Aikuisen lapsen asioihin puuttuvat vanhemmat
Ärsyttää, kun vanhempani eivät kunnioita minua aikuisena, vaan puuttuvat toistuvasti pyytämättä asioihini. Olen 35-vuotias töissä käyvä nainen, asun omillani, maksan veroni ja huolehdin asioistani siinä missä kaikki muutkin aikuiset. Iäkkäät vanhempani eivät kuitenkaan kunnioita minua aikuisena, vaan pyrkivät jatkuvasti "auttamaan" ja järjestelemään asioita puolestani, vaikka olen useita kertoja puhunut tästä heille, pyytänyt lopettamaan ja jopa suuttunut.
Viimeisin tilanne on nyt sellainen, että varasin itselleni hammaslääkärin kuukauden päähän. Satuin mainitsemaan asiasta, että onpas pitkät jonot, niin tämä kaksikko oli ottanut asiakseen olla yhteydessä hammaslääkäriin minulta mitään kysymättä (pieni paikkakunta, sama hammaslääkäri). He saivat järjestettyä minulle hammaslääkäriajan ensi viikolle, mikä sinänsä on mukavaa, mutta en pyytänyt heitä tekemään tätä enkä pidä siitä, että he järjestelevät tällaisia puolestani, varsinkaan kertomatta minulle mitään etukäteen. (Kai he tässä jotain lakiakin ehkä rikkoivat, mutta en halua heille sellaisia vaikeuksia.)
Vastaavia tilanteita on ollut vuosien aikana useita. Olen niin turhautunut tästä, kun he eivät kuuntele. Ymmärrän, että yrittävät auttaa ja haluavat huolehtia, mutta minä olen aikuinen ja pyydän kyllä apua, jos tarvitsen sitä. Ei heille voi kertoa enää yhtään mitään, kun puuttuvat sitten kaikkeen. He yrittävät auttaa, mutta eivät ymmärrä, että samalla tuhoavat suhteen väliltämme, koska olen tästäkin nyt niin suivaantunut, että en halua edes nähdä heitä.
Kommentit (63)
Tiedän tunteen. Vanhemmillasi on vaan liian vähän omaa elämää kun pitää sotkeutua toisten asioihin. Eihän siinä muuta voi kuin vältellä ja olla kertomatta asioitaan. Mikään sanominen ei lopeta tuollaista rajatonta käytöstä.
Älä ole tekemisissä ja jos on jossain pakko tavata, keskustele säästä.
Itse näen äitiäni satunnaisssti ehkä viiden vuoden välein sukulaisissa.
Juurikin yllämainitusta syystä.
Mun kaverilla on tuollaiset vanhemmat, äitinsä varsinkin on täysin sekopäinen.
Tuollaisia vanhempia on. Puuttuvat oikeasti kaikkeen. Ehkä sinun on parempi olla olematta missään tekemisissä ja kertomatta heille mitään vähään aikaan. Voit myös sanoa, että älkää puuttuko asioihini.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemisissä ja jos on jossain pakko tavata, keskustele säästä.
Itse näen äitiäni satunnaisssti ehkä viiden vuoden välein sukulaisissa.
Juurikin yllämainitusta syystä.
Olen yrittänyt tätä, mutta en kestä sitä, kuinka surulliseksi äiti tulee, kun en pidä yhteyttä. Tulee huono omatunto ja paha mieli.
ap
Tuossahan hammaslääkärin ajanvaraus on rikkonut salassapitoa. Noinhan ei voi tehdä. Hehän eivät olisi saaneet edes myöntää, että sinulla on aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemisissä ja jos on jossain pakko tavata, keskustele säästä.
Itse näen äitiäni satunnaisssti ehkä viiden vuoden välein sukulaisissa.
Juurikin yllämainitusta syystä.
Olen yrittänyt tätä, mutta en kestä sitä, kuinka surulliseksi äiti tulee, kun en pidä yhteyttä. Tulee huono omatunto ja paha mieli.
ap
Sun äitisi tunne-elämä ei ole sinun vastuullasi. Jos ei osaa käyttäytyä, siitä on seurauksia.
Lopeta nyt hitossa omien asioidesi kertominen tyyliin vali-vali kun aikaa ei nopeammin saa…Sehän on suorastaan avun pyytämistä, tai ainakin vanhempasi sen voivat niin ymmärtää. Muuta kauemmas, hanki ystäviä.
Minä asun ulkomailla, suku ei tiedä parisuhdetilannetta eikä mitään muutakaan. Ja SILTI yrittävät puuttua asioihini ja sotkevat minuun liittyviä asioita kotipaikkakunnalla (esim. juoruavat lähipiirin kanssa minusta, käyvät ex-appivanhempieni luona kahvilla ym.)
Mun poika sanoi kun oli muuttamassa ensimmäistä kertaa olämaan asuntoonsa armeijan jälkeen ja lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan "äiti, älä hössötä, mä osaan hoitaa asiani itsekin". Sen jälkeen on pitänyt vain luottaa, vaikka välillä
Mutta noin paha en minäkään ikinä ole ollu ja nyt kun poika on jo työelämässä, en puutu. Hän etsii itselleen asuntoa ja mieli tekisi auttaa, mutta tiedän että ei minun tarvitse. Katselen hänen mieleisiään asuntoja jja kysyn vain onko käynyt katsomassa. Ainoastaan yhdessä asiassa neuvoin, siinäkin vasta sen jälkeen kun hän sanoi että asia x ei onnistu, kerroin miten onnistuu kyllä.
He kokevat yhä olevansa sinun huoltajiaan ja rakkaudesta lapseensa tekevät tällaista. Haluavat, että sinulla on aina kaikki hyvin. Ihan niin kuin vauvana ja pikkuisena. Minä olen henkisesti tuollainen vanhempi vielä, mutta käytännön asioihin en puutu, mutta itsekseni murehdin ja rukoilen lasteni puolesta ja iloitsen, kun heillä on hyviä uutisia. Vanhemmuus ei lopu koskaan, mutta kerro heille kauniisti, että et halua heidän tekevän mitään, ainoastaan iloitsevan kanssasi. Tai lohduttavan sanoilla.
Kun/jos itselläsi on joskus lapsia, ymmärrät paremmin omiasikin.
Viilennät välit, otat etäisyyttä etkä puhu heille mitään omista asioistasi. Ei ole muuta keinoa. Ihan sama vaikka yrittävät kiristää sinua surulla ja kyynelillä, älä anna periksi. Tuollainen sekaantuminen ei ole aitoa rakkautta ja välittämistä vaan vallankäyttöä ja rajattomuutta.
Sano myös siellä hammaslääkärissä, että et hyväksy sitä että antavat vanhempiesi muutella sinun ajanvarauksia. Kyse on periaatteesta.
Ärähdä tästä lähtien kunnolla jos yrittävät jotakin.
Vierailija kirjoitti:
He kokevat yhä olevansa sinun huoltajiaan ja rakkaudesta lapseensa tekevät tällaista. Haluavat, että sinulla on aina kaikki hyvin. Ihan niin kuin vauvana ja pikkuisena. Minä olen henkisesti tuollainen vanhempi vielä, mutta käytännön asioihin en puutu, mutta itsekseni murehdin ja rukoilen lasteni puolesta ja iloitsen, kun heillä on hyviä uutisia. Vanhemmuus ei lopu koskaan, mutta kerro heille kauniisti, että et halua heidän tekevän mitään, ainoastaan iloitsevan kanssasi. Tai lohduttavan sanoilla.
Kun/jos itselläsi on joskus lapsia, ymmärrät paremmin omiasikin.
Ei tuo ole rakkautta muuta kuin itseä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemisissä ja jos on jossain pakko tavata, keskustele säästä.
Itse näen äitiäni satunnaisssti ehkä viiden vuoden välein sukulaisissa.
Juurikin yllämainitusta syystä.
Olen yrittänyt tätä, mutta en kestä sitä, kuinka surulliseksi äiti tulee, kun en pidä yhteyttä. Tulee huono omatunto ja paha mieli.
ap
Ehkä kyseessä on sitten tuo liika kiltteys. Voi opetella sietämään syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, ei ole pakko toimia niiden orjana. Aikuisena ihmisenä on pakko hyväksyä, että joskus tuottaa pettymyksiä muille. Ja muut itselle.
Ilmoita hammaslääkärillesi, etteivät terveysasiasi kuulu vanhemmillesi, koska et ole holhouksenalainen.
Vaihtaisin lääkärikäynnit naapurikaupunkiin, jos tuo on paikkakunnan ainut mahdollisuus. Aika niidenkin kuulla vaitiolovelvollisuudesta ja sen rikkomisen vaikutuksesta bisnekseen.
Omat vanhempani eivät sentään järjestele asioitani muiden suuntaan, mutta muuten kyllä sekaantuvat. Erehdyin kerran antamaan heille vara-avaimen lomamatkan ajaksi, ja kun tulin takaisin, he olivat tehneet suursiivouksen. Ikkunat oli pesty, matot pesty, kaikki lehdet viety paperinkeräykseen (myös sellaiset mitkä oli tarkoituksella säästössä), yöpöydällä olleet keskeneräiset kirjat oli pistetty takaisin hyllyyn, kun vaatesesonkin oli siinä matkani aikana vaihtumassa, talvitakit ja kengät oli siirretty varastoon. Ja postien suhteen ei tietenkään riittänyt, että ne olisi laitettu odottamaan, vaan kaikki kirjeetkin oli avattu. Oli viimeinen kerta kun heillä on ollut avain.
Lakia rikkoi lääkäri/vastaanotto, eivät vanhempasi. Vanhempasi loukkasivat yksityisyyttäsi, mutta juridisia seuraamuksia heille ei tule. Eli ehdottomasti teet asiasta valituksen.
Et kerro omista asioistasi/suunnitelmistasi yhtään mitään, siis ei yhtään mitään.
Tuollaiset vanhemmat ovat persoonallisuushäiriöisiä tunkeitujia, jotka eivät ymmärrä rajoja ollenkaan.