Miten miehesi suhtautuu "henkisiin romahduksiisi"?
Jos sulla on jotain rankkaa meneillään tai olet jotenkin herkillä (eli käyttäydyt ehkä oudosti), miten miehesi tukee sua? Vai tukeeko ollenkaan?
En puhu varsinaisesti mielialan vaihteluista vaan sellaisista henkisistä romahduksista.
Mieheni näkee mut jotenkin heikkona näissä hetkissä ja osaa kuunnella ja ehkä jopa ymmärtää. Ei ikinä syyllistä.
Entisellä miehellä meni jollain tavalla hermo mun kanssa, vaikka en kuitenkaan kaatanut ihan kaikkea hänen niskaansa enkä ollut vihainen hänelle.
Henkisiä romahduksia tulee mulle tietty vaan joskus, riippuen pms:stä jne.
Mutta miten ihanaa kun mies ei jätä mua niistä huolimatta. :D
Kommentit (41)
Mulla oli mies, joka aina tuki ja otti kainaloon. Kaipaan kauheasti suhdettamme, joka päättyi käytännön ongelmien takia.
Sitten mulla oli mies, lasteni isä, joka käänsi aina kaikki asiat ympäri. En tuntenut surullisuutta niistä asioista mistä puhuin, vaan jostain hänen kertomastaan. Kohta olin lohduttamassa häntä, koska hänen elämä oli aina sata kertaa vaikeampaa ja kurjempaa. Opin 13v aikana tukahduttamaan täysin tunteeni.
En puhu niistä miehelleni enkä suruistani, murheistani. Hän vaan hermostuu.
Kertooko miehestä jotain, jos osaa olla tukena?
Hän selvittää rauhallisesti tilanteen. Minun hermoromahdukseni johtuvat poikkeuksetta joidenkin laitteiden (kuten tietokone, puhelin) toimimattomuudesta (eli siitä että en tajua niitä enkä saa toimimaan kuten haluaisin) ja mieheni taas on it-alan ammattilainen.
En koe saavani "henkisiä romahduksia". Joskus kun kiukuttaa tai joku asia painaa, miehelle kerron syyn ja hän osaa taitavasti päätellä syystä kaipaanko tukea, vai haluanko märehtiä asian itsekseni.
Noin kerran vuodessa palaa käpy ja saatan suuttua niin, että rikon jotain. Huono on silloin suhtautuminen., minkä ymmärrän. Kuka sitä riehujaa katselisi. Vai tarkoittiko henkinen romahdus jotain muuta? Jos olen huonolla tuulella, niin pian tiukkaa, että mikä nyt taas on ja mitä hän on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
En koe saavani "henkisiä romahduksia". Joskus kun kiukuttaa tai joku asia painaa, miehelle kerron syyn ja hän osaa taitavasti päätellä syystä kaipaanko tukea, vai haluanko märehtiä asian itsekseni.
No mitä sä tässä ketjussa sitten teet? :D
Onpa mukava kuulla tällaisista kokemuksista, jossa mies on turvallisesti läsnä, ja ilmeisen sinut kaikkien tunteiden kanssa. Niin usein kuulee, että mies suuttuu tai pakenee, kun toinen osapuoli osoittaa haastavampia tunteita. Mutta kertonee paljon siitä, että moni mies on kasvatettu tähän "miehet ei itke" -muottiin. Tällöin on vaikeaa ottaa muilta niitä tunteita vastaan, joita ei ole itsekään saanut tuntea.
Niin mihin?
Ok, entisessä suhteessa sain "henkisiä romahduksia" mutta ne johtui ihan eksästä.
Nykyään tulee hetkiä, jolloin haluan olla yksin romahtelemassa, joten miehelleni on ihan ok jos vaikka lähden mökille tai hotelliin tai jonnekin. Tai se osaa lähteä pois jaloista.
Mies ymmärtää, että jos haluan omaa aikaa, yksinäisyyttä tms niin se ei joudu hänestä.
Tukee ja lohduttaa, ihan poikkeuksetta. Komentaa lepäämään ja tilaa noutoruokaa.
Meillä on aikuinen nepsylapsi ja molemmilla vanhukset, kaikkia autellaan välillä. Ei tästä tulisi helvettiäkään ilman taakanjakoa, ja silti tulee joskus meltdown kun töissäkin on (fyysisesti) kovilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe saavani "henkisiä romahduksia". Joskus kun kiukuttaa tai joku asia painaa, miehelle kerron syyn ja hän osaa taitavasti päätellä syystä kaipaanko tukea, vai haluanko märehtiä asian itsekseni.
No mitä sä tässä ketjussa sitten teet? :D
Ei tuo aloituksen tilannekaan kyllä kuulostanut henkiseltä romahtamiselta.
Henkinen romahdus ja pms kuulostavat eri mittakaavan ilmiöiltä.
Hermostuu. En yleensä juuri kerro huolistani miehelle, koska ei hän oikein kestä niitä.
Jaa. Kun mun exällä oli henkistä romahtamista kokonaisen vuoden ajan ympärivuorokautisesti niin pysyin kärsivällisenä ja asiallisena enkä hylännyt häntä, pysyin paikalla. Mutta lopulta kun hänen tilansa ei tullut yhtään paremmaksi eikä hän lopettanut mun uhkailemista puukolla niin mä en vaan jaksanut enää ja häivyin, lopetin suhteen siihen. Eli mitä mä tein, kun hänestä tuntui pahalta ja hän uhkaili mua puukolla:
1. Olin kärsivällinen, pysyin paikalla, yritin pysyä rauhallisena, yritin rauhoitella häntä, yritin joustaa, yritin jaksaa ja odottaa.
2. Lopulta vain häivyin.
--
Toivottavasti hän saa apua joltain lääkäriltä, minä en häntä osaa auttaa. Paitsi tuskin lääkärikään häntä osaa auttaa jos hän lääkäriäkin uhkailee puukolla. Varmaankin kun asiakas menee pyytämään apua mielenterveysongelmiinsa niin heti ensimmäinen asia mitä ammattiauttajat tekevät on se että he väkisin ottavat asiakkaan puukon pois.
t. Mies
Ei ne miehet kestä huonolla tuulella olevaa tai surullista naista. En tue sitten minäkään, vaan analysoin ja annan rationaalisia neuvoja. Olen kehittynyt lajissa paljon vuosien aikana.
"Jos et handlaa mua pahimmillani niin et ansaitse minua parhaimmillani" -Capre Diem
Kaipa mä oon jotenkin autisti kun en mä vaan yksinkertaisesti tiedä miten voisin auttaa tai olla hyödyksi sellaisissa tilanteissa. Yleensä kaikki mitä sanon vaan pahentaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Kun mun exällä oli henkistä romahtamista kokonaisen vuoden ajan ympärivuorokautisesti niin pysyin kärsivällisenä ja asiallisena enkä hylännyt häntä, pysyin paikalla. Mutta lopulta kun hänen tilansa ei tullut yhtään paremmaksi eikä hän lopettanut mun uhkailemista puukolla niin mä en vaan jaksanut enää ja häivyin, lopetin suhteen siihen. Eli mitä mä tein, kun hänestä tuntui pahalta ja hän uhkaili mua puukolla:
1. Olin kärsivällinen, pysyin paikalla, yritin pysyä rauhallisena, yritin rauhoitella häntä, yritin joustaa, yritin jaksaa ja odottaa.
2. Lopulta vain häivyin.
--
Toivottavasti hän saa apua joltain lääkäriltä, minä en häntä osaa auttaa. Paitsi tuskin lääkärikään häntä osaa auttaa jos hän lääkäriäkin uhkailee puukolla. Varmaankin kun asiakas menee pyytämään apua mielenterveysongelmiinsa niin heti ensimmäinen asia mitä ammattiauttajat tekevät on se että he väkisin ottavat asiakkaan puukon pois.
t. Mies
Olitpa kärsivällinen.Varmaan pääset lukemaan hänen vaiheistaan myöhemmin m**hainf*sta.
Vierailija kirjoitti:
Kertooko miehestä jotain, jos osaa olla tukena?
Kyllä. Kertoo, että on normaali aikuinen ihminen. Tukena oleminen ei ole mikään supertaito.
Tulisin jos tuo olisi jotenkin epänormaalia mutta tuon on lähes päivittäistä toimintaa naisten kanssa