Lue keskustelun säännöt.
Milloin ihmiset tajuavat, että syövästä ei parannuta "päättämällä"?
17.03.2022 |
Heli Palsanmäkikin on päättänyt selvitä. Minä kun luulin että se on paljon monimutkaisempaa ja aika lailla kiinni siitä, pureeko lääkitys. Ei syöpä tai muukaan sairaus ole mikään taistelu.
Kommentit (117)
Varmaan pakko ajatella positiivisesti. Syöpä on kontrolloimaton juttu jossain mielessä, minusta ihan ymmärrettävää että potilas pyrkii valamaan uskoa itseensä ja läheisiin, auttanee myös jaksamaan raskaat hoidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pakko ajatella positiivisesti. Syöpä on kontrolloimaton juttu jossain mielessä, minusta ihan ymmärrettävää että potilas pyrkii valamaan uskoa itseensä ja läheisiin, auttanee myös jaksamaan raskaat hoidot.
Juuri näin, mutta näillä taistelu- ja tsemppipuheilla lytätään maanrakoon he, joille elämä arpoi kuoleman kortit ja syöpä levisi.
Hekö eivät taistelleet ja tsempanneet tarpeeksi??
Äitini kuoli pari vuotta sitten syöpään. Kun diagnoosi selvisisi niin annettiin ymmärtää todella selkeästi, että tähän kuolee alle vuoden sisään vaikka tehtäisiin mitä. Äitini kuoli 10kk päästä diagnoosista.
Ärsytti niin minua kuin äitiäni sekä muitakin läheisiä se, että pitäisi "taistella syöpää vastaan" tai "päättää että minä selviän" yms. Tottakai hoidot otetaan vastaan ja pitää toivoa parasta. Mutta kun on nähnyt sen mitä syöpä voi pahimmillaan olla niin siinä ei taistelut auta.
Se on itsensä tsemppaamista!
Kyllä nyt jokainen tietää että syöpää ei paranneta päättäväisyydellä.
Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että ihmiset, jotka suhtautuvat sairauteensa positiivisesti ja tuollaisella taistelumentaliteetilla myös toipuvat useammin syövästä. Vaikkei paranisikaan, on syöpäsairaan jäljellä olevan elämän laatu varmasti parempaa, jos hän ei vaivu masennuksen kouriin ja luovuta, vaan pystyy pitämään positiivisen vireen yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko, ettei sillä ole muka mitään vaikutusta paranemisen suhteen onko henkisesti luovuttanut vai taisteluhaluinen.
Mielenlaatu vaikuttaa paljon parantumiseen. Fyysinen ja psyykkinen eivät ole erillään toisistaan vaan ne ovat yksi iso kokonaisuus. Jos ajattelee parantuvansa niin todennäköisemmin parantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin särähti silmään tuo "päättänyt selvitä". Ei sitä niin vaan päätetä, mutta toisaalta tuossa tilanteessa on varmaan pakko päättäväisesti uskoa paranemiseen tai elämisestä tulisi mahdotonta.
On kyllä totta, ettei se ole kivasti sanottu niiden kannalta jotka eivät selvinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpä on sellainen, että on aivan sama mitä ajattelee niin se menee miten menee. Isä kuoli vuodessa hoidosta huolimatta. Hoidot ei ole mitään tehokkaita. Sytostaatit vie kaikki voimat ja ruokahalun. Pidempään olisi elänyt ilman hoitoa.
Suosittelen kuitenkin hoitoja. Ottaisin itsekkin ne.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että ihmiset, jotka suhtautuvat sairauteensa positiivisesti ja tuollaisella taistelumentaliteetilla myös toipuvat useammin syövästä. Vaikkei paranisikaan, on syöpäsairaan jäljellä olevan elämän laatu varmasti parempaa, jos hän ei vaivu masennuksen kouriin ja luovuta, vaan pystyy pitämään positiivisen vireen yllä.
Johtuu varmasti osittain siitä, että jos olet positiivinen, niin jaksat elää hoidoista huolimatta. Liikkua, urheilla, tehdä kotitöitä yms. Liikuntaa harrastavilla on hoidot puree paremmin ja sivarit menee nopeammin ohi, sekä elinajanodote on pidempi kuin niillä, jotka ovat passiivisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että ihmiset, jotka suhtautuvat sairauteensa positiivisesti ja tuollaisella taistelumentaliteetilla myös toipuvat useammin syövästä. Vaikkei paranisikaan, on syöpäsairaan jäljellä olevan elämän laatu varmasti parempaa, jos hän ei vaivu masennuksen kouriin ja luovuta, vaan pystyy pitämään positiivisen vireen yllä.
Suu kiinni, sydämetön syyllistäjä. Tajuatko, miltä tuollainen puhe kuulostaa niiden korviin, jotka ovat saaneet diagnoosin ja ovat siitä parhaillaankin surullisia (ja ymmärrettävästi ja aiheesta)? Tökerö olet.
Luovuttamalla sitten parannutaan, vai? Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei parannutakaan.
Mutta jos velloo masennuksessa ei viitsi edes niitä hoitoja ottaa ja kuolee varmasti nopeammin.
Ehkä siinä yritetään lähinnä selvitä siitä henkisestä tuskasta ja kuoleman pelosta.
Syövästä ei parannuta asenteella mutta oikea asenne voi auttaa. Miettikääpä viihteen monitoimimiestä Jukka Virtasta. Miehelle sanottiin että tuskin selviää kesään saakka ja näki vielä viisi kesää. Kävelyillä kävi päivittäin lähes kuolemaansa saakka.
On tehty placebo-kokeita missä havaittu että kun ihminen vaan luulee saavansa lääkettä, niin paranee. Mielenvoima todellakin vaikuttaa paranemiseen. Toki, ei se paranemista takaa vaikka olisikin positiivinen, luulisi olevan itsestäänselvää mutta tähän nyt tunnutaan vetoavan että kun "ei ne kaikki parane vaikka taisteli".
Hyvällä mielellä on mukavampi tietysti viettää sairausaikansa, mutta ei sillä oikeasti ole juuri mitään merkitystä syövän paranemisen kanssa. Syöpä joko paranee hoidoilla tai ei parane, siinä ei tsemppailut auta.
Entäs ne jotka on pirun päättäväisiä, heittää lenkkiä sairaalan pihalla, ja on varmoja parantumisestaan ja kuolee silti.
Suurin osa kuolleista on päättänyt parantua ja tekee sen eteen kaikkensa. Ei silti jeesaa.
No mutta hyvä! Kieltäytykäämme siis kalliista hoidoista jatkossakin. Mitä turhia.