Te _reilusti_ painoa pudottaneet, kerro tarinasi?

Laihduin reilusta ylipainosta alipainoiseksi. Syy: stressi, tunne siitä, että jos en elämässäni muuta hallitse, niin hallitsen sitten painoni. Stressin syy? Lähiomaisen kuolemisen seuraaminen.

Kolme vuotta sitten havahduin omaan tilanteeseeni: Mittarissa 40 vuotta, endometrioosi, kilpirauhasen vajaatoiminta, rasvamaksa ja korkea verenpaine.

Päätöksen jälkeen kaikki oli loppujen lopuksi hyvin helppoa: Kolmessa vuodessa painoa on pudonnut n. -50 kg, ei ihmedieettejä, ei laihdutusleikkausta, vaan pienin tavoittein kohti terveellisempää elämää elämäntapamuutoksilla. 

Entisestä sohvaperunasta kuoriutui terveellisiä elämäntapoja noudattava sporttimimmi, nyt voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen olooni.

Menin leikkaukseen, joka ei ole mikään laihtumisautomaatti sekään, mutta tolle suuri tuki. Sitä ennen olin jo muutamia kertoja pudottanut 30-50 kiloa ihan omin päin, mutta tulos pysyi aina sen pari-kolme vuotta ja sitten taas alkoi paino nousta. Nyt olen ollut normaalipainossa 7 vuotta.

105-110 kg ---> alle 70 kg

Pituus on 187-188 cm.

Lopetin mielialalääkkeet ja aloin päivittäistissuttelijaksi.

Ekan koronakevään jälkeen havahduin omaan peilikuvaan lähiseudun talossa olevien peilaavien ikkunoiden myötä. Hankin vaa'an ja paino 102,4 kiloa. Rasvaprosentti yli 30, vyötärönympärys mittava. Asetin tavoitteen ja aikataulun. Laskin 500 grammaa viikossa tasaisen vauhdin taulukolla sekä tavoitteen että aikataulun. Puoli vuotta ja 13 kiloa oli tarkoitus pudottaa. Ensin laitoin ruokavalion remonttiin, ekan parin kuukauden aikana pidin mehupaastoviikonloppuja. La-su ja kolme litraa mehua kumpanakin päivänä. Vähensin rajusti peruna/pasta/riisi-osastoa mm. skippaamalla ne työpaikkaruokalassa kokonaan. Ylipäänsä kiinnitin huomiota paljonko syön ja mitä syön. Ei lopettanut herkkujen syömistä kokonaan, vaan jäätelöannokseni oli max pari ruokalusikallista. Työpaikka ruokalassa aiemmin meni torstaisin pannari 2-3 palaa reilulla hillolla, niin nyt otin pienimmistä päästä yhden palan, minkä oikeastaan "voitelin" ohuesti hillolla. Vaikka ruoka oli hyvää, niin opettelin tuntemaan koska olen syönyt tarpeeksi. Useasti olisi tehnyt mielikin syödä lisää, mutta tiedostin että silloin homma menisi ylisyömiseksi.

Liikunnan osalta olin koronakevään ihan sohvaperuna. Sitten lisäsin 3-4 kävelylenkkiä viikkoon. Rauhallista kävelyä 45-60 minuuttia. Totuttelin taas liikkumaan. Kolmen viikon jälkeen lisäsin mukaan uimassa käymisen. Pari kertaa viikossa uimaan. Alkuun meni 500 metriä rauhallisesti uiden, mutta aika pian saattoi lisätä 100 metriä ja toisen 100 metriä jne. Taas kolmisen viikkoa uituani mukaan tuli kuntosalilla käyminen. Pari kertaa viikossa kuntopiiriä tehden liikkeitä, jotka aktivoi koko kehoa. Syksyllä mukaan tuli uutena lajina karate kahdesti viikossa. Tässä vaiheessa kävely oli jäänyt epäsäännölliseksi, jos jaksaa ja huvittaa jutuksi. Viikkoon mahtui siis 2Xuinti, 2xsali ja 2x karate. 

Painon seurantaa tein viikottain vakiopäiväni vakiohetkellä eli aamulla herättyäni ja käytyäni vessassa. Kuukausittain merkkasin kuukauden ns. virallisen lukeman exceliin laskien paljonko oli muutosta tapahtunut kuukaudessa, mikä oli keskimääärinen muutos per viikko. Projektin jälkeen olen jatkanut tätä seurantaa kohta 1,5 vuotta, koska koen jatkuvan seurannan olevan avainasemassa tulosten ylläpitämisen osalta. Tämän kahden vuoden aikana olen käynyt myös kolmesti inbody-kehonkoostumusanalyysissa. Koen tuon lisäanalyysin olleen tarpeen, koska se on paljastanut viskeraalirasvan liian suuren määrän, vaikka kokonaispaino oli jo normaalipainon rajoissa.

Tavoitteeksi olin asettanut 90 kilon alittamisen ja saavutin sen hyvissä ajoin ennen tavoiteaikaani. Lopulta pääsin melkein alle 80 kilon puolessa vuodessa.  500 gramman sijaan viikottainen pudotus oli keskimäärin 860 grammaa.

Kyllästyin jatkuvasti epäonnistumaan laihdutuksessa. Aloitin taas tupakoinnin ja sain alle kolmessa kuukaudessa 11 kiloa pois!

(sitten lopetin tupakoinnin ja tuli muutamassa kuukaudessa 16kg takaisin)

N36 ja 6 vuotta yrittänyt laihduttaa bmi 38

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta sitten havahduin omaan tilanteeseeni: Mittarissa 40 vuotta, endometrioosi, kilpirauhasen vajaatoiminta, rasvamaksa ja korkea verenpaine.
Päätöksen jälkeen kaikki oli loppujen lopuksi hyvin helppoa: Kolmessa vuodessa painoa on pudonnut n. -50 kg, ei ihmedieettejä, ei laihdutusleikkausta, vaan pienin tavoittein kohti terveellisempää elämää elämäntapamuutoksilla. 
Entisestä sohvaperunasta kuoriutui terveellisiä elämäntapoja noudattava sporttimimmi, nyt voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen olooni.

Täältä ISO peukku sulle Kiteytän täydellisen painonpudotuksen sulta lainattuihin sanoihin EI ihmedieettejä, EI laihdutusleikkausta, vaan PIENIN tavoittein kohti terveellisempää elämää Pakko oli korostaa nuo tärkeimmät isoin kirjaimin.

Olin työterveystarkastuksessa. Fysioterapeutin kokovartalopeilistä kirkkaassa valaistuksessa totuus lävähti rumana verkkokalvoille. Mulla meni koko fysioterapiasessio ihan ohi, kun mielessä pyöri vain inho kuvajaistani kohtaan.
Silloin jäi kytemään sellainen "tarttis tehdä jotain" fiilis. Pääsin työterveyden kautta ravitsemusneuvontaan ja johonkin pilottikokeiluun liikuntaa koskien, johon oli saatu jotain eu rahaa. Siellä oli muitakin rapakuntoisia, pullukoita ja sellaisia joilla oli orastavaa elintasosairautta. Se oli aivan kauheaa! Ei toiminut, ei sitten millään. Lihoin sen seurauksena vielä vajaa 10kg lisää, olin lopulta yli 100kg. Olo oli pahin mitä ikinä! Se ruokavalio oli ihan kammotus!
Sitten tapahtui jotain, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Löysin ihmisen, joka oli saanut moniin ongelmiinsa avun vhh:sta. Kokeilin sitä ja sillä tiellä olen ollut päälle 10 vuotta. Nyt painan n 70kg.
Ihaninta ei ole hoikka olemus, vaan se, mitä kaikkea hyvää se on tuonut jokapäiväiseen elämään. Veriarvot ovat olleet vuosia todella hyvät, hiivakierre on hellittänyt, suolisto on rauhoittunut, ja parasta kaikista; migreenilääkkeet vanhentuivat kaappiin tarpeettomina.

Laihdutin aikoinaan noin 20-25kg, en muista enää tarkkoja lukuja. Olisiko maksimipaino ollut noin 85kg tienoilla. Olen 168cm pitkä nainen, silloin n.25 vuotias. Silloin oli kovasti muodissaan vhh-dieetti, jonka avulla laihdutin nopeasti, noin 5kk aikana, yli 20kg. Olen nyt 43v ja paino on pysytellyt vuosien aikana n. 61-66kg tietämissä, silloin kun paino alkaa hiipimään tuonne 66kg tietämille, alan vähän vahtimaan syömisiäni kunnes paino putoaa siedettäviin lukemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin jatkuvasti epäonnistumaan laihdutuksessa. Aloitin taas tupakoinnin ja sain alle kolmessa kuukaudessa 11 kiloa pois!
(sitten lopetin tupakoinnin ja tuli muutamassa kuukaudessa 16kg takaisin)
N36 ja 6 vuotta yrittänyt laihduttaa bmi 38

Vertasin teini-ikäisenä omaa äitiäni kaverin äitiin. Kummatkin olivat hoikkia. Oma äitini hoikka hyötyliikkumisesta, kaverin äiti tupakoinnista.

Katsoin joskus kaverin äidin kasvoja teininä. Kaverin äiti oli oman äitini kanssa täsmälleen saman ikäinen ja polttanut koko ikänsä. Naama oli 45-vuotiaana harmaa, ruttuinen ja varsinkin suun alue oli sellainen, ettei voinut meikkaamalla auttaa.

Äitini on puolestaan aina liikkunut
eikä koskaan polttanut. Kasvot tuolloin freesit, eivätkä tarvinneet kuin ripsivärin.

Tilanne nykyään: kaverin äiti kuoli saatuaan ennen sitä pari sydänkohtausta parin vuoden sisään. Äitini elää aktiivista elämää, ei lääkitystä, käy välillä töissä huvin vuoksi.

Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin jatkuvasti epäonnistumaan laihdutuksessa. Aloitin taas tupakoinnin ja sain alle kolmessa kuukaudessa 11 kiloa pois!
(sitten lopetin tupakoinnin ja tuli muutamassa kuukaudessa 16kg takaisin)
N36 ja 6 vuotta yrittänyt laihduttaa bmi 38

Vertasin teini-ikäisenä omaa äitiäni kaverin äitiin. Kummatkin olivat hoikkia. Oma äitini hoikka hyötyliikkumisesta, kaverin äiti tupakoinnista.
Katsoin joskus kaverin äidin kasvoja teininä. Kaverin äiti oli oman äitini kanssa täsmälleen saman ikäinen ja polttanut koko ikänsä. Naama oli 45-vuotiaana harmaa, ruttuinen ja varsinkin suun alue oli sellainen, ettei voinut meikkaamalla auttaa.
Äitini on puolestaan aina liikkunut
eikä koskaan polttanut. Kasvot tuolloin freesit, eivätkä tarvinneet kuin ripsivärin.
Tilanne nykyään: kaverin äiti kuoli saatuaan ennen sitä pari sydänkohtausta parin vuoden sisään. Äitini elää aktiivista elämää, ei lääkitystä, käy välillä töissä huvin vuoksi.
Elämä on valintoja.

Hän sentään kuoli laihana. Ja sai elää laihana.

Toisin kuin minä.
N36

Pari kertaa ihmedieettiä koittanut ja jojoillut. Sitten aloitin elämäntaparemontin. Syön kunnon puhdasta ruokaa ja kävelen. Kun syö kunnolla, niin illalla ei tule herkkuhimoa lähellekkään niin helposti.

Epäonnistuneet dieetit ovat juurikin sellaisia, että päivällä syödään salaattia ja energiavajeeseen illalla suklaata.

Ateriarytmit on hyvä myös pitää. Kunnon ateria, missä proteinia, ei mitään naposteluja. Nälkä ja herkkuhimo pysyy hyvinkin poissa illalla, kun aamulla ja päivällä syö hyvin.

Syö iltapala vähintään 1h, mieluusti 2h ennen nukkumaanmenoa. Yöllä myös ruuansulatuksen pitäisi levätä ja sen toiminta hidastuu nukkuessa.

Älä siis odota nopeita tuloksia, sillä ne tulee myös nopeasti takaisin. Keho pitää niukkaa ruokavaliota ns. hätätilana ja kun alat syömään taas normaalisti se koittaa varautua seuraavaan hätätilaan entistä paremmin. Joten sinulle tulee nälkä ja aivot palkitsee syömistäsi hyvän olon hirmooneilla. Ja täten jojoilu on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin jatkuvasti epäonnistumaan laihdutuksessa. Aloitin taas tupakoinnin ja sain alle kolmessa kuukaudessa 11 kiloa pois!
(sitten lopetin tupakoinnin ja tuli muutamassa kuukaudessa 16kg takaisin)
N36 ja 6 vuotta yrittänyt laihduttaa bmi 38

Vertasin teini-ikäisenä omaa äitiäni kaverin äitiin. Kummatkin olivat hoikkia. Oma äitini hoikka hyötyliikkumisesta, kaverin äiti tupakoinnista.
Katsoin joskus kaverin äidin kasvoja teininä. Kaverin äiti oli oman äitini kanssa täsmälleen saman ikäinen ja polttanut koko ikänsä. Naama oli 45-vuotiaana harmaa, ruttuinen ja varsinkin suun alue oli sellainen, ettei voinut meikkaamalla auttaa.
Äitini on puolestaan aina liikkunut
eikä koskaan polttanut. Kasvot tuolloin freesit, eivätkä tarvinneet kuin ripsivärin.
Tilanne nykyään: kaverin äiti kuoli saatuaan ennen sitä pari sydänkohtausta parin vuoden sisään. Äitini elää aktiivista elämää, ei lääkitystä, käy välillä töissä huvin vuoksi.
Elämä on valintoja.

Hän sentään kuoli laihana. Ja sai elää laihana.
Toisin kuin minä.
N36

Kuoli laihana? 45-vuotiaana jatkuvaa tupakkayskää, hengenahdistusta ja ensimmäinen sydäri vähän päälle 50-vuotiaana. Kivulias tapa kuolla.

Piti mennä opiskelujen jälkeen armeijaan. Päätin laihduttaa. Laitoin jääkaapin pois päältä ja söin vain lämpöisenä säilyviä tuotteita, joita ostin kerran viikossa. Lähinnä söin ruisleipää ja purkkitonnikalaa. Lisäksi aloin joka päivä aluksi kävellä noin 7km lenkin, ja kunnon kohotessa lopulta pystyin jo juoksemaan tuon lenkin.

Paino tippui 110kg -> 85kg puolessa vuodessa. Sillä pärjäsi armeijassa hyvin. Pituutta 185cm.

Tärkeintä oli se, ettei ollut mitään naposteltavaa käden ulottuvilla (kaupasta VAIN tonnikalaa ja ruisleipää, vettä juotavaksi hanasta) ja se lenkki oli PAKKO tehdä joka päivä ilman tekosyitä. Kun ei antanut itsella mahkua livetä tuosta, niin homma toimi.

Armeijan jälkeen ja jo sen aikana paino tuli kyllä takaisin, kun herkut muistui sotkussa ja muuten. :)