Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sektion SEKÄ alatiesynnytyksen kokeneet!
21.02.2010 |
Kumpi oli helpompi äidille, entä vauvalle? Miksi?
Minä synnytin esikoisen alakautta ja kuopus syntyi sektiolla.
Jos meille joskus tulisi perheenlisäystä, niin en harkitsisikaan enää alakautta pusertamista.
Alatiesynnytykseni etuja verrattuna sektiooni:
- Ei jää mahaan viiltoarpea (ei varmaan erotu raskausarpien välistäkään).
- Maidonnousu alkoi muutamaa tuntia aiemmin kuin sektion jälkeen.
Sektioni etuja verrattuna alatiesynnytykseeni:
- Ajan tiesi etukäteen.
- Vauva sai paljon paremmat apgarit (esikoinen oli todella huonolla hapella).
- Alakerta ei levinnyt totaalisesti.
- Toipuminen oli nopeampaa.
- Vauva ei joutunut hapenpuutteeseen (saattoi olla yhteys esikoisen kellastumiseen)
- Elto epäili esikoisen vilkkautta synnytysperäiseksi.
- Oksensin paljon vähemmän sektiossa.
- Sektio oli nopeampi (esikoiselta pelkkä ponnistusvaihe oli yli 2,5 tuntia).
Tietysti synnytyksiä on erilaisia, mutta tässäpä silti suuntaa-antavaa galluppia.
Joskus joku teki täällä galluppia synnytyksen keston ja vauvan vaativuuden suhteesta.
Allekirjoitan täysin senkin epävirallisen tutkimustuloksen.
Kommentit (28)
Kovasti on tilanteesta, lapsesta, äidistä ja olosuhteista kiinni...
Mutta jos puhun omasta kokemuksestani niin alatiesynnytys parempi! ehdottomasti!
Oma esikoiseni sektio oli tosi kiireellinen ja lapseni jouduttiin elvyttämään kun ei spontaanisti lähtenyt hengittämään. Pisteet 4/8
Keskimmäinen ja kuopus syntyneet alateitse 9/9 pisteillä ja olleet heti kunnossa ja päässeet heti rinnalle.
Sektio itselleni. Toipuminen kesti paljon pidempään. Itse tapahtuma oli kauhea ja tunsin olevani tavarasäkki jota kaivetaan... en kokenut siinä mitään hyvää. Paniikissa odottelin koska kuuluu itkua jota ei kuulunut. Ei saanut lasta nähdä vasta kuin 8 tuntia myöhemmin. Kaiken kaikkiaan paska kokemus. MUTTA TÄRKEITÄ! Lapseni syntyi elossa, eikä sillä tavalla ole minulle enää mitään merkitystä... hän on sylissäni.
Alatiesynnytykset olivat kivuliaita mutta se tuska, itse ponnistaminen, tilanteessa eläminen oli upea kokemus. Tuska oli kova, tuli tikkejä eikä kivut loppuneet lapsen syntymään. Ja lapsi pääse rinnalleni heti tuhisemaan ja olin heti kykenevä hänestä huolehtimaan... ihanat kokemukset.
Mutta kuten sanoin. Aina lapsen ja äidin hyvinvointi etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kahden vuoden takaa sektiokokemus sekä 2kk sitten alatiesynnytys. Nyt kun mietin molempia kokemuksia, alatiesynnytyksestä on jäänyt paremmat muistot vaikka sektiokin sujui hyvin ja arpi parani nopeasti. Alatiesynnytys piti käynnistää joten tavallaan tiesin siinäkin etukäteen päivän kun oli mennyt yli jo 2viikkoa 2 päivää. Vauva syntyi käynnistyksestä seuraavana aamuna. Kipeät supistukset kestivät 8h, ja sitten kun vihdoin sain kivunlievitystä kaikki kivut hävisivät ja ponnistuskin sujui alle 15minuutissa eikä tullut repeämiä, vain pieni nirhauma joka kyllä teki pissaamiset tosi kivuliaaksi kahden ensimmäisen viikon ajan.Olin pelännyt synnytystä sillä vauva oli isokokoinen, ja paljastui synnytyksen jälkeen vielä arvioituakin suuremmaksi.
Sektion jälkeen kävely oli kivuliasta muutaman viikon.
Jos lapsia olisi tulossa lisää haluaisin synnyttää taas alateitse.
Eli kumpikaan ei mennyt kauhean helposti.
Sektio:
- ei ollut suunniteltu, joten tuplatuska: ensin avautumisvaihe ja ponnistelu + päälle leikkauskivut jälkikäteen.
- vessassa käynti kivuliasta, kun maha oli arka
- ensimmäiset kolme viikkoa hirveitä muutenkin leikkauksen takia
- vaunut uskalsin nostaa autoon vasta lapsen ollessa jotain 1,5kk.
- olin masiksessa tuosta "pieleen menneestä" synnytyksestä jonkin aikaa
-> Ei tosiaan kiva, ehkä suunniteltuna siedettävämpi
Alatiesynnytys:
- kipua vähemmän, kun avautumisvaiheessa olin toissynnyttäjä, imukuppikaan ei mitenkään hirveä
- kävelin 3 tuntia synnytyksen jälkeen
- vessassa käynti tuskaa ekan viikon, nyt synnytyksestä 2 viikkoa ja istun hyvin vaikka kovalla lattialla isosta epparista huolimatta
- ei masennusoireita
Joten valitsisin alatiesynnytyksen, jos kaikki näyttäisi menevän ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen vauva tuli loppujen lopuksi sektiolla. Paranin nopeasti ja hyvin. Raskaaksikin tulin nopeasti tämän jälkeen. Toinenkin synnytys oli ihan hilkulla mennä sektioon. Tuli kuitenkin alakautta. Ihan hyvin päättyi. Paranin tästäkin nopeasti, mutta jälkivuoto kesti kauemmin. Jos kolmas tulisi, harkitsisin vakavasti. Pientä vauvaa lähtisin kyllä alateitse tekemään, mutta yli 3500g en.
toinen alatiesynnytys. Toipuminen alatiesynnytyksestä kävi paljon nopeammin, vaikka alapäätä oli tikattu repeämien takia reippaasti. Myös vauva oli paljon virkeämpi alatiesynnytyksen jälkeen kin sektioitu vauva.
Kolmas syntyy lähiaikoina, ja alatiesynnytys on edessä. Vauva oli pitkään perätilassa, ja ehdin jo pohtia sektion mahdollisuutta. Olin loppujen lopuksi tosi helpottunut, kun tämä vaavi kääntyi. Toivumme kumpikin varmasti helpommin alatiesynnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jäi jonnekin käytävälle, kun kukaan ei hoksannut antaa lupaa tulla paikalle. Synnytys ei ollut siis mikään perhesynnytys. Näin vauvan vasta piiiitkän ajan kuluttua (ainakin tunti), isä sentään sai hoivata. Heräämössä inhottavat horkat puudutusaineen vuoksi. Katetri pois vasta seuraavana päivänä. Liikkuminen hankalaa päiviä. Suolen toiminnan vakautuminen hidasta.
Alatiesynnytys: episiotomiahaava kipeä reilun viikon. Synnytys itsessään aika kipeä ilokaasun voimin. Toipuminen huomattavan paljon nopeampaa.
Ilmeisesti sektion vuoksi seuraavassa raskaudessa istukka ei kohdun seinämän arpisuuden vuoksi kiinnittynyt kunnolla, vaan vuoti useaan otteeseen ja raskaus päättyi hätäsektioon istukan irtoamisen vuoksi. Kiinnikkeet leikkaushaavan ympärillä vaivaavat aika-ajoin.
Eli siis selkeä valinta alatiesynnytys.
Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla, leikkauksen syy vähentyneet liikkeet, ei ollut vielä synnytys käynnistyt.
Hyvät puolet:
- ei supistuskipuja ennen syntymää.
Huonot puolet:
- Leikkauksen jälkeinen kipu helvetillistä
- kamalat jälkisupistukset,
- Vauvasta joutui heti eroon
- Ei pystynyt ilman järkyttävää tuskaa kävelemään viikkoon, sitten helpotti pikkuhiljaa.
- Ylösnouseminen tuskaa pari viikkoa.
- Mitään ei saanut nostella pitkään aikaan
- Palautuminen hidasta, raskauskilot tippuivat todella hitaasti.
- Arpi, esteettisesti ruma, lisäksi iho arven ympärillä edelleen oudon tuntuinen ja osaksi tunnoton (leikattu 9v ) sitten
- seuraavassa raskaudessa supistuksia kokoraskauden. Kohtu erittäin supistusherkkä ilmeisesti arpikudoksen ja kiinnikeiden takia.
Synnytyksessä kohtupaineen mittaus arven repeytymisriskin vuoksi.
- Imetys epäonnistui, syy ensi-imetyksen puuttuminen, maidon hidas nousu ja oma tuskallinen olo haavakivun vuoksi (rajoitti imetysasentoja)
Alatie synnytys muutama kuukausi sitten:
Huonot puolet verrattuna sektioon:
- Ei ole
HYvät puolet:
- vaikka kipua ennen syntymää, se loppuu heti kun lapsi syntynyt.
-Pitkä ensi kontakti. Vauvan sai heti iholle ja ensi-imetykseen. Maailman Ihanin 2 tuntinen kun vauva syntymän jälkeen rinnalla.
- Muutama pieni nirhauma alapäässä parani todella nopeasti.
-Kävelin omin jaloin pois synnytyssalista. Olo täysin hyvä ja vauvan hoito helppoa.
-Maito nousi nopeammin.
-Palautuminen ollut huomattavasti nopeampaa. Vaikka ikää on nyt 9 vuotta enemmän itsellä niin kilot lähteneet kuin itsestään. Vatsakin jo melkein littana.
- Pilde ei levinnyt yhtään. Lantiopohjan lihakset oli kunnossa jo ennenstään. Nyt ihan yhtä tiukka kuin ennenkin ellei jopa tiukempi.
-Vauvan kannalta parempi alakautta syntyminen (siis jos henki ei uhattuna). Luonnollisempaa.
Eli yhteenveto.
Vaikka sektiossa selvisi ilman ennakoivaa tuskaa niin siitä huolimatta kipua oli enemmän.
ALatie synnytykseni ei tosiaankaan ollut helpoimmasta päästä. Kesti yhteensä toista vuorokautta josta sairaalassa kipeitä supistuksia 21 tuntia. Lapsi 4kg eli ei mikään kovin pieni.
Kuitenkin koin synnytyksen voimakokemuksena. Kipu hävisi kun lapsi oli ponnistettu maailmaan ja palkinto mitä mahtavin.
Alateitse ehdottomasti synnyttäisin jos lapsia vielä olisi tulossa ja alatie synnytys olisi mahdollista. (siis lapsen ja äidin henki tietysti tärkein)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuopus alateitse. Alatiesynnytys oli raju, mutta kyllä paraneminen siitä nopeampi kuin sektiosta. Molemmat positiivisia kokemuksia.
vertailla tässä yhteydessä alatiesynnytyksiä ja SUUNNITELTUJA sektioita. Kiireellinen/hätäsektiohan on siis käytännössä epäonnistunut alatiesynnytys.
Tähän samaan ajatusvirheeseen perustuu myös yleinen luulo, jonka mukaan "sektion riskit ovat moninkertaiset alatiesynnytykseen verrattuna".
Tilastot näyttäisivät aivan erilaisilta, jos sektioiksi laskettaisiin vain suunnitellusti toteutetut leikkaukset.
Suunnitellun sektion riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin kiireellisesti tehdyn, hätäsektiosta puhumattakaan. Kaikissa tilastoissa, how ever, suunniteltu sektio on lapselle ylivoimaisesti turavllisin tapa syntyä. Tämä on siis tieteellinen fakta. Alatiesynnytyksen oletetut edut vauvalle (vastustuskyvyn kehittyminen, synnytysstressin tarpeellisuus ym.) ovat nimenomaan oletuksia. Niitä ei ole pystytty missään todentamaan tieteellisesti.
Se, että joku tutkimus antaa viitteitä johonkin suuntaan ei tarkoita että asia olisi kyseisellä tavalla. Tuo suunnitellun sektion turvallisuus lapselle on sen sijaan nimenomaan asia, josta vallitsee ns. "tieteellinen yksimielisyys". Siitä ei vaan juuri lääkäripiireissä puhuta, kun kyllähän naisen nyt synnyttää pitää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka syntyi kiireellisellä sektiolla vauvan voinnin ja sekä minun voinnin romahtamisen takia. Sektiossa kyllä tunsin erittäin ikävästi, miten he ottiva isoa vauvaa pois kohdusta sekä kuulin kaikki mitä kirurgi puhui. ei kivaa. Sektion aikana verenpaine laski, sydän alkoi oireilla ja olo oli kamala. Leikkauksen jälkeen olin todella kipeä useita kuukausia ja ison vauvan hoitaminen oli vaikeaa. Maito nousi hyvin siitäkin huolimatta että vauva joutui teholle ja minä yksin vuodeosastolle. Sektio itsessään oli tietysti nopea mutta ei kovinkaan lämminhenkinen itselleni.
Toinen syntyi 3 h ponnistusvaiheen kautta alateitse. No, olihan se kovaa tuskaa. Maito nousi huomattavasti huonommin kuin sektiossa vaikka vauvan sain heti lähelle. Lisäksi kärsin 6kk täydellisestä virtsan pidätyskyvyttömyydestä, edelleen vielä 4 vuoden jälkeen vaiva on osittain päällä. Olin alapäästäni kipeä useita kuukausia mutta pystyin kyllä nostelemaan vauvaa paremmin kuin sektiossa.
Tämän kolmannen kohdalla voi olla että haluan sektion vaikka periaatteessa alateitsekin haluaisin kokea. Mutta hormonaalisesti tarvitsen toisaalta sen alatiesynnytyksen JOS se on mahdollista, se kehon sopeutuminen on erilaista. Riippuu nyt minkä kokoista vauvaa se pukkaa nyt.
Siskoni sai sektion jälkeen veritulpan ja tiedän useita joilla leikkaushaava infektoitunut. Leikkauksessa on riskinsä mutta niin on alatiessäkin.
ja sitten suunniteltu sektio. Jos vielä kerta tulisi, kyllä sektion ottaisin mennen tullen!
Olin todella täynnä positiivista asennetta lähtiessäni ekaan synnytykseen. Mutta aina kaikki ei mene kuten suunnitellaan....Vauva ja jumiin ja alatiesynnytys päättyi imukuppiin. Mua ommeltiin tunti (jäi arpia), olin 2 viikkoa sairaalassa kanttu vei, tuli suuri verenhukka. En muista vauvasta mitään ensimmäisiltä päiviltä, mies sitä hoiti kun olin petipotilaana. En pystynyt imettämään, vaikka kätilöt auttoi ja sain lääkityksenkin vielä sairaalassa ollessani, maito ei vain noussut.
Sektio meni nopsaan, oli tajuissani ja koin ekaa kertaa vauvan ihan ekat hetket. Itkin onnesta. Maito nousi heti ja imetys onnistui. Seuraavan päivän sektiosta olin hieman kipeä, mutta kotiuduin vauvan kanssa sektion jälkeen neljäntenä päivänä.
En enää ikinä synnytä lasta alateitse jollei ole ihan pakko. Suunniteltu sektio oli todella hyvä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perätilan vuoksi. Mutta olisin kyllä muutenkin halunnut sen ekan kokemuksen jälkeen!
Ja jos valita saisi, niin ehdottomasti kallistun synnytyksen puolelle. Sektiot oli suunniteltuja, mutta silti hyvin ikäviä kokemuksia. Ne oli kuitenkin pakko tehdä lasten ja itseni takia.
vertailla tässä yhteydessä alatiesynnytyksiä ja SUUNNITELTUJA sektioita. Kiireellinen/hätäsektiohan on siis käytännössä epäonnistunut alatiesynnytys. Tähän samaan ajatusvirheeseen perustuu myös yleinen luulo, jonka mukaan "sektion riskit ovat moninkertaiset alatiesynnytykseen verrattuna". Tilastot näyttäisivät aivan erilaisilta, jos sektioiksi laskettaisiin vain suunnitellusti toteutetut leikkaukset. Suunnitellun sektion riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin kiireellisesti tehdyn, hätäsektiosta puhumattakaan. Kaikissa tilastoissa, how ever, suunniteltu sektio on lapselle ylivoimaisesti turavllisin tapa syntyä. Tämä on siis tieteellinen fakta. Alatiesynnytyksen oletetut edut vauvalle (vastustuskyvyn kehittyminen, synnytysstressin tarpeellisuus ym.) ovat nimenomaan oletuksia. Niitä ei ole pystytty missään todentamaan tieteellisesti. Se, että joku tutkimus antaa viitteitä johonkin suuntaan ei tarkoita että asia olisi kyseisellä tavalla. Tuo suunnitellun sektion turvallisuus lapselle on sen sijaan nimenomaan asia, josta vallitsee ns. "tieteellinen yksimielisyys". Siitä ei vaan juuri lääkäripiireissä puhuta, kun kyllähän naisen nyt synnyttää pitää...
Vuosi sektion jälkeen olisin varmaan sanonut, että sektio paras.
MUTTA
Nyt, kun aikaa synnytyksistä on yhtä lukuunottamatta 10-18v (kuopus on at syntynyt, 2-v) niin eipä minun kroppa tiedä at-synnytyksistä yhtään mitään. Sen sijaan sektioarpi kiristää, siihen on kasvanut sisälle arpikudosta, jota on siis koko ajan enemmän. Tietyissä tilanteissa, esim yöllä asentoa vaihtaessa siihen juilasee oikein kunnolla jne.
Joten, erittelemättä sen kummemmin, suosittelen ehdottomasti at-synnytystä silloin, kun se on lääkäreiden mukaan suositeltavampi vaihtoehto
esikoinen syntyi hätäsektiolla ja kakkonen alakautta. Ei todellakaan tarvitse miettiä kumman tavan "valitsisin". Sektio on ehkä kamalinta ylipäätään mitä voi olla.
Alatiesynnytyksessä sain II asteen repeämät ja eppari leikattiin, mutta ne paranivat nopeasti. Eivät oikeastaan olleet edes varsinaisesti kipeitä, ensimmäiset päivät vain "kiristi". Sektiohaava oli niin saatanallisen kipeä että mitään vastaavaa en ole koskaan kokenut. Lisäksi koska kivun takia jouduin makaamaan sängyssä pari päivää täysin liikkumatta, sain myös aivan mielettömät selkäkivut. Tämä oli kerrassaan hurmaava yhdistelmä...
Arpi on ruma ja tuntuu inhottavalta, koko alavatsa on päällisin puolin tietenkin tunnoton mikä on epämiellyttävää. Alatiesynnytyksessä ei ollut mitään varsinaisia miinuksia, noita haavoja lukuunottamatta.
Kyllä kipuja oli, mutta ne olivat mulla paljon pienempiä kuin esim hammassärky.
Varmaan olen sitten onnekas, mutta olin sektiosta jo 12h kuluttua jalkeilla, hitaasti tosin, mutta jalkeilla kuitenkin.
Kipulääkitystä sain sairaalassa hyvin, kotona en enää tarvinnut. Toki oli oltava varovainen, mutta silti ne kivut jäivät pienemmiksi.
Kyllä mulle synnytys sattui monin verroin enemmän ja synnytystä myös pelkäsin, sektiota en pelännyt.
Mieluummin ottaisin ne sektion jälkeiset "kivut" kuin synnytyksen aikaiset KIVUT. Ei niistä voi puhua edes samana päivänä!
Synnytyksessä olin aivan paniikissa, tuntui, että elämä loppuu tähän. En mitenkään pidä sitä miellyttävänä kokemuksena.
Sektiossa taas en pelännyt ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
toinen alatiesynnnytys. Jälkimmäinen parempi molemmille.
Epparihaava pieni ja pinnallinen verrattuna vatsan läpi tehtyyn reikään. Alapää venyi jo odottaessa.
Alatiesynnytyksen jälkeen ei tarvinnut varoa nostelua.
Vauvan sai synnytyksen jälkeen rinnalle, oppi imetysotteen itsestään. Sektioitu opetteli kolme viikkoa.
Sektion jälkeen mulla kesti jälkivuoto kauemmin ja oli runsaampaa.
Sektion jälkeen joutui odotella yksin leikkausosastolla ja vauva oli muualla.