Lue keskustelun säännöt.
Pakkonauru? Kuinka se ilmenee?
Kommentit (7)
Tuohan on itsessään normaaliakin, mutta minulla tuo tapahtuu korostuneesti. Tavallisestihan ihminen hallitsee tuollaisen melko hyvin.
Minua alkaa ensin hymyilyttämään ja pahimillaan repeään nauruun, joka voi kestää useamman kymmentä sekunttia.
T. 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, kuin pakkoitku. Nauraminen on yleisempi.
Nauramista jota ei voi estää.
Pakonomainen nauraminen ei ole useinkaan yhteydessä iloon, vaikka nauraminen siihen yhdistetään.
Nauru pidentää ikää. Oli se hallittua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuon on oire neurologisesta sairaudesta, joka ilmenee omille ajatuksille nauramiselle.
Nauru ei ole suhteessa ajatuksen hauskuuteen välttämättä verrannollinen.
En myöskään ole iloinen tai rento vaan yleensä pikemminkin ahdistunut ja häpeissäni.
Väsymys, stressi yms altistaa tuolle.
Aivoni kääntävät ajatuksia "yli huvittaviksi"
Ja joudun pinnistelemään olematta nauramatta. Aina en onnistu siinä.
Tosi hyvin kuvailtu. Samanlaisia ajatuksia. Monesti jos mieleen heti juolahda jotain hauskaa niin aivot kyllä hakevat sen, vaikka jostain ikivanhasta jutusta.
Inhottavaa.
Joskus oikeassa paikassa tuo voi kääntyä voimavaraksi, mutta jos se tulee epäsopivassa niin tuo on kamalaa.
-Touretesta kärsivä.
Mulla tuon on oire neurologisesta sairaudesta, joka ilmenee omille ajatuksille nauramiselle.
Nauru ei ole suhteessa ajatuksen hauskuuteen välttämättä verrannollinen.
En myöskään ole iloinen tai rento vaan yleensä pikemminkin ahdistunut ja häpeissäni.
Väsymys, stressi yms altistaa tuolle.
Aivoni kääntävät ajatuksia "yli huvittaviksi"
Ja joudun pinnistelemään olematta nauramatta. Aina en onnistu siinä.