Lue keskustelun säännöt.
Pettäjien näkemyksiä kaipaan
15.04.2022 |
Olen itse siinä tilanteessa, että puolisoni jäi kiinni salasuhteesta. Olemme olleet n.8 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta kihloissa. Tämä kolmas osapuoli paljastui vieläpä kaverikseni, se kaveruus tosin kuoli niille sijoilleen, toki tämä "kaveri" tosin kuvittelee jostain syystä että olisimme vieläkin väleissä.
Olin kyllä osannut jo uumoilla jo jonkin aikaa, että jotain suhteentapaista on puolisollani meneillään, käytös kun muuttui aivan täysin.
Nyt kysyisinkin pettäjiltä. Mikä ihmeen vuoksi pitää olla niin julma sitä puolisoa kohtaan? varsinkin siinä kohtaa, kun kiinni jää. Onko se niin vaikeaa olla lyömättä sitä lyötyä vielä lisää? Eikö Ne valheet, toisen kanssa heilastelu, petos etc. jo riitä? Miksi pitää alkaa sitten vielä tylymmäksi, itsekkäämmäksi, kohdella sitä satutettua kuin roskaa, puhua inhottavasti ym.
Ja sitten ne kolmannet pyörät? Mikä hemmetti siinä on, että sitten piiloudutaan kun kiinni jäädään ja varsinkin jos kyseessä on tuttu, ei osata edes kohdata petettyä ja esim. reilusti pyytää anteeksi. Se tietysti sitten on petetyn oma asia, antaako anteeksi vai ei. Kummallekkaan.
Kommentit (19)
Laita hänet kiertoon. En osaa sanoa, mikä tuollaiseen johtaa. Jokin elämään tylsistyminen ehkä, eikä jakseta pitkäaikaista suhdetta laittaa poikki, koska se on todella vaivalloista (hankkia oma kämppä jne.). Eihän siitä sivusuhteesta välttämättä tule mitään, niin miksi sitten myllätä koko elämä. Monilta puuttuu myös sitä empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse petin, koska puoliso kohteli minua kuin roskaa 10 vuotta. Kyllä se jatkuva kaikenmuotoinen väkivalta ja laiminlyönti teki vähän kylmäksi. Siinä määrin sairastuin ajan oloon, etten osannut VAIN lähteä, mutta viimein keksin keinon sekä kostaa että saattaa toksinen suhde päätökseen. Todennäköisesti en kuitenkaan enää koskaan ketään muuta osaa rakastaa.
Mies käyttäytyi paljastuminen jälkeen noin koska häntä ärsyttää paljastuminen. Tiedät että hän n***** "ystävääsi". Pelkää helpon elämän loppuvan kahden naisen kanssa. Mies raukka, heitä pihalle.
En ole pettäjä, mutta minua on petetty tähän asti jokaisessa pitkässä suhteessa. Nytkin epäilen että miehellä on jotain säätöä ollut meneillään viimeisen vuoden aikana. Ei tunnusta eikä ole jäänyt kiinni.
Olen kuitenkin miettinyt näitä asioita syvällisemmin juurikin siksi kun tuo tilanne on tullut useamman kerran kohdalleni. Epäilisin että tuo käytös johtuu ihan vain siitä, että ihminen ei osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään ja tuolla agressiivisella käytöksellä vältellään omaa syyllisyydentunnetta niin ei tarvitse tunnustaa itselleenkään mikä paska on ollut.
Nämä pettäjät ovat ihan oma rotunsa. Yleensä ottavat parikseen rehellisen, luottavaisen ja sinisilmäisen kumppanin jotka eivät edes osaa kuvitella mitä kaikkea toinen säätää selkänsä takana. Huolto toimii kotona ja samalla voi seikkailla vieraissa. Ei käy tylsäksi. Myös minä olin liian luottavainen, ehkä olen sitä vieläkin. Poikani isä petti minkä kerkesi, samalla eristi minut tehokkaasti omista ystävistäni ja myös perhetuttavista. He kun tiesivät mitä tämä sikaili selkäni takana ja olisivat voineet kertoa sen minulle. Yleensä pettäjät toistavat tekonsa. Harvassa ovat ne, jotka "erehtyvät kerran". Niitäkin kuitenkin on. Mutta jos miehelläsi on ollut suhde, se ei ole enää mitään kevytsarjalaisen yhden kerran hairahdusta, vaan ihan ammattilaisen touhua. Ja silloin voit epäillä että ei ole ensimmäinen kerta eikä siis myöskään viimeinen. On mahdollista jäädä yhteen pettäjän kanssa, kunhan tiedät että tilanne tulee toistumaan, se on vain ajan kysymys. Etenkin jos on vielä kiinni jäädessään ollut kylmä mulkku ilman tietoakaan katumuksesta ja aidosta anteeksipyynnöstä. Vaikka nyt jäisitkin suhteeseen syystä tai toisesta, niin suosittelen miettimään vakavasti exit-strategiaa tulevaisuuden varalta. Miten ero toteutuisi, kuka muuttaisi, mihin ja mitä se maksaisi, miten tulisit toimeen ja saisitko tukia asumiseen jos et muuten pärjää, mitä tavaroita ottaisit mukaasi ja mitä jättäisit, ihan kaiken voi miettiä valmiiksi vaikka sitä ei ikinä toteuttaisikaan. Jo sen ymmärtäminen että pärjäisit yksinkin auttaa sinua jaksamaan.
Tsemppiä, olen ollut samassa tilanteessa ja selvisin. Nyt olen vahvempi kuin koskaan ja niin tulet sinäkin olemaan. Olet ansainnut parempaa.
Ap, palstalla puidaan yllättävän paljonkin pettämistä.
Voisit saada enemmän kommentteja yms. jos kertoisit vähän yksityiskohtaisemmin kokemastasi. Esim. miten he jäivät kiinni, oliko siis fyysistä ja henkistä pettämistä ja kuinka kauan sitä kesti? Kauan olit miehesi kanssa yhdessä?
Mitä mies siis sinulle tarkalleen ottaen sanoi, kun jäi kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei ajattele oikeastaan mitään. Toinen vetää puoleensa ja tulee eteen hyvä tilaisuus.
Tarkoitus ei ole loukata puolisoa vaan maksimoida oma mielihyvä.
Tietenkin se oikeasti loukkaa ja saat olla vihainen ja katkaista kaikki välit molempiin osapuoliin. Se on vain oikein.
Jos suhteessa on eripariset odotukset fyysiselle kontaktille, on olemassa suurentunut alttius suhteen ongelmille, tässäkin muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs sille voi, jos kaikki veri pakkautuu kulliin. Järki seisoo myös silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtaista kokemusta aiheesta ei ole mutta sivusta seuraten olen ihmetellyt samaa kuin ap.
Pettäjä, on paljastumisensa jälkeen ilkeä ja töykeä kumppanilleen jota on pettänyt. Tämä siis niiden kohdalla, jotka eivät paljastuminen jälkeen enää jatka vanhassa suhteessa. Onko se kumppanin surun ja pettymyksen vastaanottaminen niin hankalaa, että sitä pitää yrittää torpata olemalla mahdollisimman kylmä ja kova?
Pettäjät ovat narsistisia, hyväksi käyt täjiä, alinta kastia 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjä on sairas ihminen, omatunto jäänyt kehittymättä. Psykologisesti lapsen tasolla, kehitys kesken. Ei tule parantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteessa on eripariset odotukset fyysiselle kontaktille, on olemassa suurentunut alttius suhteen ongelmille, tässäkin muodossa.
Olisipa ex-mieheni kertonut heti suhteen alussa, että yksi nainen ei riitä. Vaikka seksiä oli 5-7krt/vko viidentoista vuoden ajan.
Myönsi addiktion vasta jäätyään kiinni.
Ja mitään - siis mitään - merkkejä ’kaksoiselämästä’ ei kotona näkynyt. Ei puhelimen piilottelua (koska se kakkos-puhelin oli työpaikallaan), ei epänormaaleja tai pitkiä poissaoloja kotoa - ei koskaan yötä poissa tms.
Hän toiminnallaan aiheutti sen, että koko yhdessäoloaikamme elämä minulle oli siis pelkkää valhetta.
Tuohon ajanjaksoon sisältyi esim. valmistumiseni. En olisi ilman suhdetta jäänyt tänne määräaikaisiin töihin, vaan työnhakualueeni olisi ollut koko suomi - vakituisen työn perässä olisin voinut lähteä mihin vain.
Monet näyttävät ajattelevan, että eihän se muiden paneminen ole mikään paha juttu - pelkkää seksiä. Näille ihmisille toivon omakohtaista kokemusta siitä, miten se tärkein ihminen huijaa vuosia.
Pitkään meni elämä ’sumussa’, en esim. muista juuri mitään puolen vuoden ajalta siitä, kun asia minulle selvisi. Enkä siis ole mikään ’ressukka’. On työtä ja ystäviä ja elämää.
Ero oli itsestään selvä asia. Ja nykyään elän hyvää elämää - tosin edelleen välillä kaivelee, mitä elämäni olisi voinut olla ilman näitä valheiden vuosia. Mutta jospa se karma tai joku muu vastaava joskus ex-miestäni vielä kurittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä on sairas ihminen, omatunto jäänyt kehittymättä. Psykologisesti lapsen tasolla, kehitys kesken. Ei tule parantumaan.
Ja kuitenkin lähes puolet aikuisväestöstä on pettänyt ja enemmistö vain kerran.
Ei miehet osaa ajatella selkeästi jos nyyteissä on painetta, siitä tulee ihan oikeasti kipeäksi, se ei ole mitään pillukitkusten shaibaa vaan ihan biologinen todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sille voi, jos kaikki veri pakkautuu kulliin. Järki seisoo myös silloin.
Niin. Maailmanhistoria ei tunne yhtään pettävää naista.
Pystyn vastaamaan ap:n kysymyksiin. Olen tullut petetyksi itse ja olen myöskin nuorena kerran itse pettänyt.
Pettäjähän on melkein aina tyytymätön parisuhteeseen ja ”hautoo” mielessään niitä syitä miksi ei ole tyytyväinen nykyisen kumppanin kanssa. Sitten kun löytyy, usein ihan sattumalta, joku kenen kanssa voi pettää, pettäjä perustelee itselleen näillä tyytymättömyyden syillään pettämisen ja etsii niistä oikeutuksen pettämiselle. Pettäjä alkaa myös näiden syiden varjolla kasvattaa sisällään negatiivisia tunteita alkuperäistä kumppaniaan kohtaan ja ikään kuin ”inhota” häntä, ettei enää tuntisi myötätuntoa häntä kohtaan ja katumusta tilanteessa. Samaan aikaan hän kehittää positiivisia tunteita kolmatta pyörää kohtaan ja ikäänkuin siirtää ne positiiviset asiat siitä alkuperäisestä suhteesta uuteen suhteeseen ja ihmiseen.
Sitten kun tapahtuu kiinni jääminen, hän purkaa sen itse kehittelemänsä ”inhon” alkuperäiseen kumppaniin että hänen tuskaansa ei tarvitsisi huomioida eikä siitä kantaa tunnontuskia; koska onhan petetty ja se alkuperäinen paska suhde syypää hänen onnettomuuteensa. Ja muista, pettäjällä on siis aina oikeus ja hyvä syy pettämiseen.
Kolmas pyörä on muuten vaan luuseri ja häntä hävettää tekosensa, mitä teki ”ystävää” kohtaan.
Tässä syitä. Omasta miehestäni tuli kanssa ihan älyttömän ilkeä minua kohtaan kun aloitti pettämisen. Syyn tajusin sitten myöhemmin. Mutta näin se menee. Itse tosiaaan petin joskus nuorena kun olin huonossa parisuhteessa joten ajatusmalli on tuttu. Kadun tietenkin nyt käytöstäni mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tällä hetkellä olen onnellinen etten jäänyt siihen suhteeseen, eikä kenenkään mielestäni pitäisi jäädäkään suhteeseen jossa on uskottomuutta. Voimia aloittajalle!
Kyseessä on todennäköisesti puolustusmekanismi; oma käytös kielletään hyökkäämällä vastaan tai hukutetaan johonkin sivujuonteeseen, koska omaa käytöstä ei kyetä käsittelemään. Väitän, että jokainen, joka ei ole täysin patologinen valehtelija/ psykopaatti, tunnistaa kyllä sydämessään tehneensä väärin, mutta ei olla kykeneviä kohtaamaan omia tunteita, jolloin helpompaa on siirtää huomio toisaalle.
Samaa ajattelen itse pettämisestä. En usko, että ihminen,joka ajautuu pettämisiin toistuvasti voi voida hyvin itsensä kanssa. Jos suhde koetaan huonoksi,ei kyetä kohtaamaan sitä siinä omassa suhteessa keskustelemalla ja vastuu tilanteesta ottamalla ( mm.ero, oma muutos parisuhteessa, sitoutuminen terapiaan jne) vaan lähdetään hakemaan ratkaisua heti ulkopuolelta, eli pakenemalla todellisuutta. Eihän se tilannetta paranna mitenkään.
Kaikki ihmiset ei kykene menemään itseensä, silloin kaikki keskustelu ja asioiden käsittely on kyllä älyttömän vaikeaa.
Vai olenko tosiaan ainoa, joka tämänmoisen kohtelun on saanut osakseen?