Kylläpä on helvetin yksinäinen olo taas

Tutulta kuulostaa! Lapset isällään ja koti tuntuu tyhjältä. Kavereilla tietty omien perheidensä kanssa menoa.

Mee töihin!

Jaxuja🧡

Sama.
Oon juonut siiderin ja syönyt suklaata. Lukenut av:ta ja kattellut sarjoja yms. Tätä tää elämä on nyt. Muuttuu sitten jossain vaiheessa.
Oikeastaan yksin olo on ihan jees. Ei paineita, ei kiirettä. Sen kun elää vaan ja tekee mitä tykkää.
Sitten joskus jos on perhettä ja mies niin tähän hetkeen sitä varmaan haikailisi.
Joten en halua pahoittaa omaa mieltä sillä että tiedän olevani yksinäinen. Sille on syynsä ja näillä mennään toistaiseksi nyt ainakin.
Hyvää viikonloppua sulle, yritä keksiä jotain mistä nauttisit.

Niinpä. Monet vaput, juhannukset ja uudet vuodet vietetty ihan omassa seurassa.

Diagnosoin itselleni epävakaan persoonallisuushäiriön. Sen vuoksi minulla on tyhjä olo.
Lapset tulivat tänään luokseni ja parisuhdekin löytyy(emme asu yhdessä). Silti elämä tuntuu turhalta.

Yksinäinen olo voi olla joukossakin. Itse ihmettelin nuorempana varsinkin jossain vappubileissä ja juhlinnassa, että mikä tässä muka on niin hauskaa. Parempia ovat tavalliset viikonloput oli sitten yksin tai porukalla jossakin. Itse olen luonteeltani sellainen tapahtumien seurailija ja tavallaan isossa porukassa aina yksin. Hyväksyn sen nyt vanhempana ja ihmettelen vaan ihmisiä, jotka jaksavat riekkua joka paikassa. Arki on parasta varsinkin kun alkoholin käyttö ei enää ollenkaan kiinnosta. Noloa katsoa, kun ihmiset päissään seilaavat ja puhuvat mitä sattuu ym. järkkyä. Myös sellainen hienostelutyyppinen juhliminen, jossa pönötetään viimeisen päälle on pelkästään puuduttavaa. Onneksi on olemassa harvoja ihmisiä, jotka saavat olemuksellaan kaikki viihtymään ja tuntemaan itsensä seuraan tervetulleeksi niin se voi pelastaa pönötysjuhlat.
Muuten onneksi noita juhlia on harvemmin.

Yksinäistä täälläkin. Tajusin, että eihän mulla oo edes kavereita enää.

Olen yhden miehen kanssa ollut epämääräisessä kuviossa. Kävi hakemassa unohtuneen tavaransa ja meni toisen naisen luokse. Toki puhui kaverista. Huomenna olisi tulossa mun luokse.

Mietin, että oonko mieluummin yksinäinen ja surullinen, lopetan tuon. Vai meneekö tää ihme kuvio sen ohi, etten haluu olla aina yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kestänkö ainaista yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä täälläkin. Tajusin, että eihän mulla oo edes kavereita enää.
Olen yhden miehen kanssa ollut epämääräisessä kuviossa. Kävi hakemassa unohtuneen tavaransa ja meni toisen naisen luokse. Toki puhui kaverista. Huomenna olisi tulossa mun luokse.
Mietin, että oonko mieluummin yksinäinen ja surullinen, lopetan tuon. Vai meneekö tää ihme kuvio sen ohi, etten haluu olla aina yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kestänkö ainaista yksinäisyyttä.

Mullakin on yksi sellainen mies, jonka kanssa mä haluaisin olla vaikka 24/7, mutta hän on niin "kiireinen", että nähdään suunnilleen kerran kolmessa kuukaudessa. Välillä mietin, että pitäisi lopettaa yhteydenpito kokonaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä täälläkin. Tajusin, että eihän mulla oo edes kavereita enää.
Olen yhden miehen kanssa ollut epämääräisessä kuviossa. Kävi hakemassa unohtuneen tavaransa ja meni toisen naisen luokse. Toki puhui kaverista. Huomenna olisi tulossa mun luokse.
Mietin, että oonko mieluummin yksinäinen ja surullinen, lopetan tuon. Vai meneekö tää ihme kuvio sen ohi, etten haluu olla aina yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kestänkö ainaista yksinäisyyttä.

Mullakin on yksi sellainen mies, jonka kanssa mä haluaisin olla vaikka 24/7, mutta hän on niin "kiireinen", että nähdään suunnilleen kerran kolmessa kuukaudessa. Välillä mietin, että pitäisi lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Ap

Hmm. Niin ainoa oikea vaihtoehto on lopettaa epämääräiset kuviot, jos ne aiheuttaa pahaa mieltä. En tiedä miten päädyin taas tämmöiseen. Tylsyyttäni alunperin. Mut tää menikin liian pitkälle. On kivaa olla. Sitten taas ahdistaa tämmöinen. Nykyisin tuntuu että ollaan koko ajan ovi auki parempaa odottaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä täälläkin. Tajusin, että eihän mulla oo edes kavereita enää.
Olen yhden miehen kanssa ollut epämääräisessä kuviossa. Kävi hakemassa unohtuneen tavaransa ja meni toisen naisen luokse. Toki puhui kaverista. Huomenna olisi tulossa mun luokse.
Mietin, että oonko mieluummin yksinäinen ja surullinen, lopetan tuon. Vai meneekö tää ihme kuvio sen ohi, etten haluu olla aina yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kestänkö ainaista yksinäisyyttä.

Mullakin on yksi sellainen mies, jonka kanssa mä haluaisin olla vaikka 24/7, mutta hän on niin "kiireinen", että nähdään suunnilleen kerran kolmessa kuukaudessa. Välillä mietin, että pitäisi lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Ap

Hmm. Niin ainoa oikea vaihtoehto on lopettaa epämääräiset kuviot, jos ne aiheuttaa pahaa mieltä. En tiedä miten päädyin taas tämmöiseen. Tylsyyttäni alunperin. Mut tää menikin liian pitkälle. On kivaa olla. Sitten taas ahdistaa tämmöinen. Nykyisin tuntuu että ollaan koko ajan ovi auki parempaa odottaessa.

Mutta kun se tuottaa ihan todella hyvää mieltä silloin, kun ollaan yhdessä :(

Uppista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä täälläkin. Tajusin, että eihän mulla oo edes kavereita enää.
Olen yhden miehen kanssa ollut epämääräisessä kuviossa. Kävi hakemassa unohtuneen tavaransa ja meni toisen naisen luokse. Toki puhui kaverista. Huomenna olisi tulossa mun luokse.
Mietin, että oonko mieluummin yksinäinen ja surullinen, lopetan tuon. Vai meneekö tää ihme kuvio sen ohi, etten haluu olla aina yksin. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta kestänkö ainaista yksinäisyyttä.

Mullakin on yksi sellainen mies, jonka kanssa mä haluaisin olla vaikka 24/7, mutta hän on niin "kiireinen", että nähdään suunnilleen kerran kolmessa kuukaudessa. Välillä mietin, että pitäisi lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Ap

Hmm. Niin ainoa oikea vaihtoehto on lopettaa epämääräiset kuviot, jos ne aiheuttaa pahaa mieltä. En tiedä miten päädyin taas tämmöiseen. Tylsyyttäni alunperin. Mut tää menikin liian pitkälle. On kivaa olla. Sitten taas ahdistaa tämmöinen. Nykyisin tuntuu että ollaan koko ajan ovi auki parempaa odottaessa.

Mutta kun se tuottaa ihan todella hyvää mieltä silloin, kun ollaan yhdessä :(

Samahan se minullakin on. Oli. Enää en tiedä. Kaikkea ollut tässä. Lopettaa tää pitäs. Sit mietin sitä yksinäisyyttä. Tilanne on 50/50 molemmissa sydän meinaa särkyy.

Ihmisten seura on yliarvostettua. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten seura on yliarvostettua. 

Mutta se on ihmisen osa: ole osa laumaa ja vain vahvimmat saattavat selviytyä sen reunamilla. Tulee ensimmäisenä niistä mieleen J. Turkka ja P. Linkola.

Vierailija kirjoitti:

Sama.
Oon juonut siiderin ja syönyt suklaata. Lukenut av:ta ja kattellut sarjoja yms. Tätä tää elämä on nyt. Muuttuu sitten jossain vaiheessa.
Oikeastaan yksin olo on ihan jees. Ei paineita, ei kiirettä. Sen kun elää vaan ja tekee mitä tykkää.
Sitten joskus jos on perhettä ja mies niin tähän hetkeen sitä varmaan haikailisi.
Joten en halua pahoittaa omaa mieltä sillä että tiedän olevani yksinäinen. Sille on syynsä ja näillä mennään toistaiseksi nyt ainakin.
Hyvää viikonloppua sulle, yritä keksiä jotain mistä nauttisit.

Niin. Suklaan syönti on se syy ja tunnevamma,sekä itsetunto-ongelmat, kyl se siitä sisko. Lisää suklaata vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten seura on yliarvostettua. 

Mutta se on ihmisen osa: ole osa laumaa ja vain vahvimmat saattavat selviytyä sen reunamilla. Tulee ensimmäisenä niistä mieleen J. Turkka ja P. Linkola.

Ja tuosta tulee mieleen, miksi kukaan haluaa selviytyä? Ostaakseen lisää hyödykkeitä ja lisääntyäkseen? 

Salaa toivoin, että tänään olisi ollut vaikka joku lumimyräkkä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Salaa toivoin, että tänään olisi ollut vaikka joku lumimyräkkä.
Ap

Kylmä sentään on.

Yksi yksinäinen täälläkin. Kotia laitan ja pihaa myös, mutta se ei tunnu miltään yksin. Jos olisi joku jonka kanssa kodin jakaisi. Suunnittelisi mitä tänään syötäisiin, mitä tehtäisiin, laitetaanko mansikoita, porkkanoita vai mitä kasvimaalle. Asiat tuntuu ihan eriltä kun on joku jonka kanssa asiat jakaa.