Sairaus etäännyttää muista

Muistan kun olin itse terve ja energinen, ja pystyin tekemään asioita, ne oli minulle itsestäänselvyyksiä rumasti sanottuna.
En silloin ymmärtänyt ystävääni jolla oli rajoituksia ja kovia kipuja koska en ollut hänen tilanteessaan.
Nyt huomaan että miten yksin sitä ihminen on kipujensa kanssa.
Ihmiset tekee asioita omista lähtökohdistaan ja toisten kanssa oleminen voi olla hankalaa, koska ei halua tuoda koko ajan esille että ” en voi lähteä lenkille, en tee tuota asiaa mielellään koska sattuu, en pysty tällä hetkellä edes nauramaan”. Kuka haluaa olla ilonpilaaja ja pilata tunnelmaa?
En nyt osaa edes selittää tätä mitä käyn läpi, mutta kyllä tämä etäännyttää muista. Purra hammasta ja teeskennellä ettei satu.
Osa ihmisistä ei edes vaistoa toisesta eikä osaa olla huomaavainen, jokainen kun pyörii oman napansa ympärillä.