Riitaa lemmikistä
Puolison kanssa otimme koiran. Koira on ystävän, joka ei enää terveytensä takia pystynyt pitämään koirasta huolta. Hän toivoi, että juuri me ottaisimme koiransa. Puoliso itse sitoutui tähän päätökseen. Koira on iäkäs, siitä ei ole isosti vaivaa, sillä koira on pieni ja se tarvitsee vain lyhyitä lenkkejä pari kertaa päivässä. Koira ei riehu eikä vaadi paljoa.
Nyt puolisolla on muuttunut ääni kellossa. Hän ei kuulemma enää haluakaan koiraa, vaan haluaisi antaa sen pois. Koira on kiintynyt meihin, etenkin minuun, enkä todellakaan haluaisi antaa sitä enää uuteen kotiin. Se varmasti stressaisi koiraa ja haluan myös pitää lupaukseni jonka ystävälle annoin. Luulin, että myös puoliso on sitoutunut antamaansa lupaukseen.
Puoliso uhosi nyt minulle, että minä yksin joudun huolehtimaan koirasta sillä hän ei sitä halua tehdä. Sanoi jopa, että minun pitää valita hänen ja koiran välillä.
Pelkään, että tämä tulee vaikuttamaan negatiivisesti parisuhteeseemme. En halua luopua koirasta, sillä se on rakas. En myöskään todellakaan halua luopua tästä muuten niin hyvästä parisuhteesta. Mitä ihmettä voin tehdä?
Kommentit (19)
tietenkään av mamma ei voi itse huolehtia koirasta yksinään, koska mammoilla on joku tarve jakaa kaikki kotityös tasapuolisesti. jos mies ei osallistu mamman koiraprojektiin, niin siitähän nalkutus syntyy
Huolehdi koirasta yksin. Jos sekään ei miehelle käy, niin sitten varmaan sinun pitää miettiä millaisen ihmisen kanssa haluat elämääsi elää. En luopuisi koirasta noin vain.
Vierailija kirjoitti:
tietenkään av mamma ei voi itse huolehtia koirasta yksinään, koska mammoilla on joku tarve jakaa kaikki kotityös tasapuolisesti. jos mies ei osallistu mamman koiraprojektiin, niin siitähän nalkutus syntyy
Tietysti voin huolehtia koirasta yksinkin ja niin olen pitkälti tehnytkin. Vain tuo uhkailu siitä, että joko koira tai hän tuntui pahalta. Ap
Vierailija kirjoitti:
tietenkään av mamma ei voi itse huolehtia koirasta yksinään, koska mammoilla on joku tarve jakaa kaikki kotityös tasapuolisesti. jos mies ei osallistu mamman koiraprojektiin, niin siitähän nalkutus syntyy
Eikö sinun mielestäsi sitten kotitöitä kuulu hoitaa tasapuolisesti? On siis ok, että toinen vaan lojuu ja toinen hoitaa isoimman osan kotitöistä yksin?
Semkun huolehdit koirasta yksin.Ajattele mikä autus pääset ulos koiran kanssa,ilman puolisoa ja koira puistossa kuulet parhaimmat juorut koko lähiösi!
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa ulkoilua päivässä??
Niin, mikä tässä on ihmeellistä? Eri kokoiset ja ikäiset koirat tarvitsevat eri määrän liikuntaa.
Tee niin että huolehdi koirasta. Jos häntä häiritsee asia, asukaa erillään koiran elinajan. Jos menee sukset ristiin tuosta ja hän uhkailee erolla, ero tulisi muutenkin, älä anna koiraa pois.
Erillään asuessa siis voi edelleen seurustella tai olla yhdessä. Mutta jos hän uhkaa erolla, onko hän muutenkin eroamassa tai luovuttamassa, ei olisikaan koirasta kyse pelkästään. Kyllä se selkenee siitä. Ja haluatko jatkossakin koiria joita hän ei taas yhtäkkiä huoli.
Puolisosi sanoi että sinun pitää valita hänen ja koiran väliltä. Sanomattakin selvää että koira saa lähteä.
Joku on taas satuillut ja odottelee vastauksia.
Koiraahan pitää viedä ulos minimissään 3 kertaa päivässä. Se on sitten ulkoiluttajasta kiinni viekö lenkille vai vain ulos tarpeille. Pentuja ja vanhuskoiria pitää viedä useammin ulos, koska pidätyskyky on heikompi kuin muuten aikuisilla koirilla.
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi sanoi että sinun pitää valita hänen ja koiran väliltä. Sanomattakin selvää että koira saa lähteä.
Höpö höpö. Puoliso ei voi kääntää kelkkaansa enää kun koira on yhdessä päätetty ottaa. Minä valitsisin koiran, jos puolisoni kehtaisi edes ehdottaa "hän tai koira" -valintaa, hän olisi niin kujalla siitä kuka minä olen tai mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, ettemme olisi toisillemme sopivia. Ja ei, en tarkoita, että koira menisi puolison edelle muissa tilanteissa, vaan nimenomaan tuossa kiristystilanteessa.
Herra/neiti on hyvä ja opettelee elämään päätöksiensä kanssa.
Koira ei lähde, lupaus on annettu ja lupauksia ei rikota. Nyt puoliso on viisaampi ja tietää, ettei ehkä halua tulevaisuudessa koiraa. Nyt hän voi moittia vain itseään.
Pyydä häntä harkitsemaan, kuinka huonon kuvan hän antaa itsestään. Hänen kannattaisi opetella tuntemaan itsensä paremmin. Saako häneltä jatkossakaan kuin tyhjiä lupauksia?
Vierailija kirjoitti:
tietenkään av mamma ei voi itse huolehtia koirasta yksinään, koska mammoilla on joku tarve jakaa kaikki kotityös tasapuolisesti. jos mies ei osallistu mamman koiraprojektiin, niin siitähän nalkutus syntyy
Koira ei ole kotityö.
En näe mitään syytä, miksi toinen puoliso ei voisi huolehtia eläimestä yksin, jos toinen puoliso yksin haluaa eläimen pitää. Meillä on tällainen tilanne sillä erotuksella, että minä en koiraa halunnut alun alkaenkaan, se vain kuului "pakettiin". Miehellä oli koira jo, kun muutimme yhteen. Itse en välitä koirista enkä niiden kanssa leikkimisestä tms, mutta hyväkäytöksisen koiran kanssa asuminen ei sinällään haittaa, kunhan koira ei tule sänkyyn tai sohvalle. Mies hoitaa koiran täysin yksin. On hänen vastuullaan katsoa, että koira ulkoilutetaan ja ruokitaan ja kynnet leikataan. Yksittäisiä kertoja olen joskus auttanut koiran ulkoilutuksessa, jos mies on sairastunut tai ei ole päässyt kotiin aiotusti, mutta ne kerrat voidaan laskea kahden käden sormilla viiden vuoden ajalta. Jos mies lähtee jonnekin eikä voi ottaa koiraa mukaan, hän etsii koiralle hoitopaikan kaveriensa tai sukulaistensa luota, jolloin minun ei tarvitse rytmittää päivääni koiran ulkoilutustarpeiden tahdissa.
Meillä on ehkä eri tilanne, kun meillä minä olen kaikkien lemmikkien pääasiallinen vastuunkantaja. Sen tietää meillä jokainen, erityisesti puoliso. Voin luottaa siihen, että hän ei osallistu mihinkään lemmikkeihin liittyvään koskaan ikinä. Ei ulkoilua koiraa, ei siivoa kissojen heikkoja.
Kotityöt jaetaan kutakuinkin tasan, mutta lemmikit ei kotitöihin sisälly.
Lievennyksenä voin todeta, että tätä kirjoittaessani puoliso parhaillaan silittelee kissaa jutellen siihen tyyliin että aikonee antaa kissalle jotain herkkuiltapalaa.
Jos hän nyt alkaisi uhkailemaan, että joko hän tai lemmikit, niin sanoisin hänelle, että heippa ja oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti ja suljehan ovi kun lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Koiraahan pitää viedä ulos minimissään 3 kertaa päivässä. Se on sitten ulkoiluttajasta kiinni viekö lenkille vai vain ulos tarpeille. Pentuja ja vanhuskoiria pitää viedä useammin ulos, koska pidätyskyky on heikompi kuin muuten aikuisilla koirilla.
Ei pidä paikkaansa. Meillä on iäkäs koira, joka itse osaa hyvin ilmoittaa, jos haluaa ulos. Jos itse tai kumppani on lähdössä ulos, tulee kyllä perässä ovelle jos haluaa pihalle. Ja kun aina ulos lähtiessä pyytää pihalle, ei välttämättä aina ole halukas lähtemään eli toisin sanoen ei ole hätä tai halua lenkille. Kesällä viihtyy enemmän ulkona, mutta huonolla säällä pysyttelee mielummin sisällä paitsi tarpeensa haluaa päästä tekemään.
Keskustella.