Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni TÄYSI kaksoisolento istui polttamassa röökiä R-kioskin edessä, vasta kun menin vihaisena puhuttelemaan tajusin että onkin joku ihan vieras tyttö
22.04.2022 |
Ja todennäköisesti vanhempi kuin omani joka on 14. Mutta hiukset, kasvonpiirteet, hymy.. kaikki oli ihan identtistä omani kanssa! Jopa kännykkä ja polkupyörä!
Nyt varmaan kertoo kaikille miten joku hullu mui ja tuli huutamaan...
Kommentit (51)
Aika erikoista, ettet edes huuto etäisyydeltä lastasi tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, ettet edes huuto etäisyydeltä lastasi tunnista.
En minäkään tunnistanut enää äitiäni, kun en kahteen vuoteen ole nähnyt muuta kuin silmät maskin takaa.
Kai pahoittelit, että sori, näytit ihan mun tyttäreltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi melkein sama. Ehdin jo panna luullen eukoksi.
Se on outo tunne. Minä ole istunut hammaslääkärin vastaanottohuoneessa keskimmäisen poikani kaksoisolennon kanssa. Täysin saman näköinen mitä poikani oli siinä iässä missä tämä poika oli. Eleetkin oli samat ja asennot. Keskimmäinen poikani näyttää minulta eikä yhtään isältään, ja äiti on tiedossa että sitä ei tarvitse epäillä että minulla olisi salalapsi jossain, ellen sitten aikoinaan synnyttänyt huomaamattani kaksosia kun viimeisen kävin pyöräyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan meikit ja vaatteet. Tässä tulos. 😅 hauska tapaus silti
Anna mä arvaan: Molemmilla oli Kardashian kulmat, tummat hiukset ponnarilla, LV:n reppu, IPhone ja Jopo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vähän sellainen urbaanilegenda että jokaiselle on oma kaksoisolento. Olin kuin puulla päähän lyöty kun selvisi että mullakin on sellainen! Eikä ole kotikaupungissa eli tuskin olisi isäni salainen lapsi.
Tämä tapahtui 300km päässä kotikaupungista muutettuani uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Tämä tuli ensin selville siitä että opiskelukaverit ajoittain sanoi että mikset moikannut kun näin sut kaupungilla? Vasta sitten kerran kun yksi kaveri sanoi että näki mut ensin koululla, ja vartin päästä eri vaatteissa keskustassa, tajusin että on joku toinen mun näköinen.
Ja kerran sit näin sen, olin bussipysäkillä ja bussi pysähtyi siihen, sisällä bussissa ikkunasta ulos katsoen… olin minä! Siis se kaksoisolento. Hän jäi tuijottamaan minua suu auki ja minä tuijotin häntä! Siis uskomaton yhdennäköisyys, sama tukkatyyli ja tukan väri.
Bussi kiihdytti ja katosi enkä koskaan saanut selville tytön henkilöllisyyttä.
Mulle kävi jokseenkin samoin. Eli mua vastaan käveli kadulla täsmälleen näköiseni nainen, jolla oli pitkät, samanväriset hiukset, suunnilleen samankaltainen kukkamekko sekä reppu. Kohdatessamme meiltä molemmilta pääsi nauru, sillä ihan kuin olisimme katsoneen peiliin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai pahoittelit, että sori, näytit ihan mun tyttäreltä.
Sentään ap pysyi oikeassa sukupuolessa. Kerran eräs äiti luuli minua pojakseen. Pahoitteli kyllä heti erehdystä.
Puhuttelu teineille on aina paikallaan, tupakka ei ole terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on outo tunne. Minä ole istunut hammaslääkärin vastaanottohuoneessa keskimmäisen poikani kaksoisolennon kanssa. Täysin saman näköinen mitä poikani oli siinä iässä missä tämä poika oli. Eleetkin oli samat ja asennot. Keskimmäinen poikani näyttää minulta eikä yhtään isältään, ja äiti on tiedossa että sitä ei tarvitse epäillä että minulla olisi salalapsi jossain, ellen sitten aikoinaan synnyttänyt huomaamattani kaksosia kun viimeisen kävin pyöräyttämässä.
Voihan hän olla sun lähisukulaisen lapsi. Oma lapseni on ihan serkkunsa näköinen ja oloinen.
Vierailija kirjoitti:
Kerroppas lapsen isälle ja katso miten reagoi, ehkä se oli siskopuoli.
Ajattelin samaa!
Kerran möläytin just tuolleen että onpas sun lapsi ihan Keken näköinen...nainen meni toooosi vaikeaksi. Oikea Isä EI siis ollut Keke nimeltään, vaikka niin luulin, sain duunikaverilta sitte kuulla :D
minua on juurikin luultu jonkun tuntemattoman entiseksi työkaveriksi. Tuntematon nainen huuteli mun perään kaupassa mulle tuntemattomalle nimellä ”Heidi, Heidi”ja kun en siihen reagoinut niin tuli sitten ihan hyllyyn väliin minua hihasta vetämään. Todettiin siinä sitten että emme tunne toisiamme.
Veljeni on myös sanonut nähneensä mun kaksoisolennon monta kertaa.
Kaikki tämä samassa noin 40.000 asukkaan kaupungissa. Mielenkiinnolla odotan tapaamani tämän ”Heidin” joku päivä.
kyllä on lasun paikka jos ei omaa lastaan tunne
Mun mutsi ja faija oli viikonlopun seuraillu mun edesottamuksia viereisessä venekunnassa. Ihmettelivät myöhemmin mulle kun en edes moikannut. Olin todistetusti 400km päässä. Tämä ennen kännyköitä.
Ja hyvä koulukaveri jutteli "mulle" vuosia duunikeikoilla, toisella oli vielä sama etunimi. Selvisi kun me tavattiin oikeesti 15v. myöhemin.
Ilmeisesti tähän samaan tyyppiin on pari muutakin mun tuttua törmänny. Asuu vissiin jossain Vantaalla ja mä Helsingissä.
Että on melko vakuuttava kaksoisolento.
Ois jännä tavata joskus itse.
Ties vaikka olisi kateellinen huolehtivasta vanhemmasta.
Kerroppas lapsen isälle ja katso miten reagoi, ehkä se oli siskopuoli.