Miten muuttua rohkeammaksi ja päästä eroon sosiaalisesta pelosta?

Minulla on helpottanut, kun olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että sillä ei ole mitään väliä vaikka olisin jonkun mielestä outo tms. Varmaan iän mukana tuomaa oivallusta.

Up

Ensimmäiseksi sanoisin, että siitä ei tarvitse päästä kokonaan eroon. Kaikki eivät ole sosiaalisia eikä tarvitsekaan olla. Jo tämän oivaltaminen vähensi omaa sosiaalisten tilanteiden pelkoani.

Ja koska tavoitteeni oli siis paljon maltillisempi ja realistisempi kuin "sosiaalisesta pelosta eroon pääseminen" (mikä ei täysin tule tapahtumaan kohdallani koskaan), olen kyennyt etenemään askel kerrallaan.

Kyllä, ulkona täytyy ja kannattaa käydä, puhelimeen vastata jne. Niistä täytyy siis suoriutua, vaikka ne jännittäisivätkin. Sydämeni hakkaa edelleen, kun puhelin soi. Olen hyväksynyt, etten voi pakottaa itseäni reagoimaan toisin, koska se kuormittaisi minua entistäkin enemmän! Olen kömpelö, saataan takellella sanoissani puhelimeen mölöttäessäni. Se on fakta, joka vain oli pakko hyväksyä. Mutta onko siitä välttämättä suurta käytännön haittaa? OK, puhelinmyyjäksi tai edes aspaan minusta ei ole, mutta onko jotain muuta? Haluaisin totta kai olla luonteva, mutta riittää, että saan toimittua edes joten kuten ja se on ainoa realistinen tavoite minulle.

Pahoittelut tästä tajunnanvirrasta, ehkä oli apua, ehkä ei...

Olen jo nelikymppinen ja tuntuu että iän myötä pahenee. Käyn terapiassa ja olen saanut vain ohjeita että altistaa itsensä pikkuhiljaa. Olen tämän asian takia myös ollut työttömänä jo jonkin aikaa. Ja haluaisin rohkaistua työllistymään uudelleen. Ap

Sun pitää nolata ittes niin monta kertaa että se ei tunnu missään. Sen jälkeen et pelkää mitään.

Lakkaamalla välittämästä. 

Kun asia on niin että tahdon itse hieman rohkaistua ja päästä takaisin elämään kiinni. Paljon on pitänyt jättää asioita väliin pelkäämisen takia, mm harrastuksia joihin en ole uskaltanut mennä. Nyt tosin hieman ymmärrän enemmän kaikkea koska sain äskettäin add diagnoosin. Ap

Seuraan

Itseäni eniten auttanut se, että yrittää hyväksyä jännittämisen ja itsensä ja muut sellaisenaan. Monet esim. pitävät outona ihmistä, joka änkyttää, mutta aivan yhtä ihania ja arvokkaita ihmisiä hekin ovat. Useat ihmiset eivät ole tottuneet näkemään erilaisuutta, ja monelle tekisi hyvää katsoa esimerkiksi näitä videoita :) https://youtube.com/c/SpecialBooksbySpecialKids

Toinen asia, mikä auttaa minua on hengellisyys. Tässä yhteiskunnassa on niin paljon ahdistavaa pinnallisuutta, että suosittelen ehdottomasti tutustumaan hengellisyyteen.

Viinan juonti auttaa tuohon. Varo ettei tule tavaksi äläkä ota liikaa kerralla.

Ei siinä auta muu kuin takoa päähän tämä ajatus "että sama se mitä muut minusta ajattelee, kun kummiskin kaikki ajattelee jotakin. Minä teen mitä haluan ja olen sellaine kuin olen (tietysti satuttamatta muita). Eikä paljon kiinnosta jos joku on  kuspää ja yritää dumata"

Hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin. Oikeasti. Mitä useammin ja enemmän laitat itseäsi epämukaviin tilanteisiin niin sitä tutummalta ne lopulta alkavat tuntumaan ja siitä pelkäämisestä alkaa pääsemään eroon.

Luulen että tähän voisi auttaa ns. siedätys hoito, jossa ihmistä altistetaan sosiaalisille tilanteille. Siihen yhdistetty terapia jossa ihminen alkaa oivaltamaan, ettei sosiaalisissa tilanteissa ole mitään pelättävää. Oletko yksinäinen ja oletko ehkä erakoitunut? Joskushan nämä ovat ihmispelkoisia.

Myös lääkkeillä tätä voidaan hoitaa, mutta haittapuolena kaikkien tunteitten katoaminen samalla.

Ajattelisin että fiksu ihminen ymmärtäisi asian, että ei tarvitse pelätä muita ihmisiä. Mikä siinä pelottaa? Pelkäätkö nolaavasi itsesi vai pelkäätkö että joku vahingoittaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on helpottanut, kun olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että sillä ei ole mitään väliä vaikka olisin jonkun mielestä outo tms. Varmaan iän mukana tuomaa oivallusta.

Nuorena ei halua olla outo tai poikkeava. Nuorena haluaa olla niin kuin muutkin oman ikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tähän voisi auttaa ns. siedätys hoito, jossa ihmistä altistetaan sosiaalisille tilanteille. Siihen yhdistetty terapia jossa ihminen alkaa oivaltamaan, ettei sosiaalisissa tilanteissa ole mitään pelättävää. Oletko yksinäinen ja oletko ehkä erakoitunut? Joskushan nämä ovat ihmispelkoisia.

Myös lääkkeillä tätä voidaan hoitaa, mutta haittapuolena kaikkien tunteitten katoaminen samalla.

Ajattelisin että fiksu ihminen ymmärtäisi asian, että ei tarvitse pelätä muita ihmisiä. Mikä siinä pelottaa? Pelkäätkö nolaavasi itsesi vai pelkäätkö että joku vahingoittaa sinua?

Miten niin sosiaalisissa tilanteissa ei ole mitään pelättävää? Ihminen tarvitsee laumansa hyväksynnän ja jos sitä ei saa se on erittäin vakava asia.

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin. Oikeasti. Mitä useammin ja enemmän laitat itseäsi epämukaviin tilanteisiin niin sitä tutummalta ne lopulta alkavat tuntumaan ja siitä pelkäämisestä alkaa pääsemään eroon.

Tuo ei minulla ainakaan auttanut. Tunsin oloni aina yhtä tyhjäksi ja pelokkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nolata ittes niin monta kertaa että se ei tunnu missään. Sen jälkeen et pelkää mitään.

Olisikin noin yksinkertaista. Pahimmillaan seurauksena on akuutti paniikkikohtaus.

Itsellä helpotti kun oivalsin, ettei ketään lopulta kiinnosta kuin oma napa ja se mitä muut heistä itsestään ajattelee. Useimmat ihmiset on pohjimmiltaan ujoja ja epävarmoja, ja jokainen on joskus nolo. Sekin auttaa kun nauraa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tähän voisi auttaa ns. siedätys hoito, jossa ihmistä altistetaan sosiaalisille tilanteille. Siihen yhdistetty terapia jossa ihminen alkaa oivaltamaan, ettei sosiaalisissa tilanteissa ole mitään pelättävää. Oletko yksinäinen ja oletko ehkä erakoitunut? Joskushan nämä ovat ihmispelkoisia.

Myös lääkkeillä tätä voidaan hoitaa, mutta haittapuolena kaikkien tunteitten katoaminen samalla.

Ajattelisin että fiksu ihminen ymmärtäisi asian, että ei tarvitse pelätä muita ihmisiä. Mikä siinä pelottaa? Pelkäätkö nolaavasi itsesi vai pelkäätkö että joku vahingoittaa sinua?

Miten niin sosiaalisissa tilanteissa ei ole mitään pelättävää? Ihminen tarvitsee laumansa hyväksynnän ja jos sitä ei saa se on erittäin vakava asia.

Ei tarvitse lauman hyväksyntää vaan voi olla oma itsensä ja jos se ei riitä, niin ei tarvitse teeskennelläkään. Tokihan itseä voi kehittää ja riippuu kaiketi "lauman" ehdoista. Mutta itse miellän itseni yksilöksi ennen kaikkea ja seuraavaksi yhteiskuntaan kuuluvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nolata ittes niin monta kertaa että se ei tunnu missään. Sen jälkeen et pelkää mitään.

Olisikin noin yksinkertaista. Pahimmillaan seurauksena on akuutti paniikkikohtaus.

Paniikkikohtaukseen ei kuole. Se menee ohi, ja ihmisillä on tapana olla empaattisia. Et itsekään paheksuisi sitä jos joku saisi paniikkikohtauksen.