Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole vielä 30-vuotiaana kiinnostusta perhe-elämään tai äitiyteen. Tarkoittaako tämä, että olen vela?
27.04.2022 |
Eli olen juuri täyttänyt 30 vuotta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä tai perhe-elämästä. Olen pitänyt vaihtoehdon avoinna mutta mitään halua ei ole vielä tullut. En toisaalta ole täysin vastaankaan. Kuitenkin näen perhe-elämässä paljon negatiivista varsinkin naisen näkökulmasta: voi tulla terveydellisiä haittoja raskaudesta ja imetyksestä, perhe-elämän raskaus, vuosia vähäiset yöunet, ei omaa aikaa, kotitöiden määrän suuri lisääntyminen, jatkuva tarvitsevuus ja melu, päävastuu usein äidillä vaikka isä olisi osallistuva. Uralta tulee myös katkos. Raskaus ja synnytys myös rehellisesti pelottaa. En näe kauheasti positiivisia asioita negatiivisiin verrattuna. Ehkä pohdituttaa se, että jos myöhemmin kadun. Nyt ensimmäiset ystäväni ovat tulleet raskaaksi, ja se tuntuu itselleni kaukaiselta asialta. Puolisoni haluaa lapsen joskus tulevaisuudessa, mutta hänellä on aika ruusuinen kuva perhe-elämästä. Tuntuu, että hän vain haluaa lapsen, koska on kiva jatkaa sukua. Ei mitenkään sen vuoksi, että haluaa elää perhe-elämää. Muutenkin itse olen päävastuussa asioiden hoitamisesta ja suunnittelusta arjessa, joten minun päävastuulleni lapsi todennäköisesti jäisi ja isä olisi apuri. Esim. Nytkin keittiön lavuaari on mennyt tukkoon eikä aukea kotikonsteilla. Mies ei tajua, että huoltoon pitää soittaa vaan mun pitää hoitaa tai pyytää häntä.Haluaisin saada päätöksen tulevasta. Tuntuu hankalalta suunnitella elämää, kun ei ole selvää mielipidettä näin isosta asiasta. Lähipiirissä ei ole ketään, joka pohtisi samoja asioita. Kaikki ystävät haluavat lapsia. Meilläkin parisuhteessa tiet eroavat, jos päädymme eri kannoille.
Kommentit (95)
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puolisosi haluaa lapsen joskus tulevaisuudessa, on siihen tulevaisuuteen aikaa enää muutama vuosi.
eipä yllätä, että mies ei ymmärrä, miten iso asia lapsen hankkiminen on... tai nojaa, ei toki aina sukupuolesta riipu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. ootteko puhuneet asiasta, mut hän ei vaan ymmärrä, että omaa ruusuisen kuvan lapsen hankinnasta?
vastauksena kysymykseesi niin en tiedä. kai sut voi velaksi laskea, ku se kuitenki tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta eikä sul oo tosi isoa halua hankkia lapsia.
No, sellainen 5-10 vuotta on todennäköisesti vielä aikaa, ja kun asia ei ole sinulle nyt ajankohtainen eikä tärkeä, voit ihan hyvin odotella ja katsella. Puolisolle kannattaa olla rehellinen. Missään nimessä lapsia ei kannata kaiken varalta tehdä, vaan teette sitten jos molemmat jossain vaiheessa haluatte. Jos aika ajaa ohi, niin sitten hyväksyt sen joko puolisosi kanssa yhdessä tai eroatte siinä vaiheessa.
Ensinnäkin ihmettelen aina välillä miten tolloja puolisoita jotkut ottavatkin. Sinäkin olet huolinut jonkun täyspällin pojun, joka ei osaa ja kykene ilmeisesti mihinkään.
Jos sinä et koe mitään intoa olla äiti, niin mielestäni se on ihan ok ja muilla ei ole asiaan mitään sanomista tai mielipidettä. Jos taas epämiehekäs miehesi haluaa isukiksi joskus, niin kannattaa tehdä oma kanta lapsukaisiin hyvin selväksi NYT.
Tunnen useita noin 30+ vuotiaita oikein hyvin pärjääviä pariskuntia, joilla ei ole mielenkiintoa tulla vanhemmiksi. Eivät he siitä meteliä pidä ja asiaa päivittele sen enempää, vaan elävät päivästä päivään niin kuin muutkin. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eipä yllätä, että mies ei ymmärrä, miten iso asia lapsen hankkiminen on... tai nojaa, ei toki aina sukupuolesta riipu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. ootteko puhuneet asiasta, mut hän ei vaan ymmärrä, että omaa ruusuisen kuvan lapsen hankinnasta?
vastauksena kysymykseesi niin en tiedä. kai sut voi velaksi laskea, ku se kuitenki tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta eikä sul oo tosi isoa halua hankkia lapsia.
Ollaan keskusteltu lapsista ja olen tuonut rehellisesti esiin omia epävarmuuksia. Mies vain kertoo, että haluaa ehdottomasti joskus lapsen. Hän ei kuitenkaan osaa sano miksi eikä halua mitenkään suunnitella lapseen liittyviä asioita. Hän ei halua puhua, miten esim konkreettisesti yövalvomiset jaetaan, kuka jää lapsen kanssa kotiin ja miten pitkäksi aikaa jne. Hän vain sanoo, että kyllä se sitten järjestyy eikä kukaan mukaan niitä etukäteen noin tarkasti suunnittele. Hän ei myöskään osaa sanoa, milloin olisi sopiva hetki lapselle. Joskus tulevaisuudessa kuulemma. Hän on mua parisen vuotta vanhempi, joten kyllähän hänellä on mua pidempään aikaa miettiä. Mua tämä ei vakuuta. Musta tuntuu, että hän ei oikeasti käsitä, kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä ja mitä kaikkea se vaatii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sellainen 5-10 vuotta on todennäköisesti vielä aikaa, ja kun asia ei ole sinulle nyt ajankohtainen eikä tärkeä, voit ihan hyvin odotella ja katsella. Puolisolle kannattaa olla rehellinen. Missään nimessä lapsia ei kannata kaiken varalta tehdä, vaan teette sitten jos molemmat jossain vaiheessa haluatte. Jos aika ajaa ohi, niin sitten hyväksyt sen joko puolisosi kanssa yhdessä tai eroatte siinä vaiheessa.
Miten ihmeessä ap:sta tulisi jaksavampi ja vähemmän pelokas mamma nelikymppisenä? Tai hänen miehestään huomaavaisempi?
Olen vuoden nuorempi ja täysin samat ajatukset.. lisäksi minäkin haluaisin jatkaa sukuani, silti en tiedä jaksaisinko mitenkään sitoutua perhe-elämään ja äitiytyeen seuraavaksi 20 vuodeksi. Työelämän suhteenkin olen alkanut vasta nyt tiedostaa mitä haluaisin tehdä ja opiskella.. huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet siis sanonut miehelle ajatuksiasi? Kuulostaa siltä että tiedät kyllä vastauksen omaan kysymykseesi mutta et halua sitä myöntää eron pelossa. Ja toisaalta olet jo nyt kyllästynyt hoitamaan toisen puolesta asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä yllätä, että mies ei ymmärrä, miten iso asia lapsen hankkiminen on... tai nojaa, ei toki aina sukupuolesta riipu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. ootteko puhuneet asiasta, mut hän ei vaan ymmärrä, että omaa ruusuisen kuvan lapsen hankinnasta?
vastauksena kysymykseesi niin en tiedä. kai sut voi velaksi laskea, ku se kuitenki tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta eikä sul oo tosi isoa halua hankkia lapsia.Ollaan keskusteltu lapsista ja olen tuonut rehellisesti esiin omia epävarmuuksia. Mies vain kertoo, että haluaa ehdottomasti joskus lapsen. Hän ei kuitenkaan osaa sano miksi eikä halua mitenkään suunnitella lapseen liittyviä asioita. Hän ei halua puhua, miten esim konkreettisesti yövalvomiset jaetaan, kuka jää lapsen kanssa kotiin ja miten pitkäksi aikaa jne. Hän vain sanoo, että kyllä se sitten järjestyy eikä kukaan mukaan niitä etukäteen noin tarkasti suunnittele. Hän ei myöskään osaa sanoa, milloin olisi sopiva hetki lapselle. Joskus tulevaisuudessa kuulemma. Hän on mua parisen vuotta vanhempi, joten kyllähän hänellä on mua pidempään aikaa miettiä. Mua tämä ei vakuuta. Musta tuntuu, että hän ei oikeasti käsitä, kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä ja mitä kaikkea se vaatii. Ap
Vapauta mies jollekin toiselle ap. Ei hänestä tule parempaa miestä edes ajan kuluessa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sellainen 5-10 vuotta on todennäköisesti vielä aikaa, ja kun asia ei ole sinulle nyt ajankohtainen eikä tärkeä, voit ihan hyvin odotella ja katsella. Puolisolle kannattaa olla rehellinen. Missään nimessä lapsia ei kannata kaiken varalta tehdä, vaan teette sitten jos molemmat jossain vaiheessa haluatte. Jos aika ajaa ohi, niin sitten hyväksyt sen joko puolisosi kanssa yhdessä tai eroatte siinä vaiheessa.
Miten ihmeessä ap:sta tulisi jaksavampi ja vähemmän pelokas mamma nelikymppisenä? Tai hänen miehestään huomaavaisempi?
Jos herää halu hankkia lapsia, niin kyllä sitä jaksamistakin sitten repii. Sellainen, joka todella haluaa lapsia, ei mieti noita asioita, sehän nyt on nähty. Jos lapsia ei halua, niin kaikenlaisia syitä löytyy itsestä ja puolisosta ja maailmasta. Lopulta ainut mikä merkitsee on se, haluaako lapsia vai ei.
Te siis molemmat väärälle kunnon keskustelua aiheesta. Jos haluat pitää miehen anna ajan kulua. Mutta älä tee lasta näillä tiedoilla vastoin omaa tahtoasi. Kuulostaa tosi lapselliselta mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa edes päästä siihen vaiheeseen, että etsisin miehen, jonka kanssa niitä voisi hankkia. Periaatteessa olen halunnut lapsia, mutta sitten minulle tapahtui niin pahoja asioita, että en ehkä enää, koska niitä käytettäisiin kiristämiseen ja toisaalta, vielä pahempaa, kävisivät ehkä läpi saman kuin minä itse.
Oletteko koskaan miettineet 4-vuotiaana, että koko tuleva elämänne on tuhottu, ilman, että voit tehdä asialle yhtään mitään? Siis kaikki siitä. Että hyvä kun vaipoista on päässyt, niin se on jo ohi. Että onko parempi kuolla vai elää niin, mitä on edessä. Minä olen.
Minä pääsin sitten helpolla. Tiesin heti alusta alkaen että lapsia en todellakaan halua enkä sitä sitovaa parisuhdetta.
Minulle opiskelu oli etualalla ja suuntana hyvä ja haastava työ. Ja sen työn sitten sainkin.
En tunne menettäväni yhtään mitään vaikka jälkikasvua en ehdottomasti hanki enkä sitoudu.
Minulla kuten kaikilla muillakin on vain tämä yksi elämä ja sen aion totisesti käyttää niin kuin itselleni parasta on.
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä tuntenut minkäänlaista halua äidiksi. Olen sen tehnyt selväksi myös kaikille jotka kysyvät, turha tulla yrittämään saada päätäni kääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.
huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Ei kaikki, jotka ei halua lapsia, halua uraa. Minä halusin ennen, mutta lapsettomuus itse asiassa nimenomaan mahdollistaa sen, että voi elää rennosti. Ulkomaita, lämpöä, vapaa-aikaa... Ei tarvitse olla esimerkki kenellekään, ei tarvitse maksaa kuin vain omia menoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen vuoden nuorempi ja täysin samat ajatukset.. lisäksi minäkin haluaisin jatkaa sukuani, silti en tiedä jaksaisinko mitenkään sitoutua perhe-elämään ja äitiytyeen seuraavaksi 20 vuodeksi. Työelämän suhteenkin olen alkanut vasta nyt tiedostaa mitä haluaisin tehdä ja opiskella.. huoh.
siihen sitoudutaan loppuelämäksi eikä kyse ole omasta halumisesta vaan elämän antamisesta. se vaatii epäitsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä yllätä, että mies ei ymmärrä, miten iso asia lapsen hankkiminen on... tai nojaa, ei toki aina sukupuolesta riipu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. ootteko puhuneet asiasta, mut hän ei vaan ymmärrä, että omaa ruusuisen kuvan lapsen hankinnasta?
vastauksena kysymykseesi niin en tiedä. kai sut voi velaksi laskea, ku se kuitenki tarkoittaa vapaaehtoisesti lapsetonta eikä sul oo tosi isoa halua hankkia lapsia.Ollaan keskusteltu lapsista ja olen tuonut rehellisesti esiin omia epävarmuuksia. Mies vain kertoo, että haluaa ehdottomasti joskus lapsen. Hän ei kuitenkaan osaa sano miksi eikä halua mitenkään suunnitella lapseen liittyviä asioita. Hän ei halua puhua, miten esim konkreettisesti yövalvomiset jaetaan, kuka jää lapsen kanssa kotiin ja miten pitkäksi aikaa jne. Hän vain sanoo, että kyllä se sitten järjestyy eikä kukaan mukaan niitä etukäteen noin tarkasti suunnittele. Hän ei myöskään osaa sanoa, milloin olisi sopiva hetki lapselle. Joskus tulevaisuudessa kuulemma. Hän on mua parisen vuotta vanhempi, joten kyllähän hänellä on mua pidempään aikaa miettiä. Mua tämä ei vakuuta. Musta tuntuu, että hän ei oikeasti käsitä, kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä ja mitä kaikkea se vaatii. Ap
niinpä tietysti, eli ihan klassinen tapaus. jos joskus pian lapsia haluatkin, niin en suosittele tekemään niitä tämän miehen kanssa. joo, toki on niitäki, jotka lupailee ummet ja lammet ja on niin perillä kaikesta ja eivät sit loppujen lopuksi tee mitään, mut ei tuokaan hyvä ole, että mistään ei mukamas tarvitse puhua. veikkaan hänen siis odottavan, että sä huolehdit lapsesta 99%.
Alue: Aihe vapaa
Hups jostain syystä kappalejako ei toiminut, pahoittelut! Ap