Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

Kyllä töiden jälkeen on väsyneempi kuin jos on kotona.

Olen hoitovapaalla joten tiedän. Kotihommat tekee tunnissa, isoin homma on lapsen kanssa joka pienenä vie kaiken huomion. Mutta töissä ollessa olin naatti ja lähinnä zombi telkkarin ääressä. t: mies

Riippunee ihan henkilöstä.

Itse ainakin olen nyt kotona väsyneempi. Tykkään työstäni, se on kivaa. Ei lapsenhoitokaan kamalaa ole, muksu on ihana, mutta toisin kun töissä työpäivän pituus ei ole se 8h vaan se on lähes poikkeuksetta 24h. Sitä on ns. jatkuvassa päivystysvalmiudessa, nukkuessaankin.

Terapia olisi toki aikuisempi keino yrittää parantaa tilannetta kuin suoraan eroaminen, mutta taitaa joskus olla vaikea saada miestä sinnekään mukaan. Suosittelen puhumattomien tai muuten käsittämättömien miesten vaimoille ja miehille itselleen Gratchin kirjaa Jos miehet puhuisivat. Ja huumoristakin on hyötyä avioliiton ylläpidossa.

Terapia olisi toki aikuisempi keino yrittää parantaa tilannetta kuin suoraan eroaminen, mutta taitaa joskus olla vaikea saada miestä sinnekään mukaan. .

niin siinä vaiheessa tutuille ei välttämättä kerrota vielä mitään. Kun ero on ajankohtainen eikä tilannetta pysty peittelemään, on pakko kertoa, ja jotkut vetävät sitten johtopäätökset suoraan eroamisesta.

kenen vaimo oli mennyt vieraisiin siksi, että mies ei puhu, eikä pussaa ja ei anna hänelle parisuhteessa mitään ja ei ole jännittävä yms.



Olemme olleet naimisissa 16 vuotta ja ei parempaa miestä voisi olla. Ihana, hellä, osallistuu kotitöihin, hoitaa lapsia, kannustaa minua työssä ja harrastuksissa ja todella hyvä isä lapsilleen.



Miehen entinen vaimo etsii edelleen sitä unelmiensa miestä. Onneksi heillä ei ollut lapsia, joten lapset eivät joutuneet kärsimään kun ex-vaimo lähti etsimään sitä kommunikoivaa ja pussaavaa miestä itselleen.



Ehkäpä asia oli niin, että miehelläni ei ollut juuri tälle kyseiselle naiselle mitään sanomista enää kun ei saanut suunvuoroa kun vastaan tuli koko ajan valitusta ja nalkutusta. Keskustelusta ei tainnut olla tietoakaan siinä elämässä vaan pääasiana oli naisen vaatimukset.



No tärkeintä on, että jätti hyvän miehen. Minä sain tämän aarteen itselleni.

Ero on vain johde siitä ettei ole löytynyt sitä lääkettä!

en vaan ymmärrä tällaista "meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä iltaisin. mies katselee paljon teeveetä. olen miettinyt eroa." siis täh. jos on naimisiin menty, niin on se nyt aika kakaramaista alkaa eroamaan tuommoisesta syystä.

Siinähän meinasi ero tulla just ton takia.

Meillä vaan mies sitten päätti lähteä. Sen jälkeen olen huomannut olevani paljon levollisempi ja verenpainekin laski mitä se ei tehnyt edes lääkityksellä:D vaikka nyt saakin tehdä kaiken yksin.

hyvin, miksi jotkut pohtivat eroa kun mies ei puhu eikä saa mieheen mitään yhteyttä enää eikä tunnu olevan mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta/tekemistäkään enää laisinkaan, yrityksistä huolimatta.

Itselläni on vähän juuri tuollainen tilanne parisuhteessa meneillään, ja rankinta tässä on ehkä juuri se, että sitä ei osaa lakata toivomasta, että mies joskus muuttuisi. Ja kun sellaista toivoo, sitä vaan pettyy koko ajan ja jatkuvasti.

Pettyminen alkaa tuntua karvaalta ja katkeroittaa.

Sitä ajattelee, että jos olisi ja eläisi yksin, ei jatkuvasti elättelisi toiveita "jospa saisinkin miehen tänään osallistumaan siihen tai tähän tai tuohon, tai puhumaan kanssani tällaisesta jutusta" koska sitä miestä ei siinä olisi.

Mutta kun se mies siinä on, sitä välillä erehtyy toivomaan asioita, joita on toivonut ennenkin ja karvaasti pettynyt, ja vaikka tietääkin että saa pettyä taas, sitä vaan toivoo ja sitten pettyy. Taas. Ja katkeroituu lisää, kun muistaa taas kerran mistä jää paitsi.

liitosta ja tekee nyt asiat erilailla sun kanssasi.

kenen vaimo oli mennyt vieraisiin siksi, että mies ei puhu, eikä pussaa ja ei anna hänelle parisuhteessa mitään ja ei ole jännittävä yms.

Olemme olleet naimisissa 16 vuotta ja ei parempaa miestä voisi olla. Ihana, hellä, osallistuu kotitöihin, hoitaa lapsia, kannustaa minua työssä ja harrastuksissa ja todella hyvä isä lapsilleen.

Miehen entinen vaimo etsii edelleen sitä unelmiensa miestä. Onneksi heillä ei ollut lapsia, joten lapset eivät joutuneet kärsimään kun ex-vaimo lähti etsimään sitä kommunikoivaa ja pussaavaa miestä itselleen.

Ehkäpä asia oli niin, että miehelläni ei ollut juuri tälle kyseiselle naiselle mitään sanomista enää kun ei saanut suunvuoroa kun vastaan tuli koko ajan valitusta ja nalkutusta. Keskustelusta ei tainnut olla tietoakaan siinä elämässä vaan pääasiana oli naisen vaatimukset.

No tärkeintä on, että jätti hyvän miehen. Minä sain tämän aarteen itselleni.

Itse erosin juuri siksi, että mieheni ei koskaan puhunut mistään, häneen ei saanut enää mitään yhteyttä, hän vain istui tietokoneella tai tv:n ääressä. Oli aihe mikä tahansa hän ei osannut sanoa mitään tai puhua mitään.

Minua tämä alkoi vuosien saatossa vituttaa niin perkeleesti, että otin eron.

Lapsiahan oli ja eihän se kivaa ole erota, ei siitä kukaan nauti.

Mutta nyt nautin elämästäni. Teen edelleenkin kotityöt kaikki yksin kuten ennenkin, mutta nyt niistä voi jopa nauttia kun ei tarvitse katsella yhtä mulkeroa joka makaa sohvalla tai istuu tietokoneella kun itse siivoat, teet ruoaa tai touhuat lasten kanssa.

Ja mikä parasta, olen löytänyt elämääni uuden rakkauden, joka puhuu ja tekee myös kotihommia.

Että ei pidä arvostella että joku vaan eroaa siksi ettei mies puhu... aina siinä on enemmänkin ja pitkään asiat jatkuneena..ei sitä ihminen jaksa.

antaisitte sen nysväkkeen juurtua olohuoneen sohvaan ja elää symbioosissa sporttikanavan kanssa. Ei kai se nyt paljon teidän elämäänne rasita, jos se on vielä toistaiseksi sisäsiisti ja osaa syödäkin itse.

ap

tuossa tilanteessa. Ei miehen likavaatteita, astioita yms.

jos nainen tekee kaiken tuon, hoitaen miehen lisäksi lapset, on se aikamoinen helpotus päästä nysväke miehestä eroon :) Yksi siivottava vähemmän!

jos mielestänn esitä ei ole? Missä vaiheessa mie muuttui?

Silloin kuin oma ihastuksenne meni ohi?

olisi tarvittu kaksi aikuista. Vaikka niistä ongelmista vielä selviäisi yksinkin, monia voi silti loukata toisen osapuolen vastuista irtisanoutuminen, tai pakeneminen alkoon, vaikkei alkoholisti olisikaan. Toiset myös palavat loppuun, ja lopulta eivät itsekään jaksa käyttäytyä. Tässä vaiheessa mukaan tulleet tutut ajattelevat kuin ap.

Esimerkkejä mitä lapsiperheillä monesti on: velkaantuminen tai muut rahaongelmat, erityislapset, sairaus, työttömyys. Monesti lisäksi yksi asia johtaa toiseen.

Omat vanhemmat ja sisarukset ovat monilla "ansaitsematon" tukiverkko, joka ennaltaehkäisee ja tukee ongelmien tullessa. Ne joilta omien vanhempien tuki tai vanhemmat jopa kokonaan kuolleet, ovat yleensä hauraammassa asemassa kuin muut. Tästä on ollut tutkimuskin.

tehnyt kanssani mitään. Kaikki yhdessä tekeminen oli täysin vastenmielistä, vaikka ihan tehtiin lista asioista, joilla suhteen saa toimimaan hyvin. Yhdessä sovittiin että suhdetta pitää hoitaa ja perheelle ois oltava aikaa.

Tosi helppoja juttuja: Käydään kerran kuussa yhdessä leffassa, ulkona syömässä tms. Tehdään yhdessä retki johonkin perheen kanssa 2kk välein. Jotta voitaisiin elää yhdessä, eletään yhdessä, eli esim. iltaisin oltaisiin kotona 18-20 pintaan. No, miehellä oli aina jokin syy tulla kotiin klo 21-22, ja jos kerran tuli aikaisemmin, niin jankutti siitä viikkoja että joutui silloinkin tulemaan pitämään mua kädestä vaikka olisi ollut töitä. (miehen työt ovat klo 16 jälkeen täysin vapaaehtoisia, hän on ns. oman itsensä herra, harrastuspuuhailua) Leffaan lähti 3 kertaa vuoden aikana, ja silloinkin kieltäytyi ensin ja tappeli asiasta 2 viikkoa, ennen kuin suostui. Sen 2 viikkoa tein selväksi ensin hyvällä ja sitten pahalla, ettö näin on sovittu yhdessä ja mulle ois tosi tärkeää että nähdään muuallakin kuin tässä asunnossa. Yhtään vitun perheretkeä ei tehty.



Mies ei vieläkään tajua miksi erottiin, hän sössötti, että hän ei juo kaljaa eikä makaa sohvalla. Joo, kotitöitä se teki, tiskasi hullun lailla kun toivoin että hän tulisi viereeni sohvalle silloin klo 22 kun hän suvaitsi tulla kotiin. Huusi että pakkohan hänen on tiskata kun minä en tee mitään! (mikä ei ole totta, 2 lautasta tiskialtaassa sai aikaan kohtauksen) Mutta kotityöt, eli joku älytön häärääminen oli tärkeämpää. Se sohvalla makaaja olisi sentään paikalla.



Syö itsetuntoa pahasti, jos toinen antaa ymmärtää että ei voi viettää aikaa yhdessä, tulee sellainen olo että on jotenkin vastenmielinen, ja musta pariskuntien ja perheiden kuuluu ELÄÄ yhdessä, ei nähdä 1h päivässä asunnossa sisällä.



Enkä ole eka nainen joka hänet ulos heitti noiden syiden takia, miehellä on joku outo "vaimo" käsitys, että siihen loppuu kaikki kiva, jopa hyvä seksi. Tyttöystäville hän on ihana, vie syömään ja huomioi, mutta heti kun joku muuttuu vaimoksi, siitä ei tarvitse piitata yhtään. Sovinistista ja sairasta. Eikä mistään osannut eikä voinut puhua, ei muijalle tartte.

Mikä tarve sulla on provoilla toisten eroista?

Siis lasten asioistako sä muka olet huolissasi aidosti? Mielenkiintoinen tapa sulla siinä tapauksessa ongelmia ratkoa.

Meilläkin lapsi menee kohta kouluun. Kuka on ilmoittanut sen kouluun? Minä. Kuka on hakenut sille iltapäivähoitopaikan? Minä. Kuka on ylipäänsä selvittänyt milloin koulu alkaa? Minä. Kuka on ostanut lapselle repun, penaalin, kyniä jne.? Minä. Kuka on ostanut lapselle uusia kouluvaatteita keväällä liian pieneksi jääneiden tilalle? Minä. Kuka laittaa lapsen aamulla koulutielle, aamiaiset jne.? Minä. Miten koulun aloittaminen näkyy miehen elämässä? Ei sitten niin mitenkään.

ongelmat pyörii ja pyörii.

Mies antoi itsestään niin väärän kuvan alussa, että huh huh.

Ei edes kertonut, että asui äitinsä kanssa (ikää oli silloin jo 36v)!

Ei juuri tee mitään, unohtelee asioita samantien ja kokoajan.

Ei pysty pitämään puoliaan.

Antaa, no varmaan minut mukaanlukien, käyttää itseään hyväksi..

Jos pyytää jotain esim. lapseen liittyen, niin aina on ensin joku itseensä liittyvä asia ensin. Täysin periaatteessa tarpeeton, myöhemmin aivan hyvin tehtävä.

Seksi elämämme, tai elämäni on pilannut. EI saa nauraa, ei puhua, häntä ei juuri saa koskettaa, ku kutiaa, pihtas lapsettomuushoitojen aikana...



Voi jestas, ois pitäny erota ennenku saatiin lapsi.

Ihana, kauan toivottu lapsi.

Nyt hän joutuu joko, kestämään tämän kammottavan "parisuhteen", tai sitten hänestä tulee avioerolapsi.

Anna anteeksi.

Miehet ei edes tajua suurta osaa siitä mitä naiset tekee

Meilläkin lapsi menee kohta kouluun. Kuka on ilmoittanut sen kouluun? Minä. Kuka on hakenut sille iltapäivähoitopaikan? Minä. Kuka on ylipäänsä selvittänyt milloin koulu alkaa? Minä. Kuka on ostanut lapselle repun, penaalin, kyniä jne.? Minä. Kuka on ostanut lapselle uusia kouluvaatteita keväällä liian pieneksi jääneiden tilalle? Minä. Kuka laittaa lapsen aamulla koulutielle, aamiaiset jne.? Minä. Miten koulun aloittaminen näkyy miehen elämässä? Ei sitten niin mitenkään.

Tää on niin totta - valitettavasti.

Yhtä lailla vaimo kyllästyy ja ottaa eron, vaikka mies tekisi kotityöt ja puhuisi. Minä nukutin lapsen, siivosin, keitin luomuruokaa, pesin vaipat jne. En juuri ajatellut koko asiaa, vaan mielellään tein, kun kerran oli oma koti ja perhe. Silti olin vaimon silmissä tarpeeton. Hän osaa kaiken tuon itsekin. Miksi pitäisi sietää nurkissa miestä, joka häiritsee työpäivän jälkeen turhalla puheella? Mihin lapsi tarvitsee isää, joka viettää aikansa keittiössä tai imurin varressa (kerran kahdessa viikossa)? Eipä mihinkään.



Jälkikäteen ex-vaimo ihmetteli, etteivät miehet, joiden kanssa hän seurusteli, siivonneet lainkaan eivätkä hoitaneet lasta ilman tarkkaa ohjeistusta. Se lämmitti mieltä, etten ollutkaan ihan kaikessa huonoin.

En ottaisi sellaista miestä aviokumppaniksi, joka ei puhu suoraan (saa olla karkeasti, mutta suoraan) miten asiat on ja miltä hänestä tuntuu, ja joka ei tee yhtään mitään yhteisessä asunnossamme, töllää vain näyttöruutua, kuin saanut minusta ilmaisen siivojaan IHAN kaikki askareet huoltamaan. Mutta surullinen asia on se, että 9/10stä miehestä muuttuu avion jälkeen. Se tapahtuu vähitellen. Enkä tarkoita just naimisiinmenoa, kun aletaan asua yhdessä, mies muuttuu romanttisesta sellaiseksi, joka alkaa pitämään naisensa itsestäänselvyytenä. Ei puhu, ei sano suoraan, ei yritä edes olla mielenkiintoinen ja haluttava, otaksuu että hänen äitinsä tavoin avo/avio vaimon kuuluu hoitaa kaikki siivous,pyykkäys,ruoka y.n.m. Vaikka nainenkin töissä. Eli jos mun mies lopettaisi puhumaan kanssani, ei sanoisi miten on, miltä hänen mieli on jostain tai nyt, jopa silloin ei viitsisi puhua, kun vakavissani KYSELISIN, ja tölläisi telkkuun vain, en pitäisi sellaista miestä. Eroaisin. Elämä on liian lyhyt. Jos kuitenkin teen kaiken yksin. Mitä mä sohvaperunalla, joka ei edes PUHU. Yhtä hyvin voisin olla sinkku, vapaana sille miehelle joka näyttäisi ihailua ja olisi onnellinen että antaisin aikaani hänelle. Mies voisi ottaa edes pikkasen vastuuta suhteeseen, eikä muuttua olemaan välinpitämätön epäromanttinen itserakas. Jos mies muuttuu, ei enää ole edes 50%! sama johon rakastui, ja on vielä niin itsekeskeinen että ei muuta kuvioitaan vaikka vaimo pyytäisi. Eikä yrittäisi palauttaa iloa suhteeseen, niin viisainta ehkä olisi että vain etsitään onnea uudestaan, elämä kun on vain liian lyhyt. Olen elänyt pitkään miehen kanssa, joka muuttui mulkuksi ja piti minua itsestäänselvyytenä, ei sanonut mitään kiitosta siitä että kotityöt oli mun asia. Oli väsynyt ja haluaisi breikkiä, jos pyytäisi auttamaan. Ihan kuin en itse olisi tekisi työpäivää. Heh. viime pisara oli kun sain tietää että petti. Lähdin, ja tämä 2 v. sitten. Se mies edelleen soittelee(ei yhteisiä lapsia), kyselee ym. Varmaan haluisi takaisin, jos ottaisin. Viesti miehille- ÄLKÄÄ MUUTTUKO NOIN TÄYSIN, ÄLKÄÄ PITÄKÖ OMAA NAISTA ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ

voin sanoa, että se oli kyllä elämäni (ja ehkä hänenkin elämänsä) paras päätös. Olemme molemmat ihan kivoja ihmisiä, jotka toivat esille toistensa pahimmat puolet sellaisissa asioissa, jotka ovat parisuhteessa keskeisiä. Mies koki, etten minä kunnioita häntä eikä hän tee mitään oikein, minä taas koin ettei mistään voida keskustella (edes nätisti) ja toinen on perässävedettävä. Yritin kunnioittaa, mutten pystynyt, sillä minusta eksäni on henkisesti laiska ja mukavuudenhaluinen. Ja kyllä, tiedän että se on minun näkemykseni ja sellaisena hyvin subjektiivinen, mutta en vain sitä pystynyt yksin muuttamaan.



Nyt olemme molemmat tahoillamme suhteessa - eksä naisen kanssa, jolta ilmeisesti saa arvostusta omille hyville puolilleen ja jonka kanssa muutenkin ovat enemmän samankaltaisia tässä suhteessa. Eivät ilmeisesti keskustele kovin syvällisesti mistään, eikä se haittaa kumpaakaan. Minulla on sellainen mies, jollaista en uskonut olevan olemassakaan, ja joka sopii juuri minulle - täydellisesti, menisin sanomaan jos uskaltaisin.



Lapset kärsivät erosta sen verran, että toki surevat hajonnutta ydinperhettään ja hieman stressaavat elämisestä kahdessa kodissa. Mutta minä pystyn taas arvostamaan heidän isänsä hyviä puolia, kun en enää ole hänen kanssaan parisuhteessa, mikä näyttäisi olevan lapsille hyvästä. Ja katso - lapset ovat myös alkaneet puhua asioista avoimemmin ja meillä on läheisemmät välit kuin aiemmin, kun vaikeistakin asioista keskustellaan. Lisäksi isän entinen passiivinen rooli äidin apulaisena on kirkastunut niin, että katras on innoissaan myös hänen kanssaan. Jep, erosta voi seurata hyvää myös lapsille.

Ota ero. Olet sen velkaa lapsellesi, että elät ja olet hänen tukena mahdollisimman pitkään. Terveys ei säily jos vietät elämän onnettomana, hermot ja huono seksielämä kuluttavat ja vievät elämältä maun. Ei ole sinun syysi, että et tiennyt millainen mies on. On helpompaa erota kun pienet lapset, kun isot, niin on jo liian myöhäistä. Kulta, ota ero. Se on vain elämä tällä puolin. Olet velkaa vauvallesi että olet onnellisena elät kauemmin. Et velkaa miehelle.

ongelmat pyörii ja pyörii.

Mies antoi itsestään niin väärän kuvan alussa, että huh huh.

Ei edes kertonut, että asui äitinsä kanssa (ikää oli silloin jo 36v)!

Ei juuri tee mitään, unohtelee asioita samantien ja kokoajan.

Ei pysty pitämään puoliaan.

Antaa, no varmaan minut mukaanlukien, käyttää itseään hyväksi..

Jos pyytää jotain esim. lapseen liittyen, niin aina on ensin joku itseensä liittyvä asia ensin. Täysin periaatteessa tarpeeton, myöhemmin aivan hyvin tehtävä.

Seksi elämämme, tai elämäni on pilannut. EI saa nauraa, ei puhua, häntä ei juuri saa koskettaa, ku kutiaa, pihtas lapsettomuushoitojen aikana...

Voi jestas, ois pitäny erota ennenku saatiin lapsi.

Ihana, kauan toivottu lapsi.

Nyt hän joutuu joko, kestämään tämän kammottavan "parisuhteen", tai sitten hänestä tulee avioerolapsi.

Anna anteeksi.

Ota ero. Olet sen velkaa lapsellesi, että elät ja olet hänen tukena mahdollisimman pitkään. Terveys ei säily jos vietät elämän onnettomana, hermot ja huono seksielämä kuluttavat ja vievät elämältä maun. Ei ole sinun syysi, että et tiennyt millainen mies on. On helpompaa erota kun pienet lapset, kun isot, niin on jo liian myöhäistä. Kulta, ota ero. Se on vain elämä tällä puolin. Olet velkaa vauvallesi että olet onnellisena elät kauemmin. Et velkaa miehelle.

ongelmat pyörii ja pyörii.

Mies antoi itsestään niin väärän kuvan alussa, että huh huh.

Ei edes kertonut, että asui äitinsä kanssa (ikää oli silloin jo 36v)!

Ei juuri tee mitään, unohtelee asioita samantien ja kokoajan.

Ei pysty pitämään puoliaan.

Antaa, no varmaan minut mukaanlukien, käyttää itseään hyväksi..

Jos pyytää jotain esim. lapseen liittyen, niin aina on ensin joku itseensä liittyvä asia ensin. Täysin periaatteessa tarpeeton, myöhemmin aivan hyvin tehtävä.

Seksi elämämme, tai elämäni on pilannut. EI saa nauraa, ei puhua, häntä ei juuri saa koskettaa, ku kutiaa, pihtas lapsettomuushoitojen aikana...

Voi jestas, ois pitäny erota ennenku saatiin lapsi.

Ihana, kauan toivottu lapsi.

Nyt hän joutuu joko, kestämään tämän kammottavan "parisuhteen", tai sitten hänestä tulee avioerolapsi.

Anna anteeksi.