Kun olet ollut masentunut, mitkä ovat olleet päällimmäisiä tunteitasi?
Minulla yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, arvottomuus.
Kukaan ei välitä minusta, elämälläni ei ole mitään arvoa.
Voisin yhtä hyvin kuolla pois.
Miten sulla?
Ja millaiset ajatukset sua o auttaneet
Kommentit (20)
Ihan vaan järkyttävä väsymys, ei jaksa tehdä mitään.
Mä oon ollut ärtynyt, hermostunut, pinna kireällä, itkuinen.
Huonommuus. Olen huono ihminen, tuon läheisilleni kaikkea kurjaa ja olen vaivaksi. Ajattelen, että heillä olisi parempi ilman minua ja olisimpa kuollut. Kertaan mielessäni elämänhistoriani häpeällisiä muistoja, epäonnistumisia ja ikäviä tilanteita.
Makasin sängyssä, en muistanut syödä enkä jaksanut peseytyä, vessassa varmaan kävin?
Suunnittelin täydellistä itsemurhaa (mikä ei vahingoita ketään muita).
Laihduin alipainoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Huonommuus. Olen huono ihminen, tuon läheisilleni kaikkea kurjaa ja olen vaivaksi. Ajattelen, että heillä olisi parempi ilman minua ja olisimpa kuollut. Kertaan mielessäni elämänhistoriani häpeällisiä muistoja, epäonnistumisia ja ikäviä tilanteita.
Tämä. Mielessä kiertävät kaikki vähemmän onnistuneet tekemiset, tekemättä jättämiset, pienemmät ja suuremmat virheet ja erehdykset. Jos olisin tehnyt sitä ja tätä, miksi en tehnyt niin ja niin, minkä takia piti tehdä se ja se.
Samanlaiset, torjutuksi tunnen itseni, tylsäksi ja arvottomaksi. Häiriö muiden elämässä. Ei mitään selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia. Typerät pienet asiat pudotti mut taas tänäänkin itseinhon syvyyksiin. En osaa tässä muuta kuin mennä nukkumaan ja toivoa että huomenna olis enemmän voimia. Tekis mieli myös karsia elämästä kaikki ylimääräinen pois ja piilotella kotona.
Ärtyisyys, väsymys, kyllästyminen kaikkeen kun mikään ei jaksa kiinnostaa. Ahdistus, yksinäisyys jne...
Haluaisin erota poikaystävästä koska on niin raskasta yrittää jaksaa uskoa että mua vois rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin erota poikaystävästä koska on niin raskasta yrittää jaksaa uskoa että mua vois rakastaa.
Kuulostaa tutulta. Tekee mieli työntää ne loputkin läheiset pois, koska ei jaksa yrittää olla niille kiva. Helpompaa niillekin, kun ei tarvi kestää minua.
Täysin samat kuin ap:lla. Olisipa silloin joku sanonut, että muillakin voi olla samoja tuntemuksia, ja etten ole maailman ainoa ”huono ihminen” vaan vain masentunut ja se voi mennä vielä ohi. Vieläkin tunnen sen kokonaisvaltaisen ihmisenä epäonnistumisen tunteen. En koskaan hakenut tai saanut diagnoosia, mutta jotenkin sieltä onnistuin kiipeämään pinnalle.
Yksi surkuhupaisa hetki oli, kun olin metsässä kuntopolulla kävelyllä ja yhtäkkiä pyöräilijä ohittaa ja huutaa: Pois tieltä, mene sivuun! Olin todella lannistuneella mielellä ja alakuloinen, mutta sillä hetkellä kuohahti, ja huusin mielessäni takaisin, että vi**u saan mä sentään metsässä kävellä, s**tana! Heti perään nauratti, että ehkä mä en olekaan kokonaan menettänyt itseäni ja persoonaani. Sen jälkeen aloin vähitellen tervehtyä.
Anna itsellesi aikaa.
Arvottomuus, vainoharhaisuus, pelot, henkinen uupumus, luovuttamisfiilis, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, aivan kuin olisi väärällä planeetalla eikä kukaan ymmärrä mitä puhut, häpeä ja hylätyksi tuleminen myöskin.
Huonommuuden ja arvottomuuden tunteet. Tunsin olevani maailman huonoin ihminen ja kuvittelin, että kaikki toivovat minun hyppäävän alas sillalta. Pidin itseäni huonona ja vastenmielisenä työntekijänä ja kuvittelin mielessäni, että pomot toivovat pääsevänsä minusta eroon. Välillä itseinho sai niin suuret mittasuhteet, että löin itseäni mustelmille.
Olin jonkun aikaa sairauslomalla töistä, aloitin lääkityksen ja kävin 3 kk psykiatrian polilla juttelemassa. Ne ovat auttaneet.
Joku ihme yleinen pimeys elämässä. Ympärillä oli pimeys Keväällä näki miten ruohon ja puiden alla on paljas kuollut kallio ja maa ja elämä vaan pieni ohimenevä pinta. Semmoinen olo, että mistään ei tule mitään. Mikään ei tule onnistumaan.
Minulla aktivoituvat izzariajatukset, joskin ne eivät herätä minussa negatiivisia tunteita. Se on kuin miettisi, ostaisiko kaupasta omena- vai appelsiinimehua. Ja päätös olla tekemättä izzaria on kuin päättäisi ostaa sittenkin maitoa, koska maito on terveellisempää. Mielihyvään perustuvan ajattelun määrä on 0. Tunteet heräävät vasta pitkän rauhallisen jakson jälkeen. Olen tavallaan tykännytkin masennuksesta, kunhan se ei ole ollut kognitiivisiin kykyihin vaikuttavassa muodossa.
En tiedä, onko tunteiden sammuminen normaali masennuksen muoto vai lasketaanko tämä jo psykoottiseksi masennukseksi. Olen opiskellut ja käynyt töissä ja minulla on ystäviäkin. Muut kyllä huomaavat, että minussa on jotain vikaa. Työkaveri on käynyt kertomassa minulle, että vaikutan joskus sellaiselta, että hänen selkäpiitään karmii. Olen jotenkin "tyhjä".
Aika lailla samat kuin aloittajalla fiilikset.
Nyt ei b
Varsinaista masennusta, mutta hetkittäin alakuloa.
Päivän naurut toi yx palstalainen jonka kommentit ollu jotain luokkaa, että on kuulemma syöny gaggaa tarjoiltuna lakanoiden välissä tai jotain.. Huhhuh
Tunne, että olemassaoloni tuo maailmaan enemmän huonoa kuin hyvää.
Joten miksi siis olla olemassa?
Voimattomuus.