Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, ei enää taaperoikäistä talossa!
01.03.2010 |
Ei enää silmiä selässä, ei tongittuja kukkapurkkejä/roskiksia/vessanpönttöä, ei rikkonaisia öitä, ei vaippoja, nokkamukeja ja sotkuista syömistä. Ei tarvi vahtia, minne taapero nyt kiipii ja kaahii tai mihin hän seuraavaksi meinaa tukehtua.Ei naapurin pihaan yms. karkailua, hiekan syömistä yms yms yms.
Voi ottaa jopa pienet torkut videoiden "vahtiessa" lapsia vieressä.
Vieläkin talossa on kolme vilkasta lasta (yksi erityislapsi), mutta nautin TODELLA paljon, kun tuo aivan päätön taaperoikä ja vahtiminen on ohi :-)
Kommentit (18)
Meilläkin jo suorastaan kissanpäivät (5&7v), mutta silti vähän haikeudella katson niitä pieniä taaperoita joilla on vaatteet jugurtissa ja kuhmu otsassa. Joka iässä on oma ihanuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä iässä siis helpottaa...?
T:2- ja 4-vuotiaiden menevien tenavien äiti
Toinen eskarissa ja toinen jo koulussa ja nyt tuntuu, että elämä helpottaa. Ei enää yöheräilyjä ja korvatulehduksia. alkavat pärjätä pienen hetken keskenään ja ennen kaikkea enää mun ei tarvitse tehdä lähes kaikkea heidän puolestaan (huoneen siivous, välipalojen laitto jne.)
Meille on vielä yksi lapsi tulossa, juuri kun päästiin tuosta vaiheesta edellisten kanssa ohi! Mutta on se vaan sitten mukavaa, kun kaikki lapset on ohittaneet ne pahimmat riippavuodet.
suopeammin, näitäkään aloituksia ei syntyisi - koko kuormaa ei tarvitse kaataa äidin niskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun katson tuota meidän taaperon menoa ja ajattelen, että pian sekin on iso. Kaksi lasta meillä ja lisää ei olisi tarkoitus tulla. Mutta noi taaperot on vaan niin ihanan valloittavia. Vaikka toisaalta tuon 6v:n kanssakin on ihanaa, ainakin kun käydään kahden leffassa tai uimassa:)
Ihania nuo pienet taaperot ovat, mutta meidän taaperot ovat kaikki todellakin olleet yliaktiivisia kiipeilijöitä, tonkijoita ja karkailijoita, joiden kannoilla on pitänyt juosta koko ajan, ettei olisi tullut jotain vahinkoa. Ylisuojeleva hössöttäjä en ole ollut, siitä ei ole kyse. Ja vertailupohjaa vilkkaudesta on paljon niin ystäväpiiristä kuin työnkin puolesta. Voi luoja, kun sitä onkin ollut kovilla, kun jälkikäteen ajattelee! Myönnän, minussa on aika lailla perihärmäläistä "minä itte selviän" -asennetta. Toki isovanhemmat on joskus apuna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihdoin viikonloppuaamunakin pystyy halutessaan nukkumaan pitempään.
Olen ihmetellyt että silloin harvoin kun vapaata aikaa olisi, en tahhdo jaksaa muuta kuin olla vaan. Mutta on vielä 2 alle kouluikäistä ja 1 ala-asteikäinen kirmaamassa ympäri taloa ja täydet työpäivät.
Taidanpa ottaa opikseni ja pari vuotta vielä ottaa niin rennosti kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on isä arjessa hyvin aktiivisesti mukana, jos et ymmärtänyt.
ap
Meillä on isä arjessa hyvin aktiivisesti mukana, jos et ymmärtänyt. ap
Mutta vastaan silti. Itsellänikin on mies osallistunut ihan kiitettävästi lastenhoitoon ja meidän arkeen. Silti mä olen tyytyväinen siihen että meidän lapset on jo "isoja", 9-vuotias ja 16-vuotias. En edes tunne että se taaperoaika olisi ollut kovin rankkaa, kuitenkin ajattelen että, ihanaa ei enää pikkuisia tässä talossa.
Pienet lapset on ihania, itse en kyllä vain enää niitä halua, joten ei tartte vetää hernettä nokkaan sen takia että joku ajattelee näin.
Ja yleensähän se on kyllä äiti joka sen pienen kanssa eniten viettää aikaa ja jää kotiin, vaikka mies olisi kuinka ihana ja osallistuisi kuinka paljon tahansa lapsen hoitoon töiltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset rakkaampia kuin koskaan! Aah, tänään nukuin vapaapäivänä päiväunet sillä aikaa, kun lapset peuhasivat ulkona ja tulivat sitten sisälle katsomaan sovitusti dvd:tä. Viisi vuotta sitten luulin, etten koskaan saa nukkua edes öitä rauhassa. Uudelleen en lähde vauvatouhuihin. Täältä tullaan elämä: harrastukset, ulkomaanmatkat ja kahdenkeskinen aika miehen kanssa!
Toinen eskarissa ja toinen jo koulussa ja nyt tuntuu, että elämä helpottaa. Ei enää yöheräilyjä ja korvatulehduksia. alkavat pärjätä pienen hetken keskenään ja ennen kaikkea enää mun ei tarvitse tehdä lähes kaikkea heidän puolestaan (huoneen siivous, välipalojen laitto jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä perheessä on kyllä isäkin.
Meillä perheessä on kyllä isäkin.
En saanut istua koskaan.
Meillä melkein 6v. vanha poika karkailee edelleen ja koko viikko vahdittu poikaa ja väännetty rajoja.
Nyt tullut uusi ongelma ja ne on lapsen kaverit.
He ovat erilaisia ja toiset vetää mut piippuun hetkessä. Ei jaksaisi, mutta kuopus ei osaa olla yksin tai veljensä kanssa.
Olisipa vähemmän sosiaalinen.
Viime viikolla oli veljentyttö meillä hoidossa yhden yön yli. Ikää on kohta 3-vuotta ja aivan ihana tapaus. Mutta kyllä mun täytyy sanoa että ihanaa kun omat muksut ei ole enää niin pieniä.
ja sen yhden kahvilan edustan leikkipaikalla oli vanhempia pikkulastensa kanssa. Onhan pikkaset kivoja, kunhan ei oo omia.