Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viha ja epätoivo väkivaltaisen suhteen jälkeen. Miten löytää itsensä uudelleen?
17.04.2022 |
Tämä on möykky, joka tuntuu ahdistuksena kehossani enkä osaa purkaa sitä yksin. Tunteet vaihtelee paljonkin ja myöskin omat voimavarat hakevat paikkaansa. Tunnen merkitykettömyyttä, itseinhoa ja passiivisuutta. Aloitin masennuslääkityksen kun olin jo kuukausia kamppaillut epätoivon kanssa.
Joskus tunnen myös hetkittäistä tunnetta, että kaikki vielä kääntyy parhain päin, en ajattele asiaa vaan yritän keskittyä itseeni. Voin tavoitella asioita, joita haluan elämääni. Yhdessä hetkessä kuitenkin taas olen siellä epätoivon vesissä, jolloin tunnesyön, tuhlaan rahaa, juon alkoholia, en jaksa mitään, kuoleman ajatukset seuraavat perässään, en saa tehtyä mitään oman hyvinvointini eteen. En vain kestä itseäni ja elämäänii.
Nyt on alkanut tulemaan vihaa, suoranaista raivoa väkivallan toteuttajaa kohtaan. Että minä inhoan ja halveksin häntä. Tekisi mieli huutaa ja kertoa kuinka hän on säälittävä paska, joka tuhoaa toisten elämää. Astuu toisten varpaille, näyttääkseen itse pidemmältä. Olen niin vihainen, että tapasin hänet ja pahinta on se, että tuhosin kovalla työllä rakennetun elämäni lyhyessä ajassa. Kaikki meni, säästöt, työt, läheinen kaveripiiri, rakas kotini ja minun itsetuntoni. Joskus joudun laittamaan silmät kiinni ja ajattelemaan aikaa ennen tätä ihmistä. Mietin kuinka onnellinen olin ja kuinka hyvin asiat olivat.
Miksi en vain kuunnellut itseäni ja lopettanut suhdetta samantien kun omat hälytyskellot soivat. Sen vuoksi olen itselleni vihainen.
Kommentit (25)
Tämä oli vielä se kliseinen. Tapasin komean miehen, joka vei mukanaan. Oli yltiökohtelias, huomioiva ja antoi kuulla itsestään, useita kertoja päivässä. Hankki kaiken mitä sivussa saatoin mainita mistä pidän. Se oli outoa koska en pyytänyt mitään, hän vain toteutti asioita. Olihan se alkuun imartelevaa mutta myöskin tunsin olevani kiitollisuudenvelassa. Tämän lisäksi hän haukkui exäänsä ja kertoi mitä kamaluuksia oli joutunut kokemaan suhteessaan. Hän oli olevinaan uhri, jota piti auttaa, ymmärtää ja hoivata. Astuin miinaan ja tein sen mitä tuo ihminen niin nöyrästi kaipasi. Pian sain kuulla kommentteja ulkonäöstäni. myös siitä miten haluaa kouluttaa minua. Paljon arvostelua ja mitätöintiä minusta ihmisenä. Jouduin todistelemaan hyvyyttäni hänelle. Jossain vaiheessa meno vain kiihtyi ja tulin loukatuksi. Hänen mielestään olin vain herkkä ja sain kuulla vain enemmän väheksyntää jos näytin tunteitani. Niinpä ne jäivät sisälleni ja itsetuntoni alkoi musertumaan, kadotin itseni.
Jossain vaiheessa henkisen väkivallan lisäksi tuli fyysinen väkivalta (onneksi ei jatkunut kuin muutaman kerran) ja nöyryytti minua kavereidensa kuten myös lastensa läsnäollessa. Minusta vain tehtiin jokin robotti, kodinhoitaja joka sai osakseen halveksuntaa ja vaihtelevasti ihailua.
Ystäväni yrittivät auttaa ja kun lopulta erosimme. ystäväni alkoikin kaveeraamaan tämän miehen kanssa. Se sattui ja lopulta jouduin katkaisemaan välit myös heidän kanssaan. Näin tiivistettynä.
Erosimme useita kertoja ja mies kietoi minun kyllä hyvin sormiensa ympärille. Manipuloi ja mielialat vaihtelivat. En enää tiennyt mikä on totta ja mikä valhetta. Ihan helvetillisiä aikoja..
Nykyään olen jo päässyt lopullisesti eroon mutta kärsin tästä kaikesta edelleen. Olen yksinäinen ja tulevaisuus pelottaa. On erilaisia tunteita ja joskus en vain saa itseäni ylös kun pitäisi toimia. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään tällä hetkellä. Uusi ammatti kylläkin ja töitä tulee riittämään, ehkä se on avain parempaan, kunhan vain energiani riittäisi.
Terapiaankin toivon mukaan pääsen, yksin en vain jaksa enää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa sulle vihamusiikkia.
Älä syytä itseäsi. Et voinut kuvitella mitä toinen tekisi sulle! Mullekin tuli taloudellisesti iso tappio, olen toistaiseksi eristäytynyt ystävistä, menetin asiakkaita, seksuaalisuus on hajalla jne. Omassa tapauksessani fyysinen väkivalta rajoittui seksuaaliseen. Lisäksi henkistä. Jotkut vaan ovat sairaita päästään.
Ihan just näin! Vihavaihe tarvitaan kuten tuossa yllä sanotaan.
On oikein ja tervettä suunnata viha sinne minne se kuuluu, ei omaan itseen kuten usein käy.
Kaikki tunteet on sallittuja ja oikein, Hienoa että opit tuntemaan rajasi! Tästä se toipuminen alkaa.
Voimia sille tielle.
Ihan perusnarsisti. Jos sulla ei ole rahaa terapeuttiin, youtubessa kanavia Narsisti vs minä, HG Tudor, Dr Ramani, Raw Motivations, Sam Vaknin.
Ja kahlaa läpi aihe vapaan Narsistin keskustelutyyli -ketju.
Halaus, selviät kyllä! Tulee päivä, kun olet taas oma itsesi. Narsisti rais*aa sielun, siitä toipumiseen menee aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Just noin sen pitää mennä, vihavaihe tarvitaan! Mutta muista, vihaa vain sitä tekijää, älä itseäsi! Tsemppiä!
Vihassa purat tunteesi, häpeän, pertymyksen, surun, nöyryytyksen ulos itsestäsi ja asetat rajojasi.
T. Itsekin toipuva, joka viimeksi eilen sanoi haluavansa mennä hakkaamaan ja potkimaan tekijää ja pistämään sen auton paskaksi
Tsemppiä sinullekin! Tämä viha on jotain sellaista, että tekisi mieli purra huultaan välillä. Oikein raivota kunnolla kun mietin koko ihmistä ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Niin kusipäinen tyyppi, että hävettää miten paljon sitä jaksaa itse katsoa ja kestää niin raukkamaista käytöstä. Eikä hän vain minulle ollut tällainen vaan myös muille läheisilleen. Sitäkin oli karua seurata ja piti paljon puolustella myös muita ja antaa näkökulmia. Hän usein kertoi kuinka halusi kostaa pahantekijöilleen, kertoi väkivaltaisia fantasioitaan. Mielestäni se oli erittäin outoa koska en nähnyt niissä ihmisissä sellaista pahuutta kuin mitä itse kertoi. Hyvin itseriittoinen tyyppi kyllä ja sitten myös samalla olevinaan hauska seuramies, joka auttaa kavereitaan hädässä. Ristiriitaisuuksia riitti.
Toivottavasti me molemmat toivumme ja saamme vihamme terveesti ilmoille.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa sulle vihamusiikkia.
Älä syytä itseäsi. Et voinut kuvitella mitä toinen tekisi sulle! Mullekin tuli taloudellisesti iso tappio, olen toistaiseksi eristäytynyt ystävistä, menetin asiakkaita, seksuaalisuus on hajalla jne. Omassa tapauksessani fyysinen väkivalta rajoittui seksuaaliseen. Lisäksi henkistä. Jotkut vaan ovat sairaita päästään.
Kiitos vihamusiikista!
Niin, ei pitäisi syyttää. Kai sekin kuuluu prosessiin kuitenkin ja tietää ainakin tulevaisuudessa kiertää kaukaa ja ottaa ne hälytyskellot tosissaan.
Paljon voimia ja parempaa tulevaisuutta sinullekin.
AP
Sinulla etenee kaikki ihan käsikirjan mukaan. Vihavaihe on tarpeellinen koska siinä tunnustat sen, että sinulle tehtiin väärin etkä ansainnut mitään siitä. Teet myös pesäeroa entiseen minääsi olemalla vihainen sille. Se on ihan tervettä, koska sitten et voi enää ikinä luisua takaisin siksi samaksi ihmiseksi mikä olit. Erossa ja kuolemassa on tietyt askeleet mitä käydään ennen lopullista toipumista ja ne on kaikki tärkeitä. Jotkut askeleet joutuu ottamaan useamman kerran ja toisista taas vain hypähtelee yli. Prosessi voi kestää vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä neuvoja, otan kopin ja tutustun mainittuihin sivuihin. Kyllä tää täytyy nyt jotenkin purkaa. Kun vain keksisi, että miten kaiken tunteiden antaisi tulla valloilleen. Pelkään omaa raivoani :D en tee mitään kenellekkään tietenkään enkä varmasti itsellenikään mutta en tiedä, että miten minä tuon vihan purkaisin. Piirränkö jonkun paperinuken, jota kidutan ajatellen sen olevan tuo mies :D
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Just noin sen pitää mennä, vihavaihe tarvitaan! Mutta muista, vihaa vain sitä tekijää, älä itseäsi! Tsemppiä!
Vihassa purat tunteesi, häpeän, pertymyksen, surun, nöyryytyksen ulos itsestäsi ja asetat rajojasi.
T. Itsekin toipuva, joka viimeksi eilen sanoi haluavansa mennä hakkaamaan ja potkimaan tekijää ja pistämään sen auton paskaksi
Tsemppiä sinullekin! Tämä viha on jotain sellaista, että tekisi mieli purra huultaan välillä. Oikein raivota kunnolla kun mietin koko ihmistä ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Niin kusipäinen tyyppi, että hävettää miten paljon sitä jaksaa itse katsoa ja kestää niin raukkamaista käytöstä. Eikä hän vain minulle ollut tällainen vaan myös muille läheisilleen. Sitäkin oli karua seurata ja piti paljon puolustella myös muita ja antaa näkökulmia. Hän usein kertoi kuinka halusi kostaa pahantekijöilleen, kertoi väkivaltaisia fantasioitaan. Mielestäni se oli erittäin outoa koska en nähnyt niissä ihmisissä sellaista pahuutta kuin mitä itse kertoi. Hyvin itseriittoinen tyyppi kyllä ja sitten myös samalla olevinaan hauska seuramies, joka auttaa kavereitaan hädässä. Ristiriitaisuuksia riitti.
Toivottavasti me molemmat toivumme ja saamme vihamme terveesti ilmoille.
AP
Mun terapeutti sanoo, että maalaaminen on turvallinen tapa purkaa vihaa, koska siinä ei voi mennä överiksi. Lisäksi olen tehnyt varjopotkunyrkkeilysarjoja, potkinut lumihankia rikki jne. Siinä vaan voi satuttaa helposti itseään, kun purkaa itseään fyysisesti. Lisäksi nämä fantasiat siitä, miten menen hakkaamaan häntä tai saastutan hänen kodin luteilla tai vedän autosta ikkunat paskaksi tai spreijaan seinään, mikä rotta hän on.
Meillä oli ihan klassiset tapaukset ja mentiin halpaan, mutta ei onneksi (kai sinäkään) naimisiin tai oltu suhteessa vuosikausia. Mutta einsitä voi tietää! Ne ovat taitavia.
Ihan perusjutut alkaa rakkauspommutuksella ja toinen on niin hurmaava. (Tietty seuraavalla kerralla se eksien mustamaalaus saa mut pakenemaan, jos vielä osuu vastaava kohdalle.) Sitten alkaa vaivihkainen hyväksikäyttö, mitä ei huomaa. Mulle valehdeltiin kaikesta ja minua manipuloitiin ihan koko ajan. Sitten tuli se devaluation-vaihe, kun ääni kellossa alkaa muuttua. Ja sitten joku paskainen loppu. Ja lopulta jäät yksin rikottuna selviämään ja selvittämään päätäsi. Hänen kanssaanhan ei pysty käymään mitään keskustelua tapahtuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja, otan kopin ja tutustun mainittuihin sivuihin. Kyllä tää täytyy nyt jotenkin purkaa. Kun vain keksisi, että miten kaiken tunteiden antaisi tulla valloilleen. Pelkään omaa raivoani :D en tee mitään kenellekkään tietenkään enkä varmasti itsellenikään mutta en tiedä, että miten minä tuon vihan purkaisin. Piirränkö jonkun paperinuken, jota kidutan ajatellen sen olevan tuo mies :D
AP
Kyllä, juuri noin voit tehdä. Voit tehdä woodoo-nukenkin ja pistellä siihen neuloja.
Minä maalasin julistesarjan.
Tässäsun tapauksessa viha on just oikea tunne. Olen puhunut kahden terapeutin kanssa ja molemmat sanovat, että viha on oleellisin ja sitä ei saa tukahduttaa, koska se kääntyisi itseä vastaan.
Tuo Henry Rollins - Liar. En ole kuullut aikaisemmin mutta voi että, just noin. Hyvin totuudenmukaista kaiken kaikkiaan. Herätti kyllä tunteita, edelleen sitä raivoa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on karu tunne, kun alkaa herätä siihen, ettäse ihana hurmuri onkin ihan jotain muuta. Jotain sairasta ja todella vahingollista.
ei sitä löydä, väkivalta jättää jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei sitä löydä, väkivalta jättää jälkensä.
Kyllä löytää. Tietysti jokainen ei löydä, mutta mahdollista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Just noin sen pitää mennä, vihavaihe tarvitaan! Mutta muista, vihaa vain sitä tekijää, älä itseäsi! Tsemppiä!
Vihassa purat tunteesi, häpeän, pertymyksen, surun, nöyryytyksen ulos itsestäsi ja asetat rajojasi.
T. Itsekin toipuva, joka viimeksi eilen sanoi haluavansa mennä hakkaamaan ja potkimaan tekijää ja pistämään sen auton paskaksi
Tsemppiä sinullekin! Tämä viha on jotain sellaista, että tekisi mieli purra huultaan välillä. Oikein raivota kunnolla kun mietin koko ihmistä ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Niin kusipäinen tyyppi, että hävettää miten paljon sitä jaksaa itse katsoa ja kestää niin raukkamaista käytöstä. Eikä hän vain minulle ollut tällainen vaan myös muille läheisilleen. Sitäkin oli karua seurata ja piti paljon puolustella myös muita ja antaa näkökulmia. Hän usein kertoi kuinka halusi kostaa pahantekijöilleen, kertoi väkivaltaisia fantasioitaan. Mielestäni se oli erittäin outoa koska en nähnyt niissä ihmisissä sellaista pahuutta kuin mitä itse kertoi. Hyvin itseriittoinen tyyppi kyllä ja sitten myös samalla olevinaan hauska seuramies, joka auttaa kavereitaan hädässä. Ristiriitaisuuksia riitti.
Toivottavasti me molemmat toivumme ja saamme vihamme terveesti ilmoille.
AP
Mun terapeutti sanoo, että maalaaminen on turvallinen tapa purkaa vihaa, koska siinä ei voi mennä överiksi. Lisäksi olen tehnyt varjopotkunyrkkeilysarjoja, potkinut lumihankia rikki jne. Siinä vaan voi satuttaa helposti itseään, kun purkaa itseään fyysisesti. Lisäksi nämä fantasiat siitä, miten menen hakkaamaan häntä tai saastutan hänen kodin luteilla tai vedän autosta ikkunat paskaksi tai spreijaan seinään, mikä rotta hän on.
Meillä oli ihan klassiset tapaukset ja mentiin halpaan, mutta ei onneksi (kai sinäkään) naimisiin tai oltu suhteessa vuosikausia. Mutta einsitä voi tietää! Ne ovat taitavia.
Ihan perusjutut alkaa rakkauspommutuksella ja toinen on niin hurmaava. (Tietty seuraavalla kerralla se eksien mustamaalaus saa mut pakenemaan, jos vielä osuu vastaava kohdalle.) Sitten alkaa vaivihkainen hyväksikäyttö, mitä ei huomaa. Mulle valehdeltiin kaikesta ja minua manipuloitiin ihan koko ajan. Sitten tuli se devaluation-vaihe, kun ääni kellossa alkaa muuttua. Ja sitten joku paskainen loppu. Ja lopulta jäät yksin rikottuna selviämään ja selvittämään päätäsi. Hänen kanssaanhan ei pysty käymään mitään keskustelua tapahtuneesta.
Kuin naulan kantaan. Juuri näin. Hyvin tiivistit alusta loppuun.
Onneksi ei menty naimisiin, puhetta ja kauniita ajatuksia siitäkin oli ja yhteisestä lapsesta. Nyt vain etoo, ONNEKSI mitään tuollaista peruuttamatonta kuten lasta ei tullut. Saa huokaista helpotuksesta. Eikä suhdekaan kestänyt ihan hirveän montaa vuottaa mutta liian kauan kuitenkin sitä jaksoi.
Hyviä neuvoja sullakin. Just tossa kun kuuntelin tuon yhden vihabiisin niin kihisin vihasta ja sitten tulikin itku, jolloin haukuin miehen maanrakoon. Ihanaa päästää tätä valloilleen ja antaa sille "luvan".
AP
Toivon, että huomaat, ap, olevasi onnellinen joka päivä. Opi arvostamaan sitä, että nyt kukaan ei arvostele, vahdi tai pahoinpitele sinua kotona. Hyvä, että vapautit itsesi :)
Anna vaan lupa kaikelle, kunhan et fyysisesti satuta itseäsi.
Minä olen puhunut ääneen. Hyvää ja pahaa, purkanut patoumia, asettanut rajoja. Ravistellut itseäni ikään kuin haluaisin ravistaa jonkun itseeni tarttuneen lian pois. Sanonut ääneen, että mua ei kiinnosta sun jutut, olet sairas p***a, kun hän on pulpahtanut mieleeni.
Mun on pitänyt myös korjailla seksuaalisuuttani luovin eri keinoin (laastarimieheen en lähde tässä jamassa). Hän oli myös seksuaalinen stalkkeri ja addikti ja myös menee lain harmaalla alueella näissä hommissa. Sain häneltä sukupuolitaudin ja hän muutenkin kohteli minua sängyssä täysin esineenä, kaikista kauniista ja suurista puheista huolimatta, joilla oli luotu odotusarvo ihan muusta. Ja tämä kaikki luonnollisesti selvisi jälkikäteen. Mulle esitti ujoa rakastunutta miestä, jolla ei ole ollut naista vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja, otan kopin ja tutustun mainittuihin sivuihin. Kyllä tää täytyy nyt jotenkin purkaa. Kun vain keksisi, että miten kaiken tunteiden antaisi tulla valloilleen. Pelkään omaa raivoani :D en tee mitään kenellekkään tietenkään enkä varmasti itsellenikään mutta en tiedä, että miten minä tuon vihan purkaisin. Piirränkö jonkun paperinuken, jota kidutan ajatellen sen olevan tuo mies :D
AP
Huom nyt. Sinä jouduit ongelmiin koska pelkäsit sitä omaa raivoasi ja raivoa ylipäätään. Nyt menet ja tutustut siihen raivoon, koska se on sinun kaveri, puolustaja ja se pitää huolen sinun henkisestä hyvinvoinnista. Teet juuri niin kuin sinusta tuntuu hyvälle.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä! Just noin sen pitää mennä, vihavaihe tarvitaan! Mutta muista, vihaa vain sitä tekijää, älä itseäsi! Tsemppiä!
Vihassa purat tunteesi, häpeän, pertymyksen, surun, nöyryytyksen ulos itsestäsi ja asetat rajojasi.
T. Itsekin toipuva, joka viimeksi eilen sanoi haluavansa mennä hakkaamaan ja potkimaan tekijää ja pistämään sen auton paskaksi