Lue keskustelun säännöt.
Kuinka auttaa läheistä trauman kokenutta lasta?
18.04.2022 |
Iältään 6v. Vanhemmat ei vie avun piiriin, kun ei oireile.
Nähdään monesti viikossa. Kotona traumasta vaiettu.
Kommentit (16)
Sitten sinä? Helppoa, jos lapsella on puhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako jotenkin ottaa tapahtuma puheeksi?
Ap
Toivottavasti et ole ole joku munchausen-lastensieppaaja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako jotenkin ottaa tapahtuma puheeksi?
Ap
Kannattaa oikealla hetkellä. Pyytää lasta kertomaan. Sano, että haluat tietää.
Vierailija kirjoitti:
Sitten sinä? Helppoa, jos lapsella on puhelin.
Mitä tarkoitat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin sinuna vaikka MLL:n puhelimesta neuvoa. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja voit soittaa nimettömänä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin sinuna vaikka MLL:n puhelimesta neuvoa. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja voit soittaa nimettömänä.
Ei ehkä auta, kun edes lääkärit eivät pysty tekemään mitään. Hänet on voitu jopa viedä lääkäriin ja vastaus on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvistamalla lapsen sisäistä turvaa ja arvokkuuden tunnetta. Luomalla lapselle kokemuksen siitä, että hän on riittävä kaikesta huolimatta. Ole turvallinen, rauhallinen ja läsnäoleva. Jos et ole ammattilainen, puhumaan kannustamista kannattaa harkita, ellei lapsi toki itse ala puhumaan tapahtuneesta/ole ulospäinsuuntautunut.
Trauma on aina kehossa/hermostossa eli yleensä keholliset terapeuttiset muodot auttavat, kun TRE.
Normaalia elämää arkipuuhineen, syliä, hellyyttä, yhteisiä ilonaiheita. Jos lapsi tekee aloitteen puhumiseen, kuuntele ja vastaa. Älä pumppaa asiaa väkisin häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos!! Teen näin.
Vanhemmat ovat tehneet rikosilmoituksen ja sossusta sanottu, että jos oireilee niin voi varata aikaa psykologille/lääkäriin. Jotenkin outoa ettei ennakoida lainkaan.
Ap
Traumat ei ole mitään kevyitä jutustelun aiheita. Oli syy sitten marsun kuolema, tai r******s, mutta saatat aiheuttaa todella paljon pahaa, jos menet sekaantumaan lapsen asioihin ominpäin. Yksikin väärä sana, ilme tai lapsen mielestä vääränlainen reaktio voi sotkea hänen mielensä entistä pahemmin. Sanoisin, että kohtele lasta ystävällisesti. Jätä kaikki muu ydinperheen ja ammattilaisten huoleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä muistuta. Mutta jos alkaa puhua, esim seksuaalirikoksen tai muun pahan kohteeksi joutuneelle on tärkeä sanoa että se ei ollut sun syy.
Ei missään tapauksessa yritä saada kasta puhumaan!
Mehän emme tiedä millaisesta traumasta on edes kyse. Siihen pitäisi kannustaa, että lapsi viedään asiaan petehtyneelle ammattilaiselle, vaikkei haluaisikaan puhua mitään. Siellä voidaan piirtää tms. Terapeutti tietää mikä on turvallista ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitoisin hyvät ja turvalliset suhteet lapseen että uskaltaisi pikkuhiljaa kertoa miten kotona menee.
Olemalla turvallinen aikuinen.
Lukemalla hänen kanssaan lastenkirjallisuutta, joka aihetta käsittelee.
Monesti lapset myös leikissä käsittelevät asiaa, samoin piirrustuksissaan.
Esim. lapseni leikki ystävänsä kanssa hautaustoimistoa useita kertoja niihin aikoihin, kun kummankin isovanemmat olivat kuolleet ( ja siis omasta aloitteestaan, ei heitä tuohon kukaan johdatellut)