Tuleeko Suomen armeijassa varusmiehille hyvät sotimistaidot?

Muistaa perusasiat, koska ne on niin yksinkertasia. 

Uskon et sotilaskoulutuksena se kestää hyvin kansainvälisen vertailun.

Ei sotimaan opi kuin sotimalla. Paraskaan varusmieskoulutus ei valmenna sotaan henkisesti.

Muistaako sitä vuosien jälkeen edes kuinka ne pyssyt toimii?

Vierailija kirjoitti:

Muistaako sitä vuosien jälkeen edes kuinka ne pyssyt toimii?

Muistaa ja jos ei muista niin 10 minuuttia riittää oppimaan uudelleen

Ei. Koulutus on käytettyyn aikaan suhteutettuna umpisurkea.

Vierailija kirjoitti:

Ei sotimaan opi kuin sotimalla. Paraskaan varusmieskoulutus ei valmenna sotaan henkisesti.

Kyllä valmentaa. Siinähän on ero kuin yöllä ja päivällä tuleeko asiat ns. selkäytimestä, vai pitääkö alkaa opettelemaan perusasioita kantapään kautta keskellä konfliktia. Varsinkin sotatilanteessa tämä korostuu. Eli kyllä, hyvä valmistautuminen tuo paremman lopputuloksen.

Tuleeko armeijan käyneille koskaan kotiin luetteloa ja käyttöohjeita uusista aseista?

Kovempaa treeniä varusmiehille. Hiki säästää verta.

En tiedä kun omalta kohdaltani että sen armeijan olisi voinut suorittaa nopeammin ja tehokkaammin kun olisi keskitytty asiaan ja jätetty joutava kettuilu ja odottelu (ehkä 40% ajasta) pois.

Ehkä ne sitten kaikki hyödyllinen olisi jäänyt vielä paremmin mieleen.

No mä kysyin mieheltä, jonka intistä on aikaa 26 vuotta, että mitä hän muistaa. Ei kuulemma oikein mitään enää.

Armeijassa oppii vain lusmuilemaan.

Ei todellakaan anna. Juuri ja juuri tosiaan ne perusasiat oppii niin, että ne eivät ehkä unohdu. 

Aivan eri asia sitten on se, kuinka pystyy toimimaan täydessä sotatilassa ja muistamaan kaikki opit silloin.

Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen 1939 tilanne oli joukkojen harjoitusasteen osalta erittäin hyvä. Miehet oli kutsuttu koolle jo lokakuussa ylimääräisiin harjoituksiin, ja harjoitusaikaa jatkettiin edelleen. Eli miehiä harjoitettiin koko ajan, ja samalla tilannetietoisuus kasvoi. Sodan sytyttyä miehet oli jo "totutettu" sotatilanteeseen niin hyvin kuin vain voi, ilman kranaatteja, pommeja ja luoteja.

Miesten kenttäkelpoisuus oli myös tuolloin ihan toista luokkaa kuin nykyisin, koska merkittävällä osalla miehistä oli kokemusta metsässä elämisestä ja olemisesta metsätöiden, partion ja retkeilynkin kautta.

Nykysuomalaiset miehet eivät ikävä kyllä ole kovin kenttäkelpoisia. Fyysistä työtä ulkoilmassa tekee vain pienehkö osa ikäluokasta, ja esimerkiksi kunnon erätaidot on enää vain aniharvalla.

Sen 11 kuukautta olisi voinut tiivistää viiteen viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sotimaan opi kuin sotimalla. Paraskaan varusmieskoulutus ei valmenna sotaan henkisesti.

Kyllä valmentaa. Siinähän on ero kuin yöllä ja päivällä tuleeko asiat ns. selkäytimestä, vai pitääkö alkaa opettelemaan perusasioita kantapään kautta keskellä konfliktia. Varsinkin sotatilanteessa tämä korostuu. Eli kyllä, hyvä valmistautuminen tuo paremman lopputuloksen.

Näin itse myös ajattelen. Eli ei kouluta tai valmista henkisesti siinä määrin, ettei sodassa oli mitään uutta, mutta valmentaa siten, että sotatilaan sopeutuminen on nopeampaa ja helpompaa kuin puhtaalta pöydältä aloitettaessa.

Ottamatta kantaa siihen, onko valmennus tehokasta tai onko järjestelmä järkevä, niin ei se varmaankaan ainakaan ole kirjaimellisesti turha siinä mielessä, ettei se valmentaisi mitenkään toimimaan sotatilanteessa.

Kyllä sitä ampua muistaa, vaikka kunto jo huonona. Sodassa pysyisin visusti jossain suojaisassa paikassa, josta sitten napsisin vihollisia yksi kerrallaan. Etulinjaan taas sopii ne parikymppiset, joilla riittää virtaa sykähdellä ja vaihtaa sijaintia nopeasti.

Onko suomessa erikoisjoukkoja vai onko tavallisia sotilaita pelkästään? Entä palomiesten riittävä kalusto, ovatko vpk:t valmiudessa myös poikkeustilanteissa vai pitääkö heidän mennä armeijaan. Miten poikkeustilanteissa useisiin rakennuksiin kiivetään, evakuoidaan ja poistutaan, onko vakaita tikasautoja, huollot, tikkaita, pehmusteita hyppäämiseen, muut varusteet jne. Entä raunioetsintä, laitteisto, koirat ja elementtien raivaus. Toivottavasti ei koskaan tarvitse erityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan anna. Juuri ja juuri tosiaan ne perusasiat oppii niin, että ne eivät ehkä unohdu. 

Aivan eri asia sitten on se, kuinka pystyy toimimaan täydessä sotatilassa ja muistamaan kaikki opit silloin.

Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen 1939 tilanne oli joukkojen harjoitusasteen osalta erittäin hyvä. Miehet oli kutsuttu koolle jo lokakuussa ylimääräisiin harjoituksiin, ja harjoitusaikaa jatkettiin edelleen. Eli miehiä harjoitettiin koko ajan, ja samalla tilannetietoisuus kasvoi. Sodan sytyttyä miehet oli jo "totutettu" sotatilanteeseen niin hyvin kuin vain voi, ilman kranaatteja, pommeja ja luoteja.

Miesten kenttäkelpoisuus oli myös tuolloin ihan toista luokkaa kuin nykyisin, koska merkittävällä osalla miehistä oli kokemusta metsässä elämisestä ja olemisesta metsätöiden, partion ja retkeilynkin kautta.

Nykysuomalaiset miehet eivät ikävä kyllä ole kovin kenttäkelpoisia. Fyysistä työtä ulkoilmassa tekee vain pienehkö osa ikäluokasta, ja esimerkiksi kunnon erätaidot on enää vain aniharvalla.

Toisaalta nythän soditaankin vain kybersotia, joihin suomalaiset Nikopetterit ovat hyvinkin harjaantuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako sitä vuosien jälkeen edes kuinka ne pyssyt toimii?

Muistaa ja jos ei muista niin 10 minuuttia riittää oppimaan uudelleen

Rynnäkkökivääriä osaa käyttää varmaan suunnilleen jokainen varusmieskoulutuksen läpäissyt. Puolijoukkuetelttakin ehkä saadaan pystyyn.

Sen sijaan muiden aseiden, asejärjestelmien ja esimerkiksi viestikaluston käyttö ei ehkä olekaan ihan niin selkäytimestä tulevaa. Puhettakaan sitten siitä, miten reservissä olevat aliupseerit ja upseerit osaisivat johtaa omia miehiään ja vastata ryhmän tai joukkueen toiminnasta tositilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan anna. Juuri ja juuri tosiaan ne perusasiat oppii niin, että ne eivät ehkä unohdu. 

Aivan eri asia sitten on se, kuinka pystyy toimimaan täydessä sotatilassa ja muistamaan kaikki opit silloin.

Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen 1939 tilanne oli joukkojen harjoitusasteen osalta erittäin hyvä. Miehet oli kutsuttu koolle jo lokakuussa ylimääräisiin harjoituksiin, ja harjoitusaikaa jatkettiin edelleen. Eli miehiä harjoitettiin koko ajan, ja samalla tilannetietoisuus kasvoi. Sodan sytyttyä miehet oli jo "totutettu" sotatilanteeseen niin hyvin kuin vain voi, ilman kranaatteja, pommeja ja luoteja.

Miesten kenttäkelpoisuus oli myös tuolloin ihan toista luokkaa kuin nykyisin, koska merkittävällä osalla miehistä oli kokemusta metsässä elämisestä ja olemisesta metsätöiden, partion ja retkeilynkin kautta.

Nykysuomalaiset miehet eivät ikävä kyllä ole kovin kenttäkelpoisia. Fyysistä työtä ulkoilmassa tekee vain pienehkö osa ikäluokasta, ja esimerkiksi kunnon erätaidot on enää vain aniharvalla.

Toisaalta nythän soditaankin vain kybersotia, joihin suomalaiset Nikopetterit ovat hyvinkin harjaantuneita.

Azovstalin motissakin suomalaiset Nikopetterit pärjäisivät erinomaisesti näppiksiä näpyttelemällä??

Vierailija kirjoitti:

Kovempaa treeniä varusmiehille. Hiki säästää verta.

Ei auta yhtään. 

Kun se 6 kk on ohi, suomalainen Nikopetteri alkaa siviilissä jälleen pelata pleikkaa ja mussuttaa sipsejä, ja puolen vuoden kuluttua jaksaa mönkiä Cooperin testissä nippa nappa 2000 metriä.

Varusmiesaika pitäisi käyttää (ja käytetäänkin) ennen kaikkea sotilaan perustaitojen opettamiseen ja harjoituksiin. On sääli, jos jo nyt aivan liian lyhyestä varusmiespalveluksesta joudutaan käyttämään iso osa pelkkään peruskunnon kohottamiseen.