Mitä mieltä tästä parisuhdedraamasta?
Puolison kanssa sovimme lähtevämme keskiraskasta liikuntaa harrastamaan. Sovitusti hän ei ilmaantunut, enkä saanut puhelimella kiinni. Yleensä ilmoittaa, jos myöhästyy. Puolen tunnin odottelun jälkeen lähdin "paniikissa" ajamaan hänen työpaikalleen, koska ajattelin siellä tapaturman sattuneen uuden työkoneen kanssa jota tiesin hänen korjaavan yksin. Oli onneksi kunnossa, mutta ei ymmärtänyt ollenkaan panikoimista. Aika hänellä kuulema mennyt siivillä, eikä hoksannut ilmoittaa. Puhelin oli myös äänettömällä. Haukkui lisäksi minut itsekkääksi, koska en enää lähtenyt yötä myöten harrastamaan. Syynä minulla oli vitutus ja myös aikainen herätys klo 6 aamulla. En voi raskasta liikuntaa harrastaa illalla myöhään. Tässä haukkumisvaiheessa olin jo raivonpartaalla. Oliko aihetta suuttumiseen?
Kommentit (9)
Kiitos, minusta tämä "normaali" tuntuu raskaalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, minusta tämä "normaali" tuntuu raskaalta.
Ap
Totta kai se tuntuu raskaalta. Ei riitely ole koskaan kivaa eikä se, että toinen käyttäytyy huonosti. Jokaisessa parisuhteessa tulee tuollaisia tilanteita. Ne pitää puhua ja käsitellä ja oppia niistä. Jos tuollaiset riidat ovat ihan jatkuvia eikä toinen (tai itse) pysty muuttamaan käytöstään niin sitten ollaan ongelmissa. Kuvailemasi kaltaiset yhteenotot eivät ole epätavanomaisia parisuhteessa, onhan siinä kaksi erillistä ihmistä, joilla on erilaiset tarpeet ja välillä tulee yhteentörmäyksiä.
Mies varmaan todellakin uppoutui työhön ja unohti ajan kulun. Pyysikö mies oikeasti yön jo tullen vielä harrastamaan? Tietty sinua on helppo myös ymmärtää. Mutta kaiken kaikkiaan ei vaikuta vakavalta.
Pitääkö nyt tuollainen ottaa raskaasti? Itse olisin harrastanut yksin. Tosin oma puoliso ei pitäisi äänettömällä puhelinta kun haluaa että hänet saan aina kiinni jos asiaa. Ehkäpä miehesi ei vain halunnut lähteä, näkyy olevan omat jutut tärkeämpiä.
Miten pääsit miehen työpaikalle? Ovethan ovat usein lukittuna ilta-aikaan.
Kiitos kommenteista! Ollaan tosiaan jo yhdessä oltu 30 vuotta, että voisi sanoa harjoitteluvaiheen olevan jo meillä ohi.
Olen jonkin aikaa epäillyt puolisolla olevan alkavan dementian. Siihen liittyy tuo panikoiminenkin, kun luulin todettaneen jotakin. Voikohan tuo itsekkääksi haukkuminenkin liittyä tähän samaan vyyhtiin. Ei ole noin tahditon ennen ollut, eikä näe omaa osuutta asioiden kulkuun.
Ap
Luulin toheloineen jotain työkoneen kanssa.
Ap
Voi olla huono käytös dementian oirekin, jos ei ole aikaisemmin päästänyt suustaan sammakoita.
Kuulostaa ihan normaalilta pariskuntien käninältä. Tuollaisia tilanteita tapahtuu. Puhukaa asia läpi ja miettikää miten toimitte seuraavan kerran kun jotain vastaavaa tapahtuu.