Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tukea isomman (5-6v.) lapsen sopeutumista päiväkotiin?
18.02.2010 |
Lapsi on ollut tähän saakka vain kerhossa ja nyt sopeutuminen päiväkotiin on kovin vaikeaa. Päiväkodissa ollaan sitä mieltä, että se nyt vain kuuluu asiaan. Itse koen kuitenkin, että haluaisin olla aikuisena lapseni tukena uuudessa, vaikeassa elämän tilanteessa.
Lapsi itkee kotona ettei halua päivökotiin, koska siellä ei ole kivaa (tädit huutaa ja kaveritkaan ei ole mukavia...) Kaipaisin keinoja lapseni tukemiseksi. Luulisi myös päiväkodin työntekijöillä olevan jotain keinoja tukea lapsen sopeutumista? Vai onko tämä tosiaan siperia opettaa meininkiä?
Kommentit (10)
Päiväkoti on kehuttu päiväkoti (muiden äitien mukaan paras alueellamme), lapsi on pienessä 12 lapsen erityis-integroidussa ryhmässä. Päiväkoti vaikutti kaikin puolin mukavalta. Mutta siellä on paljon pitkiä poissaoloja henkilökunnalla eli jatkuvasti uusia sijaisia.
Pienempi sisarus on sopeutunut hyvin ja menee mielellään päiväkotiin. Hän on eri ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuulostaapa oudolta! Mitä keskusteluissa on tullut ilmi? Kuinka paljon kaverit ovat käyneet kotonanne?
Minulla meni vanhempi lapsi suoraan kotoa eskariin viisivuotiaana ja kyllä hänelläkin kangersi alussa.
Nyt on ekalla luokalla ja kaikin puolin tilanteen herra. Viihtyy ja kukoistaa.
2
Meillä viime keväänä 6-vutiaalla ei ollut mitään ongelmia sopeutumisessa elämänsä ekaan hoitopaikkaan, kun menin töihin. Itse asiassa odotti sinne pääsyä, että sai leikkiä kavereiden kanssa ja askarrella jne. Oletko puhunut asiasta (tai tietenkin olet) hoitajien kanssa? Meillä ainakin sillä oli suuri merkitys, että tyttö otettiin heti alusti asti erityisesti huomioon aikuisten taholta. Innoittivat häntä toimimaan pienempien mallina ym. taitava tyttö kun oli.
että 5-6 vuotiaana päiväkodissa aloittaminen tuntuu olevan kaikkein hankalinta! Oma kokemukseni sotii todella paljon sitä vastaan, että alle 3-vuotiaana ei pitäisi olla päivähoidossa. Mielestäni hoidon aloittaminen 5-6 vuotiaana on paljon työläämpää kuin pienempänä.
Esikoisemme aloitti päiväkodissa 4½-vuotiaana, pikkusiskonsa oli silloin hiuka alle 2-vuotias. Pikkusisko solahti päivähoitoon kuin kala veteen ja oli aina iloinen ja tyytyväinen päivähoitoon. Esikoisella sen sijaan oli tosi vaikea aloitus ja koko syksy oli tosi rankkaa. oOitajat olivat mukavia ja päiväkodin toiminnassa kokonaisuudessaan kaikki oli ihan mallillaan. Lapsi valitti ikävää ja oli jotenkin tosi onneton. Tilanne parani pikkuhiljaa ja lapset jäivät kotiin äitiyslomani alkaessa reilua vuotta myöhemmin.
Kun tuli aika palata päiväkotiin, esikoinen - entinen päiväkodin inoaja - meni esikouluun ja nautti siitä täysin siemauksin koko vuoden ja halusi vapaapäivinäkin eskariin. PÄivähoidossa viihtynyt 2-3 vuotias oli kasvanut n. 5-vuotiaaksi "pikkueskariksi" ja esikoisen vaikeudet olla päiväkodissa toistuivat: Oli äitiä ikävä ja kotia ikävä ja isää ikävä ja unikaveria ikävä jne.
Pienin sisarus oli sattumoisin saman ikäinen kuin tuo keskimmäinen aikanaan aloittaessaan päivähoidon, eli vajaa 2-vuotias. Jälleen tämä pienin sopeutui päiväkotiin aivan kivuttomasti ja on viihtynyt siellä nyt kolmatta vuotta aivan loistavasti.
taitaa tulla teillä hankaluuksia koulussa jos ei ole vieläkään oppinut olemaan ryhmässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mitään konkreettisia neuvoja ei kenelläkään ole? Meillä on kolme lasta ja en tosiaan jaksa enää iltaisin pyydellä päiväkotikavereita meille.
No, täytynee varata aika lapsipsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että juttelin open kanssa ja he huolehtivat paremmin siitä, että lapsi pääsi leikkeihin mukaan. Samaten lapsi järjesti siellä eskarissa yhdet teemajuhlat. Ja sitten kutsuimme kavereita kylään ja pidimme lapsella isot synttärit, joille kutsui kaikki ja hän alkoi saada kutsuja muiden luo jne.
Siitä se sitten urkeni.
2
Ja milloin lapsi siellä aloitti? Nytkö?