uuteen valoon nyt - kuinkahan paljon nekin perustuu jollekin väritykselle?) perusteella.

Ei sisaruksen hankkiminen kaveriksi usein tarkoita yhtään mitään tuollaista mitä kuvaat.

Ohis

Esikoinen oli niin ihana että halusimme toisenkin ihanan.

Vierailija kirjoitti:

Isosiskoni vaan on kuulemani mukaan jo vauvana ollut dominoiva ja kilpailuhenkinen, vanhemmat ajattelivat minun tekevän hänestä jotain muuta mitä on.

Dominoiva ja kilpailuhenkinen vauva?!

Heh,niinpä.

Jos vanhempi oikeasti ajattelee noin vauvastaan, on hän eli tämä vanhempi pers.häiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Isosiskoni vaan on kuulemani mukaan jo vauvana ollut dominoiva ja kilpailuhenkinen, vanhemmat ajattelivat minun tekevän hänestä jotain muuta mitä on.

Dominoiva ja kilpailuhenkinen vauva?!

🤣 Jep! Parasta av:ta taas.

Vierailija kirjoitti:

Raha tottakai! Kuten muillekin isolapsisille perheille. Joka muuta väittää, valehtelee.
Kela maksaa aivan sikana massia, mitä enemmän jakaa tavaraansa! Ja niitä rahoja ei TODELLAKAAN käytetä pentuihin... 😉😉😉
Kiva korvaus revitystä rö***mpsästä.

Tämä oli aivan uutta tietoa. Mä olen pistänyt kaikkien kolmen lapsen lapsilisät heidän omiin rahastoihinsa. Ja römpsäkin on ok.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että halusin lapselle kaverin. Siksi ikäero on tasan 2 v.
Ja toisekseen ajattelin, että jos toiselle tapahtuu jotain, niin sitten on vielä se yksi lapsi. Tämä konkretisoitui lasten ollessa parikymppisiä, kun esikoinen kävi kuoleman rajoilla.

"On vielä se yksi lapsi" -  mitä tarkoitusta varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että halusin lapselle kaverin. Siksi ikäero on tasan 2 v.
Ja toisekseen ajattelin, että jos toiselle tapahtuu jotain, niin sitten on vielä se yksi lapsi. Tämä konkretisoitui lasten ollessa parikymppisiä, kun esikoinen kävi kuoleman rajoilla.

"On vielä se yksi lapsi" -  mitä tarkoitusta varten?

Olen eri, mutta mitä tarkoitusta varten läheiset ihmiset noin ylipäätään ovat? Onko sinulla puolisoa? Ystäviä? Vanhempia? Mitä tarkoitusta varten he sinulla ovat?

Viimeistään kuolinvuoteella useimmat meistä tajuavat, että kaiken tarkoitus on toisissa ihmisissä. Eli ei niin että läheiset olisivat jotain tarkoitusta varten, vaan meidän tarkoituksemme on olla heitä varten.

Tuli kerralla kaks.

Onko joku oikeasti sitä mieltä, että lapsen menettäminen on pienempi paha, jos se ei ole ainoa lapsi?

Ihme kysymyksiä taas aivan kuin joku konsultti täyttäisi exceliä johon pitää listata 10 tärkeintä syytä ja pistetyttää ne analyysiä varten.

Onko ihan mahdotonta hyväksyä sitä tosiasiaa että ihmiset hankkivat lapsia ihan vain siksi että haluavat niitä. Määrä on mitä sattuu tulemaan tai mihin kulloinenkin elämäntilanne taipuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti sitä mieltä, että lapsen menettäminen on pienempi paha, jos se ei ole ainoa lapsi?

Tunnen ainakin joitakin vauvan menettäneitä, jotka ovat sanoneet, että kaksonen/isosisarus on ollut ainoa syy jaksaa nousta aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti sitä mieltä, että lapsen menettäminen on pienempi paha, jos se ei ole ainoa lapsi?

Niinpä, ei se toinen lapsi sitä menetettyä "korvaa". Toki se voi olla syy nousta aamuisin, mutta itse uskoisin olevani surussani sellainen vanhempi, mitä en haluaisi jäljelle jäävän lapsen kokea. Lisäksi sisaruksen menettäminen on lapselle raskas kokemus.