Onko ulkonäkö suurin syy vastentahtoiseen sinkkuuteen?

Kyllä on valitettavasti.

Näkeehän ja kuuleehan sitä jatkuvasti miten toiset ovat suosiossa ulkonäön takia ja toiset ovat aina vain "kivoja kavereita".

Osalla on, osalla sitten mielenterveydelliset ongelmat

Ei minusta. Kyllä niin kauhean näköisiä näkee pariutuneina. Luonne on tärkeämpi, mutta sille on vielä vaikeampaa tehdä jotain kuin ulkonäölle. Jos esimerkiksi on ujo niin on ujo, ei sille mahda mitään.

Ei. Ei ne miehet luonnossa niin hirveiltä näytä kuin treffiprofiileissa. En vain halua enää ikinä parisuhdetta, koska se ei anna mitään positiivista elämääni. 

Jos on tosi kiva tyyppi, niin löytää jonkun ulkonäöstä huolimatta, koska moni haluaa hyvää seuraa. Jos on kaunis, niin löytää nopeasti jonkun vaikka olisi hankala, mutta voi joutua silti eroamaan monesti.

on

Ei ole.

Minä ja veljeni ollaan monien mielestä oikein hyvännäköisiä, mutta meidän luonteet on sen verran omalaatuisia, että on vaikea löytää sopivaa miestä/naista.

Varmasti ulkonäölläni on merkitystä koska en ole mikään miesmalli luokkaa david beckham tai justin bieber.

Suurin syy sille miksi olen (iki)sinkku on se että en ole vain pyrkinyt parisuhteesen, nautin omasta rauhasta mutta tykkään joskus myös pitää hauskaa ystävieni kanssa.

Joskus naiset ovat lähestyneet minua mutta he ovat saanneet rukkaset.

Minä olen miettinyt tätä omalta kohdaltani. Varmasti olen liian tarkka. Miehet eivät enää oikein kelpaa paitsi ne joista näen että kelpaavat kaikille. Ja kun itse olen tavallinen pullukka, en lähesty heitä.

Olen aina löytänyt miesseuraa helposti ja ollut parisuhteessa, perätysten. Nyt keski-ikäisenä suurin osa ikäisiäni ja vähän vanhempia miehiä ovat todella karseita.

En vain pysty enää menemään mihinkään baareihin tässä iässä. Netti on poissuljettu. Olen varmaan sen takia sinkku. Katsokaapa nettitreffien miehiä viidenkympin molemmin puolin. Ei ole kivaa.

Up.

Ei tavallisesti.

Ainoastaan jos on erityisen epäviehättävä. Kuten vaikka joku 130 kg sairaalloisen lihava.

Suurimmalla osalla kyse on luonteesta tai nepsyongelmista. Tiedän vaikka kuinka paljon rumia ja/tai reilusti lihavia mutta mukavia tyyppejä parisuhteessa. Onnellisissa sellaisissa, jotain superhyväähän siinä ulkoisesti ei-niin-miellyttävässä tyypissä on, että on pariutunut.

Mielenterveysongelmat saattaa yhtälailla olla syy. Itselläni oli nuorempana ongelma että vaikka sain kumppanin, seurustelu suhteet kesti mulla max 6kk koska mulla oli silloin piirteitä epävakaasta persoonallisuushäiriötä, koska lapsuustraumat. Onneksi pääsin siitä yli ja nykyään olen terveessä pitkäaikaisessa suhteessa, mutta se oli tosi vaikeaa muuttaa itseään ja alitajuntaansa. Ja ymmärrän hyvin jos kaikki ei siihen pysty.

Ei mun kokemuksien mukaan. Monet rumat naisethan seurustelee. Itse olen vastentahtoisesti yhäkin sinkku enkä ole ikinä seurustellut vaikka olen xs kokoinen tiimalasivartalon omaava blondi ja ulkoisesti sellainen jolla odotetaan olevan vientiä. Miehet ei vaan kiinnostu.

N25

Nyt erottuani ex vaimosta, niin kyllä ulkonäköä tärkeämpää on muut seikat. Luonne, miten synkkaa.. Exä oli ulkonäöltään kyllä  ihan nätti, ja minua huomattavasti nuorempi. Mutta muuten niin hankala tapaus. Täysin arvaamaton raivonpuuskineen yms. Ei kiitos enää sellaista.

Kyllä ja ne ulkonäkövaatimukset on yleensä sillä joka jää vastentahtoisesti yksin. Aivan jokaiselle löytyis joku kun vaan laskee rimaa tarpeeksi.

En usko, että ulkonäkö olisi ongelma. Syy on enempi siinä, ettei parisuhdehaluisia/-kykeneviä miehiä tule vastaan. Treffisivustot pursuilevat varattuja/sitoutumiskammoisia/huonosti käyttäytyviä miehiä, fiksun löytäminen on mahdottoman hankalaa. Ei kukaan kirjastossa/kaupassa/kahvilassa tule hieromaan tuttavuutta. Pitäisi olla laaja tuttavapiiri, mutta kun ei ole.

Minä uskon että ulkonäkö nykyään on yksi suurimpia syitä naimiseen tai naimattomuuteen. Ei tosin kaikkien kanssa, mutta yleistyksenä. Melko monet ihmiset valikoivat kumppaniaan ulkonäön mukaan, mitä minä pidän sivistymättömyytenä, mutta on tosi asia.

Eikö ihmisessä ole muuta kuin ulkonäkö? On minun mielestäni ja paljonkin. Jopa enemmän muuta kuin ulkonäkö ja sisäinen ihminen ennen ulkonäköä, aina.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ulkonäkö olisi ongelma. Syy on enempi siinä, ettei parisuhdehaluisia/-kykeneviä miehiä tule vastaan. Treffisivustot pursuilevat varattuja/sitoutumiskammoisia/huonosti käyttäytyviä miehiä, fiksun löytäminen on mahdottoman hankalaa. Ei kukaan kirjastossa/kaupassa/kahvilassa tule hieromaan tuttavuutta. Pitäisi olla laaja tuttavapiiri, mutta kun ei ole.

Mulla on tästä eri kokemus, mutta ovatko nämä ihmiset millään lailla potentiaalisia? Eivät todellakaan. Mulla ongelma on siis siinä, että mulle ei riitä että mies on kiinnostunut minusta, vaan minun pitää olla myös kiinnostunut miehestä. Ehkä tämä on sitten sitä nirsoutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta. Kyllä niin kauhean näköisiä näkee pariutuneina. Luonne on tärkeämpi, mutta sille on vielä vaikeampaa tehdä jotain kuin ulkonäölle. Jos esimerkiksi on ujo niin on ujo, ei sille mahda mitään.

Itsetunto on paljon tärkeämpää kuin ulkonäkö, mutta hyvän näköisillä on monesti parempi itsetunto koska heitä on aina kehuttu, mahdollisesti jo lapsesta asti. Muistan hyvin esimerkiksi omasta lapsuudestani sen, että jo varsin pienenä tajusin olevani " se rumempi sisko". Sukulaiset aina kehuivat ja ylistivät siskoani, koska hän näytti ihanalta nukelta. Häntä kehuttiin kauniiksi, prinsessaksi ja kaikkea. Minä näytin lähinnä pojalta. 

On selvää, että jos muut jatkuvasti kehuu ja ylistää, on helpompi myös itse lähestyä muita ihmisiä koska on oppinut ajattelemaan itsestään ihmisenä jonka huomio on toivottua. Samahan se on esimerkiksi korkean statuksen omaavilla ihmisillä. Helppoa ottaa kontaktia muihin, kun todennäköisesti ei tule ainakaan töykeästi torjutuksi. 

Myös vaatimattomamman näköisellä voi olla hyvä itsetunto, monilla onkin ja he pariutuvat ihan normaalisti, ne on niitä taviksia ja näin itsellenikin on kaikesta huolimatta käynyt. En traumatisoitunut lapsuudestani, vaikka olinkin "se ruma sisko" koska sain kuitenkin yhtä lailla rakkautta ja tukea vanhemmiltani. Olin kyllä hämmennyksissä asiasta varsinkin teininä, mutta iän myötä opin ettei se ulkonäkö ihan oikeasti ole tärkeintä, Ja ne joille se on tärkeintä, he ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa en haluakaan olla.