Onko täällä vanhempia joiden lapsi on joutunut onnettomuuteen? Tarvitsen vertaistukea!
Lapseni joutui syksyllä mopokolariin. Hän sai moninaisia ja vakavia vammoja ja joutui läpikäymään useita leikkauksia ja viettämään kuusi viikkoa sairaalassa. Sen jälkeen vielä toiset kuusi viikkoa kotona ennen kouluun palaamista.
Sairaalasta pääsyn jälkeen jäin täysin hänen kanssaan kotiin. Hän oli käytännössä liikuntakyvytön ja tarvitsi apua ihan kaikessa vessassa käynnistä pukeutumiseen. Hänellä oli myös aivan valtavia kipuja. Onneksi toipuminen on edennyt todella hienosti ja nykyään hän pystyy jo itse liikkumaan ja hoitamaan arkiaskareensa. Futisharrastus on tietysti edelleen tauolla eikä paluu sinne tapahdu lähiaikoina, ei ehkä koskaan.
Ystäväsuhteet ovat osittain muuttuneet, huomaan että täällä käy paljon vähemmän porukkaa kuin ennen. Silloin kun lapseni oli sairaalassa ja täällä kotona toipumassa hän oli tosi vähän yhteydessä kehenkään -ihan omasta aloitteestaan, koska ei halunnut sääliä tai jaksanut puhua tuosta.
Tilanne on raskas, mutta ei toivoton. Onko täällä muita vastaavan kokeneita vanhempia? Miten teillä nyt menee?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
En osaa antaa vertaistukea mutta ihanaa että kuntouttaminen on edennyt hienosti ja poika toipuu. Voimia ja tsemppiä sekä terveyttä teidän elämään :)
Kiitos! Kaikkea hyvää myös sinulle. ☀️
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ja piti tänne tulla rääkymään ja hakemaan sääliä?
En tullut hakemaan sääliä. Ei sinun tarvitse tästä ketjusta välittää, jos aihe ei sinua kosketa, etkä halua siitä keskustella.
-ap
Exäni lapsi kuoli mopo-onnettomuudessa. Kaikkea hyvää teille ja hienoa, että lapsi kuntoutuu!
Vierailija kirjoitti:
Exäni lapsi kuoli mopo-onnettomuudessa. Kaikkea hyvää teille ja hienoa, että lapsi kuntoutuu!
Voi ei... Osanottoni 💔 Näitä tapauksia mun on edelleenkin todella vaikea lukea kuivin silmin. On mahdotonta edes ajatella, miltä tuo tilanne tuntuu ja miten siitä voi selvitä...
Kiitos. Kaikkea hyvää myös sinulle! ☀️
-ap
Minullakaan ei ole kokemusta, mutta haluan silti toivotttaa teille kaikkea hyvää!
Olisiko facessa vertaistukiryhmiä? Onneksi nioret kuntoutuu usein aivan huikean hienosti. Erään tuttavan lapsi halvaantui onnettomuudessa mutta onneksi tokeni jo 6 kuukaudessa !
Ehdimoya lapselle että maksat vaikka sen ja kaverit leffaan tai syömään tms?
Olen pahoillani.
En ole kokenut tätä tilannetta itse, mutta uskoisin että kun lapsesi kuntoutuu palautuu myös se sama tuttu arki ja kaverit. Joskus voi olla vaikeaa käydä katsomassa kaveria joka on puolikuntoinen, teininä ei helposti osaa käsitellä tilannetta ja keksiä juteltavaa kun elämät ovat hetkellisesti niin erilaiset.
Toivotan voimia!
Vierailija kirjoitti:
Olisiko facessa vertaistukiryhmiä? Onneksi nioret kuntoutuu usein aivan huikean hienosti. Erään tuttavan lapsi halvaantui onnettomuudessa mutta onneksi tokeni jo 6 kuukaudessa !
Ehdimoya lapselle että maksat vaikka sen ja kaverit leffaan tai syömään tms?
Mä en ainakaan ole löytänyt... Jos joku tietää niin saa vinkata. Nyt mullakin alkaa olemaan enemmän voimia käsitellä tätä asiaa. Aiemmin ihan kaikki energia meni vain päivästä toiseen selviämiseen ja lapsen tukemiseen ja hoitamiseen ja tsemppaamiseen. Nyt onneksi kun pojan vointi on kohentunut ihan hurjasti ja elämä on palannut ja ainakin palaamassa entiselleen, niin huomaan miten raskas tilanne tuo olikaan ja miten kova tarve olisi saada vertaistukea saman kokeneilta vanhemmilta. Tämäkin on vähän sellainen asia, josta ei kehtaa "valittaa" koska meillä on kaikki hyvin ja lapsi kuntoutuu. Jotkut menettävät lapsensa kokonaan vastaavissa onnettomuuksissa ... 💔
Mutta kiitos, kiva idea!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
En ole kokenut tätä tilannetta itse, mutta uskoisin että kun lapsesi kuntoutuu palautuu myös se sama tuttu arki ja kaverit. Joskus voi olla vaikeaa käydä katsomassa kaveria joka on puolikuntoinen, teininä ei helposti osaa käsitellä tilannetta ja keksiä juteltavaa kun elämät ovat hetkellisesti niin erilaiset.
Toivotan voimia!
Kiitos. Poika on kyllä ollut jo monta kuukautta koulussa onnettomuuden jälkeen. Aluksi päivät olivat hänelle niin raskaita, että hän vain nukkui ja lepäsi koulupäivien jälkeen eikä edes jaksanut olla muiden kanssa. Nyt jaksaa ja jaksaisi jo paremmin, mutta osa kavereista on lähtenyt... Tällaisissa tilanteissa tosiystävät punnitaan ❤️ toiset laittoivat päivittäin snäppiä ja kysyivät kuulumisia ja tulivat jopa katsomaan, toiset eivät. Varmaan osittain on taustalla tuota, että on vaikeaa kohdata toinen tuollaisen tilanteen jälkeen, kun toinen on puolikuntoinen eikä pysty ja jaksa tehdä kaikkea, mitä muut tekevät. Onneksi on kuitenkin niitäkin ystäviä, jotka eivät jätä!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko oma vika?
Miksi et vastaaaaa?
Minun lapseni joutui. Oli vuoden sairaalassa ja toisen vuoden pyörätuolissa.
Miten selvisin? Siten, että päästin irti. Hyväksyin, että hän on ehkä ikuisesti vammautunut, ehkä ei ikinä kuntoudu, tms. Sen jälkeen alkoi minun toipumiseni.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni joutui. Oli vuoden sairaalassa ja toisen vuoden pyörätuolissa.
Miten selvisin? Siten, että päästin irti. Hyväksyin, että hän on ehkä ikuisesti vammautunut, ehkä ei ikinä kuntoudu, tms. Sen jälkeen alkoi minun toipumiseni.
Hmm... Mitähän "väärää" kirjoitin? Vastasin sinulle pitkän viestin, mutta sitä ei jostain syystä hyväksytty, vaikea ymmärtää, että miksi...
Sanoin vain siinä, että olette molemmat vahvoja. Ihana kuulla, että olet päässyt tuosta eteenpäin! ❤️ Tiedän, ettei se ole helppoa!
Ei ole pakko vastata, mutta lapsesi oli siis kokonaisen vuoden sairaalassa? Huh, sen on täytynyt olla todella kuormittavaa sekä sinulle, että lapsellesi... Mä ajattelin, että meidän kuuden viikon sairaalajakso oli pitkä, mutta tässä kohtaa syön sanani! Hyvää kevättä sinulle! ☀️
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko oma vika?
Miksi et vastaaaaa?
Eli oli koska et kerro
Lapselleni kävi tapaturma josta kuntoutui hyvin. Tapahtuma jätti jälkensä meihin kaikkiin, kannattaa hakea keskusteluapua tai -seuraa. Enempää en nyt halua tilannettamme avata kun täällä tuntuu olevan kaikenlaisia asiattomia ihmisiä. Voimia ❤️
Vierailija kirjoitti:
Lapselleni kävi tapaturma josta kuntoutui hyvin. Tapahtuma jätti jälkensä meihin kaikkiin, kannattaa hakea keskusteluapua tai -seuraa. Enempää en nyt halua tilannettamme avata kun täällä tuntuu olevan kaikenlaisia asiattomia ihmisiä. Voimia ❤️
Kiitos! Ymmärrän täysin, miksi et halua enempää avata. Mullekin tuli jostain näistä viesteistä paha mieli...
Ihana kuitenkin kuulla, että lapsesi kuntoutui hyvin! ❤️ Keskusteluapua minun täytyy jostain hakea. Olen tästä asiasta puhunut jo niin paljon omien läheisten kanssa, että enää en heitä halua rasittaa. Olisi kiva saadakin ulkopuolista tukea ja näkökulmaa asiaan. Pitää katsella vaihtoehtoja. Kiitos muistutuksesta ja hyvää kevättä! ☀️
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko mopon ostaminen kaduttanut?
Kysytkö ulkona kävelyllä liukastuneelta, että kaduttiko kävelylle meno? Ei se ole aina niin yksiselitteistä.
~Ei-ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko mopon ostaminen kaduttanut?
On ja ei. Tietysti olen miettinyt, että luultavasti tällaista ei olisi käynyt, jos hänellä ei olisi ollut mopoa. Toisaalta olen ajatellut, että hän olisi voinut joutua samanlaiseen onnettomuuteen myös esimerkiksi kaverin kyydissä ollessa. Ja voihan myös pyöräilijä ja jalankulkija loukkaantua ja kuolla liikenteessä, joten mun mielestä ihan turha liikaa pelätä ainoastaan mopoilua.
Mopo toi mun lapselle enemmän itsenäisyyttä. Se mahdollisti itsenäisen kulkemisen treeneihin ja kouluun (ilman, että tarvitsi mennä linja-auton aikataulujen mukaan kouluun --> saattoi jäädä helpommin myös kylälle kavereiden kanssa koulun jälkeen), joten enemmän siitä mun mielestä oli iloa pojalle.
-ap
En osaa antaa vertaistukea mutta ihanaa että kuntouttaminen on edennyt hienosti ja poika toipuu. Voimia ja tsemppiä sekä terveyttä teidän elämään :)