Miksi asiakaspalvelijan pitäisi olla alati hymyilevä ja pirteä, ylisosiaalinen ja aurinkoinen tehopakkaus?

Ehkä pitäisikin olla luonteeltaan aidosti perusiloinen ja kohtelias? Ei mitään överiä.

Sellainen esittäminen on ärsyttävää, mutta ei siellä asiakaspalvelussa voi olla tympääntyneen oloisenakaan.

Siksi että asiakaspalvelija on yrityksen käyntikortti. Hänen tehtävänsä on saada asiakkaalle hyvä kokemus yrityksestä sekä lisämyyntiä.

Sama.

Miesmyyjien osalta tälläinen ns. perustyyppi on asiallinen ja ammattitaitoinen, mutta jos naismyyjä on tällainen perustyyppi, niin hän on mukamas tyly, töykeä tms. vaikka olisi ihan yhtä ystävällinen kuin miesmyyjäkin. Jostain syystä naisten pitäisi aina hymyillä kuin Naantalin aurinko.

Ei todellakaan pitäisi. Itse kierrän kaukaa tuollaiset liian pirteät asiakaspalvelijat.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että asiakaspalvelija on yrityksen käyntikortti. Hänen tehtävänsä on saada asiakkaalle hyvä kokemus yrityksestä sekä lisämyyntiä.

Mutta pirteä ja teennäinen tehopakkaus ärsyttää ja karkottaa monia ihmisiä.

Normaali käytös riittää. Sen yli menevä imelyys haisee feikille.

Mielummin ylipirteä tekohymy asiakaspalvelijan naamalla kuin tympeän hymyilemätön suamijuntti :D:D:D

Jos kaupan kassa on hapan, koko kauppa haisee happamalle.

Ei varmaan teennäinen tarvitse olla tai valheellinen. Neutraali/ystävällinen riittää, asiantuntevuus ja ei vattuilua. Lyhyesti parempi kuin pitkä jaarittelu. Sillä kai pääsee pitkälle.

Kuka sen määrittää mitä on ylipirteys? Ai se kireän kitkerä hiekkap. jonka ainoa ilo elämässä on vahingonilo ja joka katkerana palstoilla valittaa kaikesta???

Kuule ap, just täysin samaa vaaditaan lähi- ja sairaanhoitajilta.

Ja heillä on totisesti suurempi vastuu työstään, kuin yhdelläkään muulla asiakaspalvelijalla.

Vaikeina, kiireisinä ja hätätilanteissakin, on sairaanhoitajan oltava se, joka rauhoittaa potilasta, ja juttelee hänelle levollisesti ja luo toivoa.

Sellaisessa yrityksessä on todella suuri ilo asioida, missä huomaa että asiakaspalvelija on todella paneutunut työhönsä. Äärimmäisen hyvänä esimerkkinä tästä voisi olla etelä-suomessa toiminut asemapäällikkö josta muistaakseni Hannu Karpo teki jutun. Videota en tähän hätään löytänyt mutta sen yhteydessä kerrottiin että tyyppi on todella pidetty työssään ja on saanut jopa jonkinlaisia palkintoja. Nykyään taitaa olla jo eläkkeellä.