Lapsi puhuu unissaan
Meidän lähes 2-vuotias tyttäremme on viime aikoina alkanut puhella unissaan. Suloistahan tuo on, ja varmasti lapselle jollain tapaa hyödylistä/kehittävää/helpottavaa asioiden käsittelyssä, vai? Onko tällainen yleistäkin? Onko tämä joku ikään liittyvä vaihe, vai ihan täysin yksilökohtaista?
Kommentit (8)
Toiset sanovat, että olisi ikään kuuluva vaihe, eli kaikki lapset puhuisivat jonkin verran unissaan silloin, kun puheen kehitys todella alkaa.
Toisaalta taas minulle on sanottu, että unissa puhuminen on periytyvä taipumus, ja että se saattaa häiritä unta ja vaikuttaa unen laatuun. Tämä jälkimmäinen pätee mun esikoiseeni, 4-vuotias tyttö, joka on puhunut unissaan 1-vuotiaasta alkaen. Joka yö ei puhu, ja silloin on aamulla virkeä ja pirteä. Kun puhuu, on väsynyt ja kärttyinen.
kaikki unissaan. Viimeyönä kuopus selvitti unissaan jollekin että "jos et sinä usko, niin minä kerron iskälle" ja nauroi vielä heleästi päälle. Poika taas selvitti "hei hei äiti" , mies mutisi jotain "varo käärmeitä tiellä" ja ittestäni en tiedä, mutta tiedän joskus unissakävelleeni ja mies sanoo, että puhun silloin tällöin unissani.
kaikki unissaan. Viimeyönä kuopus selvitti unissaan jollekin että "jos et sinä usko, niin minä kerron iskälle" ja nauroi vielä heleästi päälle. Poika taas selvitti "hei hei äiti" , mies mutisi jotain "varo käärmeitä tiellä" ja ittestäni en tiedä, mutta tiedän joskus unissakävelleeni ja mies sanoo, että puhun silloin tällöin unissani.
sekä kävelee silmät auki, mutta nukkuu kuitenkin. On mm. kävellyt kotona yöllä ympäriinsä ja pominut lattilat muka jotian suuhunsa ja myös osoittelee sormella kattoon, seinille jne ja puhuu samlla sekavasti kaikenlaista.
Viime yönä huuteli: "äiti, äiti, kuuntele". Minä siihen tokkuraisena, että mitä. "peluna putosi lattialle..."
Nyt 7-vuotias tyttö. Vilkas yöelämä alkoi jo ennen puolen vuoden ikää (nauroi ääneen, itki vinkui, vikisi, jokelteli unissaan...), eikä loppua oo näkynyt. Puhelias tenava muutenkin, joten voi sanoa, että papatus käy 24/7 :D Ei onneks hirveesti vaeltele unissaan, mutta selittää hölöttää, nauraa, laulaa, itkee unissaan jotakuinkin joka yö...
Minä olen lapsena ja nuorena ollut todella kova puhumaan unissani ja sellaisena alle 7-vuotiaana kävelinkin harva se yö. Sisarusteni unitempauksista saisi hauskan kirjan. :D Jostain syystä aikuisiällä nämä on ainakin mulla jääneet. Joskus miehen mukaan mölisen jotain, mistä ei saa kunnolla selvää. :)
Itse olen liittänyt puhumisen muutenkin vilkkaaseen unielämään: näen eläväisiä unia ja lapsena kärsin pitkään painajaisista. Mielikuvitukseni on aina ollut valtava.
Poika alkoi puhumaan 1v 3kk iässä unissaan, nauraa myös välillä.
Minä itse puhun myös unissani, mikä taas ei ole sitten niin suloista...