Videopelit ei kiinnosta enää yhtään

Ehkä on jotain alakuloo tai jotai.   Tiedän joitakin lähemmäs nelikymppisiäkin, joita vielä pelaaminen kiinnostaa siinäkin iässä.

Mä jaksan kyllä pelata vanhoja suosikkeja mutta ei ole oikein mitään kiinnostusta enää tutustua uusiin peleihin.

Tuohan on hyvä vain.

Todennäköisesti aivosi ovat ymmärtäneet, ettei siitä pelaamisesta saa mitään. Et opi siitä oikeasti oikeastaan sen kummoisempia taitoja, joita voisit oikeassa maailmassa mitenkään hyödyntää. Aivosi todennäköisesti yrittävät viestittää sinulle, että ne haluavat sinun tekevän jotain muuta, kuin pelaamista, sellaista mikä puskee sinua ihmisenä eteenpäin ja kasvattaa taitojasi. 

Itse olisin toivonut, että olisin tuntenut tuon saman tunteen noin nuorena. Itselle se iski 34v ikävuodessa. 

On kyllä jotain vikaa päässä. Itse aion ainakin Cyberpunkkia pelata puoleen kahteen asti yöhön kun pääsen töistä ja tästä palstasta ensin irti.

mulla ainakin menee aalloissa peli-into. En huolestuisi, keksi joku uusi harrastus! kyllä pelit siellä odottelee siihen asti että alkaa taas kiinnostaa

Joo ei pelaaminen kiinnosta, mutta silti voi käyttää aikaa vielä turhempaan, kuten palstailuun.

Aika moni peli nykyään on tehty joidenkin finanssityyppien laskelmien pohjalta eikä rakkaudesta lajiin. Onneksi poikkeuksiakin on. Mutta ne puhtaat rahastuspelit ovat sellaisia että niistä puuttuu se jokin. Ne on ehkä tehty isolla tiimilla ammattilaisia, on hienot grafiikat jne. Mutta ovat niin sieluttomia, että äkkiä kyllästyy.

Mulla ton teki masennus. Ei kirjaa ei elokuvi ei pelejä ei mitään pystynyt keskittymään. Tapahtui noin 25v sitten. Tuo tyhjyyden tunne ajoi lopulta päihderiippuvuuksiin. Päihteet oli ainoa asia mikä antoi ärsykkeitä aivoille ja tietysti armeija. Siinä meni 10v ja lopulta läheiset vei hoitoon. Kova työnarkomania oli myös päällä kaiken aikaa. Raitistuin ja sain rauhottavan kestolääkityksen ja masennusläökkeet sekä eläkkeen. Burnout tuli työnteosta ja päihteiden käytödtä. Nyt pystyy rauhassa möllöttelemään ruutua monta tuntia suu auki ja ei muista päivän aikana ees syömään mitään ja pelinähän on Red alert taustalla.

Täällä yksi vr-laseihin hurahtanut nelikymppinen.

90-luvulla kun itse olin parikymppinen, kyllästyin myöskin pelaamiseen ja enemmänkin tykkäsin esim. piirrellä tietokoneella kuvia, mutta muutama vuosi myöhemmin pelit alkoivat taas kiinnostaa kun tuli selvästi uudenlaisia uusia pelikonsoleita ja niille pelejä, esim. Gran Turismo ensimmäiselle Playstationille.

Sittemmin on kieltämättä kiinnostus peleihin ollut aika laimeaa, uudempiakin konsoleita on tullut hankittua, mutta aika vähiin on käyttötunnit jääneet. No PS3:n aikaan oli innostavaa kokeilla online -pelejä, mutta kaikenlaiset häiriköt pilasi senkin huvin.

Täällä myös yksi pelaamisen ilon kadottanut. Yritän altiivisesti innostua peleistä. Viimeksi pelasin megaman 2 pelin läpi emulaattorilla kun nintendo lensi kuulemma roskalavalle, eikä multa kysytty mitään. Gta v on pelaamatta kesken. Onlinee en oikein innostunut. Lapset noita pelailee enemmän valitettavasti. Tetristä pelattiin yhdessä useita tunteja viikonloppuna ja worms armageddonia. Joku mario 3d world oli vuosia sitten meidän perheessä hitti ja mario maker kanssa. Minecraft on ehdottomasti lasten suosikki ja roblox paras. Mulla on päässä jotain vikaa kun en enää ossoo keskittyä pelailuun pitkäksi aikoo.