Onko parisuhde joku kauppa? Tinderissä esitetty kysymys "mitä voit tarjota kumppanillesi?"

Tinderissä meno on kuin autokaupassa. Etsitään sitä mihin rahkeet riittää, mutta merkkiä ei ole osattu päättää. Että tässä olisi hyväpeltinen ja vähän ajettu yksilö, mutta siinä on vain 1,6 pappamoottori. Tässä taas pikkuisen kolhuinen ja kilometrejä nähnyt, mutta kolmelitrainen turbo, kiihtyy ja antaa hyvät kyydit.

Ei kukaan mene parisuhteeseen ellei se anna rnemmän kuin ota elämässä.

Se on nollatuntisopimus miehelle.

Rakkaus ei ole kauppaa. Mutta parisuhde on muutakin kuin rakkaus.

Jos toinen olettaa saavansa parisuhteessa hotelli, ravintola ja pesula palvelut ja lisäksi vakipanon aina kun haluaa antamatta itse mitään niin tuskin rakkaus kestää. Mutta silti monet miehet kertovat että naiset nirsoja jos eivät huoli heitä sellaisina kun he ovat (ei tee kotitöitä, maksaa korkeintaan puolet yhteisistä kuluista vaikka ei osallistu töihin, seksiä pitäisi saada aina kun haluaa mutta ei halua osallistua tuottamaan naiselle nautintoa). Juu ei se pelkkä rakkaus riitä vaan kyllä molempien pitää tuoda hyvää parisuhteeseen.

Nykyisin elämänkumppani kuulemma valitaan sieltä Tinderistä. Jokaisen pitäisi vieläpä osata valita oman tasoisensa. Joitakin hassuja ristiriitoja siinä on, koska yksilön taso kuulemma määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen, ja silti naiset kuulemma valitsevat aina itseään korkeatasoisemman eli viitosen nainen huolii vain seiskan miehen ja seiskan nainen ysin miehen jne. Silti kukaan ei ole hoksannut joko kalibroida tasomittaria tai muokata sitä muotoon"yksilön taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteesee ja se lasketaan siten, että miehen taso on keskimäärin kaksi pykälää hänen sitouttamansa naisen tasoa korkeampi".

Ristiriitaista on myös se, että jokainen nainen saa Tinderistä (ja ylipäänsä) miehen (huom. parisuhteeseen), mutta samaan aikaan yksikään mies ei kuulemma huoli yksinhuoltajia, yli kolmekymppisiä tai pyöreitä naisia.

Tarinaan kuuluu myös, että naiset pyörivät parhaat vuotensa jännien miesten kanssa. Sitten, kun he kolmekymppisinä alkavat haluta perhettä, jostain astuu esiin kilttien miesten armeija, ja naiset valitsevat puolisonsa siitä joukosta. Kuitenkaan yli kolmekymppiset, itsensä kiltiksi mieltävät miehet eivät palsta-avausten perusteella tunnu löytävän naista, koska lähes päivittäin siitä on täällä valitusta. Ei myöskään ole olemassa yhtäkään tilastoa tai muuta näyttöä siitä, että olisi yleistä, että mies pääsee parisuhteeseen ensimmäisen kerran vasta 30+ iässä. Päinvastaista näyttöä sen sijaan on (jos ensimmäinen yhdyntä on 30-vuotiaana kokematta, on mahdollista, että se jää kokonaan kokematta, Kontula et al.). Ja Finsex osaa kertoa, että viimeisimmän mittavan tutkimuksen aikaan sekä miehillä että naisilla heidän sen hetkinen elämänkumppaninsa oli keskimäärin yhdeksäs seksikumppani. Ja kyseessä olivat alle 35-vuotiaat.

On hyvä muistaa myös, että miehille naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään merkitystä. Kuitenkin nainen, joka pariutuu itseään paremmin ansaitsevan miehen kanssa, on lompakkoloinen. Ammatin ja tulojen sijaan naisessa ratkaisevat kauneus, vartalonmuoto ja ikä. Sen sijaan naiset, jotka viehättyvät pitkistä ja harteikkaista miehistä ovat pinnallisia ja hypergamisia. Vain luonteella saisi olla merkitystä, mutta nainen ei saa haluta miestä, jonka luonteeseen kuuluvat esimerkiksi itsevarmuus, määrätietoisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus.

Ja vielä yksi Tinder-ajan ilmiö: Naisten tulee antaa mahdollisuuksia myös niille miehille, joiden profiili(kuva) ei säväytä. Eikä pidä tuomita liian hätäisesti vaan tavata vähintään kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla mies saattaa jännityksen takia antaa todellisuutta huonomman kuvan itsestään. Kuitenkaan ei saa tapailla monia samaan aikaan.

Kyllä. Nykyajan parisuhde on rakkauden irvikuva.

Ystäväpiirini naiset jotka eroneet ja udelen avioitunet 30-55 välillä.Kyllä sinä uuden miehen tilipussi puhuu paljon enemmän kuin mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole kauppaa. Mutta parisuhde on muutakin kuin rakkaus.

Jos toinen olettaa saavansa parisuhteessa hotelli, ravintola ja pesula palvelut ja lisäksi vakipanon aina kun haluaa antamatta itse mitään niin tuskin rakkaus kestää. Mutta silti monet miehet kertovat että naiset nirsoja jos eivät huoli heitä sellaisina kun he ovat (ei tee kotitöitä, maksaa korkeintaan puolet yhteisistä kuluista vaikka ei osallistu töihin, seksiä pitäisi saada aina kun haluaa mutta ei halua osallistua tuottamaan naiselle nautintoa). Juu ei se pelkkä rakkaus riitä vaan kyllä molempien pitää tuoda hyvää parisuhteeseen.

Minusta nyt olisi vaan outoa lähteä tuntemattoman kanssa juttelemaan tuollaisista parisuhdeasioista, jossa ihan asutaan yhdessä. En edes tiedä haluaisinko enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ennemmin ehkä kävisin keskustelua niin päin, että mistä tykkään, mitä haluan elämältäni ja millaisena pidän itsäni (luonteeltani) kuin tuolleen mitä voin tarjota jollekin. Minulle kuitenkin kemia ja luottamus ovat siinä parisuhteessa/ihmissuhteessa tärkeintä ja olen valmis kompromisseihin.

ap

Parisuhde/avioliitto on nimenomaan ollut aina ennenkaikkea liikesuhde, ihan yhtälailla niitä päätöksiä on tehty vanhoinakin aikoina selvitellen ekaksi että mitä paketti pitää sisällään.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpiirini naiset jotka eroneet ja udelen avioitunet 30-55 välillä.Kyllä sinä uuden miehen tilipussi puhuu paljon enemmän kuin mikään muu.

Ja niille miehille naisen ammatilla (= tulotasolla) ei ole mitään merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde/avioliitto on nimenomaan ollut aina ennenkaikkea liikesuhde, ihan yhtälailla niitä päätöksiä on tehty vanhoinakin aikoina selvitellen ekaksi että mitä paketti pitää sisällään.

No itselläni tuo vaatii ensin ihastuksen/kiinnostuksen ennen kuin haluan lähteä selvittelemään "mitähän mahdollisesti olisi tarjottavaa". Nuorena kyllä tuli ihastuttua ja alettua vaan suhteeseen kokeilemaan että mitähän tästä saa.

Harvemmimpa johonkin random Tindertyyppiin ihastun vähäkään. Joku jonka kanssa keskustelu on soljunnut hyvin ja ajatukset ovat vaikuttaneet mennen yksiin on saattanut jäädä mieleen.. Mutta nämä sitten ovat jääneet, kun on ollut juttuja välillä.

ap

Silloin kun minä olin nuori, tinderinä oli kirjeenvaihtoilmoitus lehdessä. Vakiolause ilmoituksessa oli "kuva olisi kiva yllätys". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde/avioliitto on nimenomaan ollut aina ennenkaikkea liikesuhde, ihan yhtälailla niitä päätöksiä on tehty vanhoinakin aikoina selvitellen ekaksi että mitä paketti pitää sisällään.

No itselläni tuo vaatii ensin ihastuksen/kiinnostuksen ennen kuin haluan lähteä selvittelemään "mitähän mahdollisesti olisi tarjottavaa". Nuorena kyllä tuli ihastuttua ja alettua vaan suhteeseen kokeilemaan että mitähän tästä saa.

Harvemmimpa johonkin random Tindertyyppiin ihastun vähäkään. Joku jonka kanssa keskustelu on soljunnut hyvin ja ajatukset ovat vaikuttaneet mennen yksiin on saattanut jäädä mieleen.. Mutta nämä sitten ovat jääneet, kun on ollut juttuja välillä.

ap

Juuri noin naiivisti suhteita alottavat päätyy kaikkein todennäköisimmin myös eroamaan ennemmin tai myöhemmin, kun huomaakin ettei arvot ja tavoitteet sovikaan yhteen.

Itselle kävi näin: tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin tulisesti, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin toisistamme riemuissamme, perustettiin perhe. Se, mitä tarjosimme toisillemme paljastui pikkuhiljaa vuosien varrella, kun monenlaisia asioita tuli eteemme, muutoksia, yllättäviä käänteitä ja kaikenlaista (sitä elämäksikin kutsutaan). En olisi osannut vastata mihinkään tuollaiseen "mitä voit tarjota minulle" -kysymykseen etukäteen. Naurattaa ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde/avioliitto on nimenomaan ollut aina ennenkaikkea liikesuhde, ihan yhtälailla niitä päätöksiä on tehty vanhoinakin aikoina selvitellen ekaksi että mitä paketti pitää sisällään.

No itselläni tuo vaatii ensin ihastuksen/kiinnostuksen ennen kuin haluan lähteä selvittelemään "mitähän mahdollisesti olisi tarjottavaa". Nuorena kyllä tuli ihastuttua ja alettua vaan suhteeseen kokeilemaan että mitähän tästä saa.

Harvemmimpa johonkin random Tindertyyppiin ihastun vähäkään. Joku jonka kanssa keskustelu on soljunnut hyvin ja ajatukset ovat vaikuttaneet mennen yksiin on saattanut jäädä mieleen.. Mutta nämä sitten ovat jääneet, kun on ollut juttuja välillä.

ap

Juuri noin naiivisti suhteita alottavat päätyy kaikkein todennäköisimmin myös eroamaan ennemmin tai myöhemmin, kun huomaakin ettei arvot ja tavoitteet sovikaan yhteen.

Sitä vartenhan ihmiset seurustelevat. Oppivat tuntemaan toisensa nähdäkseen, voisiko suhde johtaa syvempäänkin sitoutumiseen (avo/avioliitto, perheen perustaminen). Ei niitä asioita yhdessä tai kahdessa keskustelussa tai muutamassa kuukaudessa selvitetä.

Yhä edelleen palstan ulkopuolisessa todellisuudessa ihmiset kiinnostuvat > ihastuvat > rakastuvat > seurustelevat, oppivat tuntemaan toisensa paremmin, ja ajan myötä joko rakastuminen kehittyy rakastamiseksi ja suhde syvenee liitoksi/perheeksi tai erotaan.

Tuohon kannattaa vastata vain: Rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi näin: tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin tulisesti, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin toisistamme riemuissamme, perustettiin perhe. Se, mitä tarjosimme toisillemme paljastui pikkuhiljaa vuosien varrella, kun monenlaisia asioita tuli eteemme, muutoksia, yllättäviä käänteitä ja kaikenlaista (sitä elämäksikin kutsutaan). En olisi osannut vastata mihinkään tuollaiseen "mitä voit tarjota minulle" -kysymykseen etukäteen. Naurattaa ajatuskin.

Tapasitte Tinderin kautta vai muuten?

Kyllä se alun tunne, aito rakastuminen ja sen jälkeen rakastaminen kantaa monessa myrskyssä.

Juttu kuulostaa ihanalta 🥰

T. Ap, ikuinen romantikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole kauppaa. Mutta parisuhde on muutakin kuin rakkaus.

Jos toinen olettaa saavansa parisuhteessa hotelli, ravintola ja pesula palvelut ja lisäksi vakipanon aina kun haluaa antamatta itse mitään niin tuskin rakkaus kestää. Mutta silti monet miehet kertovat että naiset nirsoja jos eivät huoli heitä sellaisina kun he ovat (ei tee kotitöitä, maksaa korkeintaan puolet yhteisistä kuluista vaikka ei osallistu töihin, seksiä pitäisi saada aina kun haluaa mutta ei halua osallistua tuottamaan naiselle nautintoa). Juu ei se pelkkä rakkaus riitä vaan kyllä molempien pitää tuoda hyvää parisuhteeseen.

Minusta nyt olisi vaan outoa lähteä tuntemattoman kanssa juttelemaan tuollaisista parisuhdeasioista, jossa ihan asutaan yhdessä. En edes tiedä haluaisinko enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ennemmin ehkä kävisin keskustelua niin päin, että mistä tykkään, mitä haluan elämältäni ja millaisena pidän itsäni (luonteeltani) kuin tuolleen mitä voin tarjota jollekin. Minulle kuitenkin kemia ja luottamus ovat siinä parisuhteessa/ihmissuhteessa tärkeintä ja olen valmis kompromisseihin.

ap

Tavallaan tuolla mitä tarjoat kysymyksellä kysytään juurikin millainen olet. Joku tarjoaa itsestään matkatyöläiselle kotisataman. Toinen tarjoaa itsensä lähtemään mukaan ulkomaillekin jos puoliso saa sieltä töitä. Kolmas tarjoaa itsensä vain jos kotiseutu tulee mukana, elämä vakiintunut ystävien, suvun ja työn takia sinne. Oleko siis omaa rauhaa tarvitseva, seikkailuhin hyppäävä vai juurtunut?

Pienenä esimerkkinä, en juo kahvia, enkä osaa sitä keittää. Minulta on turha odottaa kahvin tarjoamista aamuisin. Tämä voi olla jollekin aamu-uniselle kahvinjuojalle kynnyskysymys, hänelle olisi tärkeää kumppanin keittämä aamukahvi, välittämisen osoituksena. Siihen lisäksi oma aamu-unisuuteni, niin aika paljon saisi sitä kemiaa olla, että yrittäisimme parisuhdetta joka aamuisesta pettymyksistä huolimatta.

Ne lemmikki/kalastus/auto/viinilasikuvat kertovat äkkiä, mitä on tarjolla parisuhteeseen. Miksi pitäisi peitellä jotain omaan elämään oleellisesti kuuluvaa? Jos netissä kuvallani seuraa etsisin, ottaisin itsestäni kuvan aamuteetä juomassa kirjahyllyjeni edessä. Ne kaksi tarjoan itseni lisäksi, sillä niistä tykkään.

En ole koskaan tutustunut mihinkään tinderiin tai vastaavaan enkä tiedä miten ne toimii, mutta sen mitä olen kuullut kuulostaa kyllä todella pinnalliselta eikä ihme että näin solmitut suhteet eivät kestä.

Itse en juokse tarjoiusten perässä enkä hae parasta hinta-laatu suhdetta. Haluan ihmisen. 

En etsi näyttelyesinettä enkä oman statukseni nostajaa, haluan tasavertaisen kumppanin rinnalleni jonka kanssa elää ja rakentaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta toinen toisiaan kunnioittaen ja rakastaen.

Liittoa joka ei hajoa ensimäisestä tuulenpuuskasta eikä sitä horjuta vastoinkäymiset, päin vastoin lujittaa ja tuo osapuolet entistä lähemmäs toisiaan,  Ei juosta heti erilleen etsimään toista ja parempaa kun tuossa nyt oli joku vika ja naarmu lakkapinnassa.

Haluan itsenäisen ihmisen seisomaan rinnalleni, sellaisen joka hyväksyy myös minun itsenäisyyteni eikä koe sitä uhaksi. Haluan suhteen joka sietää erillisyyden ja vapauden ja vapaaehtoisuuden. Mielestäni vain sille pohjalle voi mitään kestävää alkaa rakentaa.

Voihan sellaisista tindereistäkin löytää kultajyvän jos oikein hyvä onni käy, en sitä sano, mutta mitä sivusta olen seurannut pelkkää peliä ja pintaliitoa koko homma. Perustuu pelkkään ulkoiseen, mikään muu ei merkitse mitään. Sopii kai sitten nykyihmiselle, minä en sitten ole sellainen koska en tuohon suostu.

Sen vielä sanon että olen sellainen kauhea nainen joka ei suostu alentamaan sitä ns. "rimaa". En halua yrittääkään alkaa mitään miehen kanssa joka ei omiin elämänkatsomuksiini ja ihmiskäsityksiini millään tapaa sovi.  En ole epätoivoinen, tulen mainiosti toimeen omillani ja pystyn elämään todella hyvin yksin. Jos tähän kumppanin rinnalle haluan, on hänen oltava sellainen joka kanssa näitä omia särmiä voi alkaa hioa ja sovitella yhteen toisen särmien kanssa. Enkä suostu pitämään kiirettä. Suhteen täytyy saada rauhassa kehittyä ja tunteen syvetä. 

Sitä vain mietin, että mitä sitten kun nämä tinder-liitelijät kuitenkin väistämättä vanhenevat ja väsyvät, mitä sitten? Voiko olla tyytyväinen ja huoahtaa ja sanoa että hyvän elämän olen elänyt ja hyvillä mielin voin jäädä vanhuuden lepoon? Vai jääkö karvas maku suuhun ja katkeruus ja yksinäisyys?

tyhjä käsi a.k.a. miljoona puhtaana käteen kirjoitti:

Se on nollatuntisopimus miehelle.

Kun on tätä mieltä, ei kannata tavoitella parisuhdetta. Kannattaa tehdä se oma elämä hyväksi yksin ja lopettaa ainainen väninä.