Miksi olet suhteessa, jossa kaikki yhteys kadonnut?
Olin vuosia aviossa lasteni takia. Esitin hyvää pataa miehen kanssa, koska en halunnut pieniä lapsia riitojen keskelle. Erosin, kun lapset tajusivat, ettei kannata olla yhdessä. Teinkö oikein? En tiedä.
Kommentit (3)
On muutto ja ero iso ponnistus. Vaatii usein pitkää kypsyttelyä eikä siinä ole mitään väärää. Asuntoakin voi joutua odottamaan/etsimään aikansa.
Itsekin olin vuosia suhteessa, jossa ei puhuttu, ei nukuttu yhdessä, ei koskettu. Ei ollut mitään yhteistä, ei edes riidelty.
Esikoinen kysyi minulta 16 - vuotiaana, että miksi ette eroa. Hämmennyin kysymystä, vaikka toki olin eroa miettinyt jo vuosia. Hän kysyi saman kysymyksen uudelleen parin kuukauden kuluttua. Siitä se ajatus lähti.
Elämä muuttui täysin ja paremmaksi eron jälkeen. Ex aiheutti ahdistusta. Hän on oli se, joka alun perin päätti muuttaa sohvalle ja torjui kosketukseni. Paheksui tekemisiäni ja ystäviäni. Oli itsekäs kaikin tavoin.
Ei riitä voimia eroprosessiin ja uuden elämän aloittamiseen. Rakkaus on kuollut, mutta niin on kuollut myös usko uuteen alkuun, uuteen mahdollisuuteen. Masennukseksikin tätä voisi varmaan kutsua.