Kumppanin valinta ja kriteerit (Heidi Sohlbergin haastattelu)
Me naisissa on Heidi Sohlbergin haastattelu. On menossa naimisiin. Itselläni särähti korvaan tämä lause: "Jos Jarkka olisi tullut vastaan baarissa kolme vuotta sitten, tuskin olisin tehnyt elettäkään. Olen kiitollinen, että ehdin elää sen vaiheen enkä tyytynyt keneenkään ”ihan kivaan”. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja meille oli nyt oikea hetki, Heidi miettii."
Olen ennenkin huomannut saman, että kaikki eivät valitse kumppania siksi, että olisi tähän rakastunut, vaan siksi että se on ihan kiva. Mitä ihmettä? Miten joku voi valita tällä kriteerillä itselleen kumppanin? Onko yksin eläminen muka kauheaa? Itse edellytän rakastumista ja koska sitä ei ole tapahtunut, olen sinkku (erosta 5 v). Tämän takia suuri osa naisista kohtelee minua kuin spitaalista, koska heidän mielestään olen alempaa kastia. Millä kriteerillä itse valitsit kumppanisi ja voiko suhde todella toimia, jos kumppani on vain "ihan kiva"?
Kommentit (20)
Eikös se ole ihan hyvä että on rakastunut "ihan kivaan"
Terveemmällä pohjalla kait suhde silloin on jos sulhona on prinssin sijaan "ihan kiva"?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Ainakaan mulla ei ole edes mahdollisuutta muuhun kuin ihan kivaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mulla ei ole edes mahdollisuutta muuhun kuin ihan kivaan.
Entäpä jos näkisit sen mahdollisuutena?
Naisilla monesti Tiderissä maininta juuri tuosta että ihan kiva ei riitä. Ruksia näppään aina heille.
Sehän on vähän kaksiteräinen miekka tuo "ihan kiva" Jos edellyttää toiselta että hän on jotain muuta kuin "ihan kiva" niin se sama määrehän täytyy myös koskettaa itseä.
Aika harva nainen on oikeasti jotain muuta kuin ihan kiva, samainen asia tietenkin koskettaa myös miehiä.
Ihan vaan vinkkinä siihen, jos joku menee treffeille ihmisen kanssa joka edellyttää toisen olevan jotain enemmän kuin "ihan kiva", niin ota puheeksi hänen kanssaan miten aiemmin on onnistunut parisuhteet😄
Paljastuiko prinssi/prinsessa vain ihan kivaksi?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mulla ei ole edes mahdollisuutta muuhun kuin ihan kivaan.
Entäpä jos näkisit sen mahdollisuutena?
Naisilla monesti Tiderissä maininta juuri tuosta että ihan kiva ei riitä. Ruksia näppään aina heille.
Sehän on vähän kaksiteräinen miekka tuo "ihan kiva" Jos edellyttää toiselta että hän on jotain muuta kuin "ihan kiva" niin se sama määrehän täytyy myös koskettaa itseä.
Aika harva nainen on oikeasti jotain muuta kuin ihan kiva, samainen asia tietenkin koskettaa myös miehiä.Ihan vaan vinkkinä siihen, jos joku menee treffeille ihmisen kanssa joka edellyttää toisen olevan jotain enemmän kuin "ihan kiva", niin ota puheeksi hänen kanssaan miten aiemmin on onnistunut parisuhteet😄
Paljastuiko prinssi/prinsessa vain ihan kivaksi?
Nimenomaan näen sen mahdollisuutena ja olen sujut sen kanssa. Mutta olenkin mies.
Minusta kaikilla saa olla ihan mitkä kriteerit tahansa, mutta pelin tulee olla selvä molemmille osapuolille. Jos etsii puolisoa, joka on ns. hyvä paperilla, tämän täytyy olla sen toisenkin tiedossa, ettei tule yllätyksiä kun toinen onkin ollut kovin rakastunut ja vain olettanut kumppanin olevan myös.
Erosin narsistista 15 vuotta sitten eikä sen jälkeen ole osunut ketään sellaista kohdalle joka olisi itse tehnyt aloitteen niinpä en ole minäkään (huonoa tuosta silloin viimeksikin seurasi, se narsistinen suhde)
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mulla ei ole edes mahdollisuutta muuhun kuin ihan kivaan.
Entäpä jos näkisit sen mahdollisuutena?
Naisilla monesti Tiderissä maininta juuri tuosta että ihan kiva ei riitä. Ruksia näppään aina heille.
Sehän on vähän kaksiteräinen miekka tuo "ihan kiva" Jos edellyttää toiselta että hän on jotain muuta kuin "ihan kiva" niin se sama määrehän täytyy myös koskettaa itseä.
Aika harva nainen on oikeasti jotain muuta kuin ihan kiva, samainen asia tietenkin koskettaa myös miehiä.Ihan vaan vinkkinä siihen, jos joku menee treffeille ihmisen kanssa joka edellyttää toisen olevan jotain enemmän kuin "ihan kiva", niin ota puheeksi hänen kanssaan miten aiemmin on onnistunut parisuhteet😄
Paljastuiko prinssi/prinsessa vain ihan kivaksi?
Minä ainakin olen enemmän kuin ihan kiva ja lähden vetämään suhteesta, jos huomaan että mies ei pidä minua erityisenä yksilönä vaan yhtenä naisena. Sinkkuus on ehdottomasti parempi valinta mulle kuin ihan kiva. Takana neljä vuotta ja kaksikymmentä vuotta erityisenä oloa erityisten miesten kanssa. Nyt sinkkuna.
Naisystävänikin ovat erityisiä, joille olen erityinen. Muut ovat vaan tuttavia.
On kokemus "paperilla hyvästä". Mukava ihminen, ihan kiva, mutta kun seksuaalinen vetovoima puuttui niin se puuttui. Puolentoista vuoden jälkeen (josta loppuosa jo aika lailla seksitöntä) oli pakko luovuttaa.
Voin harrastaa seksiä olematta rakastunut ihmiseen, siihen riittää intohimo, halu, se että pitää toista seksuaalisesti puoleensavetävänä, mutta en voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka tuntuu kaverilta tai veljeltä.
Vierailija kirjoitti:
Heidi on perus nainen. Nuoruus vietetään mahdollisimman komeiden kipinöivien panomiesten kanssa ja sitten kun on täysin kurppaantunut niin sitten tyydytään ihan kivaan.
Hän oli missi, eli laatutavaraa nuorena. Vieläkin ihan ok. Hän on varmasti saanut osansa markkinoilta ja nyt on valmis asettumaan ja mikäs siihen olisi parempi vaihtoehto kuin hopeakettu?
Vierailija kirjoitti:
Heidi on perus nainen. Nuoruus vietetään mahdollisimman komeiden kipinöivien panomiesten kanssa ja sitten kun on täysin kurppaantunut niin sitten tyydytään ihan kivaan.
Haastattelua en ole lukenut, mutta tuossahan nimenomaan luki, että
"Olen kiitollinen, että ehdin elää sen vaiheen enkä tyytynyt keneenkään ”ihan kivaan”."
Miksi ketjusta poistetaan viestejä? Ainakin 3 taisi poistua.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mulla ei ole edes mahdollisuutta muuhun kuin ihan kivaan.
Entäpä jos näkisit sen mahdollisuutena?
Naisilla monesti Tiderissä maininta juuri tuosta että ihan kiva ei riitä. Ruksia näppään aina heille.
Sehän on vähän kaksiteräinen miekka tuo "ihan kiva" Jos edellyttää toiselta että hän on jotain muuta kuin "ihan kiva" niin se sama määrehän täytyy myös koskettaa itseä.
Aika harva nainen on oikeasti jotain muuta kuin ihan kiva, samainen asia tietenkin koskettaa myös miehiä.Ihan vaan vinkkinä siihen, jos joku menee treffeille ihmisen kanssa joka edellyttää toisen olevan jotain enemmän kuin "ihan kiva", niin ota puheeksi hänen kanssaan miten aiemmin on onnistunut parisuhteet😄
Paljastuiko prinssi/prinsessa vain ihan kivaksi?Minä ainakin olen enemmän kuin ihan kiva ja lähden vetämään suhteesta, jos huomaan että mies ei pidä minua erityisenä yksilönä vaan yhtenä naisena. Sinkkuus on ehdottomasti parempi valinta mulle kuin ihan kiva. Takana neljä vuotta ja kaksikymmentä vuotta erityisenä oloa erityisten miesten kanssa. Nyt sinkkuna.
Naisystävänikin ovat erityisiä, joille olen erityinen. Muut ovat vaan tuttavia.
Itse näkisin että tuo on vähän eri juttu. Tietenkin suhteessa vastapuolta pitää pitää erityisenä yksilönä, puolin jos toisin.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Heidille vissiin riittää iso talo Veikkolassa plus 2 kesähuvilaa. Sanoihan hän aikoinaan, että haluaisi asua omakotitalossa.
Heidi on vieläkin kaunis nainen ja ainakin omasta mielestäni todella mukavan tuntuinen ja luonnollinen.
Uusi miehensä on ihan hyvännäköinen ja statusta löytyy entisenä yrittäjänä ja nykyisenä työnjohtajana. Joten kelpo mies, jos ei paljastu myöhemmin mitään huonoja luonteenpiirteitä. Onnea Heidille vaan!
Sama juttu Sari Havas; löytyi komea ja miellyttävä kumppani, ja talokin rempattiin mieleiseksi.
Ois kiva tietää miten menee Heidin ex-aviomiehellä. Muistuttaako uusi nainen kenties Heidiä...
Miksi tästä tuli nyt ketju jossa kommentoidaan Heidiä? Kumppanin valintaanhan tässä piti keskittyä.
Eikö teillä kenelläkään ole nyt oikein luetun ymmärtäminen hanskassa?
Hänhän nimenomaan sanoo että on onnellinen ettei tyytynyt keneenkään ihan kivaan eli että malttoi odottaa tätä oikeaa rakkautta joka oli tulossa.
Oman ystäväpiirini kokemuksia seuranneena voin sanoa, että jos rakentaa parisuhdetta valtavan komean/kauniin ihmisen kanssa, johon on melkein rakastunut saman tien, niin pieleen on mennyt.
Yksi ystäväni seurusteli pitkään miehen kanssa, jota kohtaan tunsi valtavaa intohimoa ja sängyssä menikin lujaa, mutta muu elämä olikin sitten yhtä takkuamista, kun se intohimo näkyi myös jatkuvana riitelynä ja kaikesta vääntämisenä.
Toinen ystäväni oli oman Suuren Rakkauden kanssa kihloissakin, kun mies petti häntä kahdesti. Siinä vaiheessa lusikat menivät jakoon. Sen jälkeen ystäväni oli rakentamassa tulevaisuutta vaikka minkälaisen sukankuluttajan kanssa, kun ihmeeksemme meni naimisiin miehen kanssa, joka oli nimenomaan ihan kiva. Ns. hajuton, mauton, hiljainen kaveri, josta ei todellakaan tiennyt onko ns. lintu vai kala, kun hän ei nähnyt vaivaa tutustuakseen meihin ystäviin, vaan hipsi aina omille menoilleen. Jäimme pohtimaan, että mitä yhteistä heillä on? Ilmeisesti ei tarpeeksi, sillä 7 vuoden liiton jälkeen he erosivat ja ystäväni on nyt viisi vuotiaan lapsen yh, kun mies päätti, että jos kerran ei olla yhdessä, ei kiinnosta myöskään lapsi.
Jos olen aivan rehellinen, toivoisin, että paras ystäväni olisi päätynyt yhteen ns. ihan kivan miehen kanssa. Ystäväni kun on nyt viitisen vuotta säätänyt miehen kanssa, joka toisaalta palvoo maata ystäväni jalkojen juuressa ja toisaalta on hyvin samanlainen kuin ns. jännät miehet. He ovat pariin otteeseen eronneetkin ja kummallakin kerralla me ystävät salaa toivoimme, että se olisi lopullista. Aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi on perus nainen. Nuoruus vietetään mahdollisimman komeiden kipinöivien panomiesten kanssa ja sitten kun on täysin kurppaantunut niin sitten tyydytään ihan kivaan.
Hän oli missi, eli laatutavaraa nuorena. Vieläkin ihan ok. Hän on varmasti saanut osansa markkinoilta ja nyt on valmis asettumaan ja mikäs siihen olisi parempi vaihtoehto kuin hopeakettu?
Misseys ei tee kenestäkään laatutavaraa.
Rakastuin, mutta mietin myös järjellä, että tässä on oikeasti hyvä mies ja arjesta tämän kanssa tulee sujuvaa, joten kannattaa ryhtyä suhteeseen. Olen rakastunut myös pönttöihin ja jos olisin mennyt vain sen tunteen mukana niin elämä olisi ollut ihan helvettiä. Eli pitää myös järkeäkin käyttää kumppanin valinnassa minun mielestäni.
Jaa, no en tiedä. Kaikki miehet joihin olen rakastunut, ovat olleet sellaisia joiden kanssa suhde ei ole onnistunut. Olen alkanut miettiä, kannattaisiko vaan kokeilla suhdetta jonkun "ihan kivan" kanssa. Ja siis tuo "ihan kiva" ei itselle tarkoita samaa kuin kuka vaan, vaan että mies jonka kanssa on hyvä olla, joka on ns. paperilla hyvä ja kunnollinen ja jonka kanssa suhde alkaa sellaisesta ystävyydestä ja sit mukaan tulee muuta. Mutta johon en ole heti alkujaan korviani myöten hulluna, niinkuin aiemmissa suhteissani olen ollut. Eli tavallaan, antaisiko mahdollisuuden myös toisenlaiselle rakkaudelle?
En tiedä. Voin olla yksinkin. Ei sinkkuuskaan ole maailman pahin juttu.