Selittäkää, miksi joku haluaa elää koko elämänsä tasaista arkea, ilman yhtään juhlaa? En tajua.

kun tapasin mieheni (vastaeronneen), hän aina jaksoi toitottaa, kuinka haluaa elää tasaista arkea... ja joo, se tarkoittaa sitä, että mies saa tehdä töitä ja keskittyä niihin, ei koskaan ajattele tai hemmottele vaimoaan tai lastaan oma-alotteisesti. Tekee rahaa, mutta samalla riidan tullen patistaa äitiyslomalla olevaa vaimoaan töihin. Minusta arki on sekä juhlia kotona ja muualla, elämää, rakkautta! Siksi haenkin pian avioeroa.

Hän ei viitsi juhlapäivinä laita juhlaruokia, eikä koristeita, kun se on niin turhaa. Hän ei kutsu vieraita, koska niihin menee rahaa. Hän ei mielellään mene kylään, koska se on isäntäväelle älytöntä rahan tuhlausta. Hän ei ollenkaan tajua, miksi viettää edes lapsen synttäreitä kun ne on kuitenkin joka vuosi.

Juhlaa ei tule koskaan jos sitä ei järjestä.



Onneksi meidän perheessä osataan juhlia, siis vanhempani järjestävät ainakin kerran vuoteen juhlat ja me myös.



Nyt kun on pieniä lapsia, pidämme juhlia usein, eli synttärit, nimpparit, äitienpäivät, isänpäivät, juhannus, vappu, uusivuosi, pääsiäinen.... aina kun vain voi.



Elämästä saa ja pitää nauttia. Vaatimattomuus ei tuo kirkkaampaa kruunua, ei, vaikka niin toivoisi.



Minä elän joka päivä kuin juhlapäivä. Ja juhlahan se on jokainen päivä, jonka saan rakkaitteni kanssa olla ja elää. Suosittelen :)

Aikuisen "kuuluu" olla järkevä ja tyyni eikä fiilistellä joulusta tai ristiäisistä. Tuossa alussa oli hyvä määritelmä: näistä ihmisistä kaikki vaivannäkö vaan on niin turhaa. Oma äitini korostaa myös sitä että joulu tulee siivoamattakin ja että hän ei halua mitään muistamisia koskaan. Jos joutuu juhliin menemään, 20 vuotta vanha kolttu kelpaa hyvin ja normaali lahja 5 hengen perheeltä on joku 10 euron tuikkukippo tai keittiöpyyhe.

Niin kauan kuin muistan, ei ole koskaan käynyt sukulaisten häissä, 50v jne synttäreillä, eikä hautajaisissa, ei koskaan missään. Aina kun tulee kutsu, viimeksi serkkuni häihin, äitini alkaa marmattaa, että miksi ihmeessä ihmiset ryllää ja järjestää isoja juhlia, eikö voisi mennä pienesti naimisiin maistraatissa? Meillä on häät tulossa ja voitte arvata sitä marmatuksen määrää mitä saa kuulla. Äitiä ei huoleta se, miten hääpäivä sujuu, vaan se, ei kai nyt niitä ja niitä sukulaisia sinne kutsuta. Hän ei ole kysellyt yhtään häiden järjestelyistä, kun sanon, että tämä on minulle ja miehelleni suuri ja tärkeä päivä, naureskelee vaan.

Hääpuvun on jo haukkunut, vaikkei ole nähnyt ollenkaan, en kuulemma osaa pukeutua ja saa hävetä, ties mitä panen päälleni.

Itse ei aio ostaa mitään uutta, 20v vanha puku päälle, ei mene kampaajalle tms, lähtee juhlista ajoissa pois jne. On kysynyt jo ainakin 50 kertaa, että onko pakko pitää häät, miksi ei voida pitää pieniä maistraattihäitä jne.

Itselläni on jotekin hurjan vaikea kuvitella, millaista olisi olla morsian, jonka äiti on innoissaan tyttärensä häistä... Oma äiti vain marmattaa ja valittaa, että pitääkö häitä järjestää (vaikka ensimmäistä kertaa minä ja mies molemmat mennään naimisiin, lapsia ei vielä ole).

No he eivät ymmärrä tätä elämän rajallisuutta.

Juhlaa ei tule koskaan jos sitä ei järjestä. Onneksi meidän perheessä osataan juhlia, siis vanhempani järjestävät ainakin kerran vuoteen juhlat ja me myös. Nyt kun on pieniä lapsia, pidämme juhlia usein, eli synttärit, nimpparit, äitienpäivät, isänpäivät, juhannus, vappu, uusivuosi, pääsiäinen.... aina kun vain voi. Elämästä saa ja pitää nauttia. Vaatimattomuus ei tuo kirkkaampaa kruunua, ei, vaikka niin toivoisi. Minä elän joka päivä kuin juhlapäivä. Ja juhlahan se on jokainen päivä, jonka saan rakkaitteni kanssa olla ja elää. Suosittelen :)

Entisen miehen suku oli juuri sellaista kissanristijäis porukkaa. Kaikkea piti juhlistaa, oli kyseessä sitten kissan kaiman syntymäpäivä tai jouluaatto. Ääh.

Miksi pitäisi siivota ja koristella ja kokata seitsemän lajin illallinen kuukauden välein? Meillä on juhlittu syntymäpäiviä siihen asti kun menee yläasteelle ja joulua on laitettu vain jouluvalojen ja kuusen verran. Nimipäivänä korkeintaan onnitellaan ja annetaan kortti. Näistä "kristillisistä" juhlista ainoat mitä olemme "juhlistaneet" ovat olleet joulu ja juhannus.

Jotkut ihmiset eivät vain pidä juhlimisesta. Itseäni sellainen väkisin iloisena oleminen ahdistaa aivan uskomattoman paljon. Uusivuosi, vappu ja juhannus ovat pahimmat. Joululaulut saavat minut hulluuden partaalle.

No, itse olen kyllä ollut kaikki juhlapyhät töissä, joten senkään kannalta minua ei kiinnosta pyhien viettäminen.

Ja kyllä, minulla on lapsia.

en vain nauti niistä yhtään. Pahinta on jonkun puolitutun porukan kanssa, kun väkisin yritetään pitää hauskaa. Lapsille nyt on pakko pitää synttärit ja tietty joulua, juhannusta, vappua ja uutta vuotta jollain tavalla juhlistaa, mutta omia synttäreitäni en juhli, en edes pyöreitä.

...ei kait sille mitään voi tai pidä voidakaan. Eikä vanhempiaankaan voi valita, mutta jo toki lapsena on lupa tehdä toisin kuin vanhemmillaan on tapana.

Seiskan lapsiraukat ovat isänsä kanssa isovanhemmillaan esim. jouluna. Tarkoittaako se, että en halua pitää isoja juhlia, mielestäsi sitä että en rakasta lapsiani? Vietän heidän kanssaan paljon aikaa, vaikken juhlapyhinä ole heidän kanssaan. Lasten syntymäpäivät on tietysti asia erikseen.

Teen kahta työtä vakituisena ja kolmatta keikkaluontoisena ravintola-alalla ja meillä kun nuo joululaulut alkavat raikumaan jo parhaimmassa tapauksessa lokakuussa. Ravintolatöitä olen tehnyt 14-vuotiaasta asti. Muutenkin nuo juhla-ajat ovat todella rasittavaa aikaa, enkä todellakaan stressaa itseäni enempää niiden takia.

Silloin kun minulla on vapaata, haluan vain nauttia perheeni seurasta. Olla vain ja huokaista syvään.

Mut jos voi viettää illan istujaisia hyvässä porukassa, se on kivaa. Mitkää pääsisäiset tai muut missä on rituaaleja ei kiinnosta mua.