Onko mykkäkoulu oikein?
Annoin miehelleni pitkään jatkuneesta tilanteesta pientä krtitiikkiä keskiviikkona. Hän ei ole sen jälkeen sanonut minulle sanaakaan, on sulkenut puhelimensa ja asuu kesämökillämme. Kauanko katsoisit tällaista? Mistään negatiivisesta ei voi sanoa mitään tai saa mykkäkoulun.
Kommentit (17)
Ymmärrän miestäsi. Joidenkin tapa sanoa ”ilmaa puhdistaakseen” asioita on todella ahdistava.
Olen itse ollut tuollainen ahdistava negatiivisista asioista sanoja. Sittemmin olen ottanut opikseni.
Hiljattain jouduin itse tuollaisen kohteeksi (nainen, ystävä). Hän ei sitä edelleenkään ole tajunnut, miten pahalta hänen käyttäytymisensä tuntui. En aio olla häneen enää missään yhteydessä.
Mielenterveysongelmaisten käyttämää väkivaltaa.
Jos ei oo hyvää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa.
Eli minä olen väärässä ja mykkäkoulun pitäjä on mielestänne oikeassa.
No ap: mitäpä oma järkesi tähän asiaan sanoo? Ai ei mitään, siksi kirjoititkin tänne?*tähänsellanenfacepalmhymiö*
Eroaisin.
Ymmärrän, jos henkilö tarvitsee omaa aikaa ja hän sen sinulle selkeästi kommunikoi, esimerkiksi: "Olen nyt pahalla tuulella, tarvitsen muutaman päivän aikaa ajatella asioita, etten sano mitään suutuspäissäni." jne
Mielestäni se on jonkinasteista henkistä väkivaltaa, ettei kommunikoida, ollaan hiljaa ja mökötetään ilman, että kommunikoidaan millään tavalla. Itse en tuollaiseen suhteeseen suostuisi. Haluan olla suhteessa aikuisen kanssa, en mököttävän teinitasolla olevan henkilön kanssa.
Aika kauan jos tykkään miehestäni.
Mykkäkoulu, mököttäminen ja vetäytyminen ovat hylkäämisiä. Niitä ei saa tehdä. Ne ovat henkistä väkivaltaa.
Minun eks. harrasti tätä, ja oli kerran kuusi viikkoa puhumatta. Ei tullut samaan huoneeseen missä olin, ja lähti heti jos minä tulin huoneeseen. Tein sitten niin että kun keitin vaikka kahvit istuin kaikessa rauhassa keittiössä ja join sen. Ruoan tein, söin senkin kaikessa rauhassa ja sitten korjasin kaiken pois ja tiskasin astiat. Sai syödä kylmää ruokaa jos ei viitsinyt lämmittää.
Elimme näin siis kuusi viikkoa. En muista mistä kaikki alkoi mutta hän oli luonteeltaan sellainen että sai kummallisia murjotuskohtauksia ja oikutteli kuin kakara. Eräs miespuolinen kaverimme kysyi miksi hän näin tekee, ja hän oli sanonut että on niin vaikea alkaa puhua kun on kerran lopettanut!
No se suhde kesti kolme vuotta. Asuimme yhdessä, minun asunnossani. Yhtenä päivänä ilmoitin että lähden erään kaverini luo joksikin päiviksi ja hän saa korjata luunsa sillä aikaa. Ei vieläkään puhunut mitään mutta pakeni vanhempiensa luo. En tiedä mikä ongelma hänellä oli korvien välissä, mutta seuraava tyttöystävä oli mennyt niin pitkälle oli lyönyt häntä.
Tämä mies oli 26-vuotias, olisi saanut ottaa tuon 20 pois edestä henkiseltä puolelta.
En ymmärrä mykkäkoulua. Jos on mitä tahansa hyvää tai huonoa niin se pitää pystyä sanomaan. Itse olen liian puhelias mies. Puhun unissanikin. Siitä on kaksi naista kertonut. Unissakin selitän kuulemma milloin mitäkin asiaa. Eniten on häirinnyt nauraminen nukkuessa. Ei vissiin saisi olla hauskaa?
Mulla on oikeasti ihan piip sairas huumorintaju. Ei pelkästään omasta mielestä. Moni nauraa ihan mutkalla mun jutuille. Se on ihan oma vika jos loukkaantuu. En tod ole tahallaan ilkeä.
Muutama päivä menettelee.
Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa kootaksen itseään.
Joillain ihmisillä on aivan järkyttävän huono kyky ottaa vastaan kritiikkiä. Joko hedetään mykkäkoulua tai vastataan solvaamalla kritiikin antajaa menemällä henkilökohtaisuuksiin. Miten se voi olla näin, kun jatkuvasti kohkataan henkilökohtaisesta kasvusta ja itsensä kehittämisestä? Eikö kritiikistä voi keskustella rauhallisesti jos tuntuu siltä ettei se ole aiheellista, tai ottaa se vastaan ja muuttaa toimintaansa jos se tulee aiheesta?
Yksi kaveri oli tuollainen. Hänellä oli on-off suhde johonkin mieheen ja sitä säätämistä kesti ainakin 5 vuotta. Kaveri vain vastaamatta puheluihin tai viesteihin mököttäessään ja oletti, että mies tulee lopulta pyytämään anteeksi. Onneksi mies ymmärsi vimein lähteä.
En ollut sitten kovin yllättynyt, että kun meille tuli riitaa, niin kaveri teki samoin minun kohdallani. Yhden kerran pyysin anteeksi. Seuraavalla kerralla totesin, että tämä saa riittää. En ole ollut häneen missään kontaktissa vuosiin.
Vanhempani piti mykkäkouluja, kun olin pieni. Vallankäyttöä se oli ja tuhoavaa. Sittemmin en ole niitä enää keneltäkään sietänyt.
Siinä ei voi oikein mitään tehdä, kun toinen vain vaikenee.
Kuinka pitkään sitten pitäisi sietää tällaista mykkäkoulua? Ei vastaa viesteihin, ei puheluihin.
Nostan.