Kavahtaako nykypäivänä pienituloiset naiset hyvätuloista ja taloudellisesti menestynyttä miestä?

taitaa kyllä ennemmin olla luonteesta kuin tulotasosta kiinni, veikkaisin.

No kyllä kavahtaa, jos ainoa mitä tarkolla on, on suuret tulot ja raha. Mieluummin köyhyys ja rakkaus, jos valita tarvitsee. Monilla miehillä on nykyään käytöshäiriö, jossa eletään siinä harhassa, että raha on se tärkein juttu.

Minulla hellyys, läheisyys ja seksikin menee heittämällä rahan ohi.

Yleensä isotuloiset pariutuvat keskenään. Kyllä itseäni pienituloisena naisena harmittaisi, että miehellä on isot tulot ja itse elän kädestä suuhun. Rahasta tulisi varmasti riitoja.

Ai nyt se menee noin päin? Eikö me naiset ollakaan vain mammonan perässä?

Kavahtaisin enemmän sitä, jos mies heti alkumetreillä toisi esiin sen, miten paljon tienaa. Minua eivät kiinnosta hänen rahansa, tienaan omat rahani. Olisin paljon kiinnostuneempi siitä ihmisestä kuin siitä, miten paljon hän tienaa.

Suuret tulot on suuret menot. Jos ei elätiksi aio alkaa niin sitten on parempi etsiä omasta tuloluokastaan seuraa.

Naiset ihailevat minua

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt se menee noin päin? Eikö me naiset ollakaan vain mammonan perässä?

Hassua että sen väitetään menevän niin. Eihän Suomessa miehen rahat ole koskaan naisen käyttöön tarkoitettu. Monissa kulttuureissa miehen rahat menevät suoraan vaimolle. Kelpaa siinä olla kotihengetär.

Jos minulla jää noin 800e kuussa laskujen jälkeen, siitä syön(ostan lääkkeet ja maksan ylimääräisi ei toistuvia kuluja, esim lääkärikäynnit) osan laitan säästöön ja sijoituksiin, niin voin investoida tyhjänpäiväiseen rillutteluun korkeintaan 100e kuussa. Koska minä en mitään armolahjoja ota enkä ole maksullinen, se on budjettini. Suostuuko sitten mies siihen, että mitään yli 100e maksavaa ei ikinä tehdä? En tiedä kun ei ole ikinä ollut miestä joka tienaa peruspäivärahaa enempää.

Kun oli hyväpalkkaisessa työssä ja vaimoni kotiäitinä, hänellä oli ilman mitään rationaalista syytä rahaan liittyvä epävarmuus että jotenkin häntä kontrolloitaisiin, jopa alistettaisiin erilaisten henkilökohtaisten tulojen vuoksi. Näin siis siitäkin huolimatta että kaikki rahat ovat yhteisiä ja hän itse hoiti taloudenpitoa.

Kuten sanottu, mielestäni koko epävarmuudessa ei ollut mitään tolkkua mutta näin kuitenkin asianlaita oli, reilusti yli kymmenen vuotta. 

Nyt olen ollut vuosikausia totaalisen persaukinen ja täysin avustusten varassa, aviomiehenä ja perheenpäänä täysi nolla taloudellisesta vinkkelistä tarkasteltuna. Vaimo painaa tolkuttoman pitkää päivää pienipalkkaisella alalla jotta edes jotenkin selvitään. 

Ihmeellistä kyllä, vaimo vaikuttaa omaan ammatilliseen tilanteeseensa tyytyväiseltä.

Suurituloiset kokemukseni mukaan käyttävät luonnonvaroja kaikein holtittomimmin, joten kyllä se ainakin minun kohdallani tyrmistyttää. Maisterin paperit on, mutta todella pienituloisessa työssä. Eettiset ja ekologiset arvot menevät kaiken muun edelle, joten riippuu paljon siitä, kuinka ja mihin mies varojaan käyttäisi. Yhteen en muuttaisi enkä haluaisi, että hän maksaisi menojani, joten oopperassa kävisimme vain kerran vuodessa.

Kyllä. Itse etsin aikoinani netissä köyhää miestä, koska olen itsekin köyhä. En voi kuvitella suhdetta jossa olisi kovin eri tulotasot. Mitä se toinen minun elämästäni ymmärtäisi ja mitä yhteistä tekemistä olisi kun en minä voi matkailla, syödä ravintoloissa tms mitä paremmin tienaavat tekevät. Enkä halua myöskään elää niin että mies maksaisi jatkuvasti minun menojani koska sellainen vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan epätasapainoisesti.

En tiedä, mutta  ainakin miehet kavahtaa hyvätuloista naista.

Suuret tuloerot parisuhteessa tarkoittavat usein sitä, että toinen kituuttaa ja yrittää venyä toisen tulotasolle ja toinen kuluttaa ja ihmettelee mikä on hätänä. Harva sitä jaksaa kituuttaa tai sille pysyvää parisuhdetta perustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt se menee noin päin? Eikö me naiset ollakaan vain mammonan perässä?

Hassua että sen väitetään menevän niin. Eihän Suomessa miehen rahat ole koskaan naisen käyttöön tarkoitettu. Monissa kulttuureissa miehen rahat menevät suoraan vaimolle. Kelpaa siinä olla kotihengetär.

Konservatiivisissa maissa usein onkin näin. Esimerkiksi Venäjällä mies maksaa kaiken ja naisen tehtävä on olla iloinen. Toki naiset tykkäävät siellä puunata itseään ja pitää kropastaan huolta. Sama trendi on myös esim. Saksassa, jossa naiset jäävät mielellään kotirouvaksi. 

Unohtakaa nyt hyvänen aika noi raha-asiat parisuhteissa. Minä en voi kun toinen tienaa ja minä en..voi hitto teitä ihmisiä? Menkää tunteiden mukaan. NIIN ne järkevät tekevät eivätkä pähkäile omia, kavereiden, muiden eikä puolisonsa tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Kun oli hyväpalkkaisessa työssä ja vaimoni kotiäitinä, hänellä oli ilman mitään rationaalista syytä rahaan liittyvä epävarmuus että jotenkin häntä kontrolloitaisiin, jopa alistettaisiin erilaisten henkilökohtaisten tulojen vuoksi. Näin siis siitäkin huolimatta että kaikki rahat ovat yhteisiä ja hän itse hoiti taloudenpitoa.

Kuten sanottu, mielestäni koko epävarmuudessa ei ollut mitään tolkkua mutta näin kuitenkin asianlaita oli, reilusti yli kymmenen vuotta. 

Nyt olen ollut vuosikausia totaalisen persaukinen ja täysin avustusten varassa, aviomiehenä ja perheenpäänä täysi nolla taloudellisesta vinkkelistä tarkasteltuna. Vaimo painaa tolkuttoman pitkää päivää pienipalkkaisella alalla jotta edes jotenkin selvitään. 

Ihmeellistä kyllä, vaimo vaikuttaa omaan ammatilliseen tilanteeseensa tyytyväiseltä.

Rahasta tulee eniten riitoja pariskunnilla. Jos on todella erilaiset tulot ja toinen joutuu maksajan osaan, se aiheuttaa helposti epävarmuutta ja katkeruutta. Ja kyllähän se vähemmän tienaava onkin alisteisessa asemassa ihan oikeasti. Ei voi esimerkiksi lähteä helposti jos parisuhde muuttuu huonoksi, sillä on taloudellisesti riippuvainen kumppanistaan. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Suomessa jokaisella on mahollisus kouluttautua ja hankkia itselleen mieluinen ammatti, muutmat poikkeukset pois lukien. Ei ole tarvetta löytää kumppania, että olisi taloudellisesti turvattu. Onneksi voimme valita kumppanin muilla kriteereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli hyväpalkkaisessa työssä ja vaimoni kotiäitinä, hänellä oli ilman mitään rationaalista syytä rahaan liittyvä epävarmuus että jotenkin häntä kontrolloitaisiin, jopa alistettaisiin erilaisten henkilökohtaisten tulojen vuoksi. Näin siis siitäkin huolimatta että kaikki rahat ovat yhteisiä ja hän itse hoiti taloudenpitoa.

Kuten sanottu, mielestäni koko epävarmuudessa ei ollut mitään tolkkua mutta näin kuitenkin asianlaita oli, reilusti yli kymmenen vuotta. 

Nyt olen ollut vuosikausia totaalisen persaukinen ja täysin avustusten varassa, aviomiehenä ja perheenpäänä täysi nolla taloudellisesta vinkkelistä tarkasteltuna. Vaimo painaa tolkuttoman pitkää päivää pienipalkkaisella alalla jotta edes jotenkin selvitään. 

Ihmeellistä kyllä, vaimo vaikuttaa omaan ammatilliseen tilanteeseensa tyytyväiseltä.

Ei PIDÄ JOUTUA maksajan osaan. Pitää puolensa.

Rahasta tulee eniten riitoja pariskunnilla. Jos on todella erilaiset tulot ja toinen joutuu maksajan osaan, se aiheuttaa helposti epävarmuutta ja katkeruutta. Ja kyllähän se vähemmän tienaava onkin alisteisessa asemassa ihan oikeasti. Ei voi esimerkiksi lähteä helposti jos parisuhde muuttuu huonoksi, sillä on taloudellisesti riippuvainen kumppanistaan. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.