Lue keskustelun säännöt.
En jaksa yhtä ihmistä, liian positiivinen!!
16.03.2022 |
Jotenkin alkanu erityisesti töissä ärsyttämään eräs ihminen joka toistuvasti selittää miten ihanaa on olla töissä ja kukkasia on siellä täällä blaa blaa ym... Puheluissa puhuu niin pirteästi ja nauraen että pännii jo. Ja hehkuttaa miten hän on toipunut koronasta nopeasti, aloittanut heti mm. lenkkeilyn. No, kaikki meistä ei ole päässeet niin helpolla sen suhteen.. Ja semmoista itsensä esittelemistä vähän niin kuin koko ajan, pätee omalla työllään. Ei vaan jaksa. Oon muutenkin väsynyt niin tekopirteä lässytys vaan alkaa ottaa päähän.
Kommentit (10)
Joo muakin ärsyttää semmoset ällön pirteät tyypit, jotka luulee olevansa jotenkin erinomaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttäisi enemmän rehellisen negatiiviset kitisijät kuin epärehellisen positiiviset. Mutta olen onneksi oppinut olemaan ärsyyntymättä muista ihmisistä. Eläkääpä rauhassa tavallanne ja antakaa muiden elää tavallaan. :)
No jokainen voi itse kokeilla kuinka ihmismieli toimii ja huomata mikä merkitys on sillä jos koko aika urputtaa ja mukamas kaikki menee päin persettä tai jos kaikki on koko aika hyvin ja huomenna vielä paremmin - kuten minulla.
Minua ei kiinnosta pätkääkään jos joku vetää herneen nenään hyvästä olostani, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en voi sietää ankeuttajia.
Aivan kuin löytyisi kaksi vaihtoehtoa: Ylilääkitty pipipää tai jokatilanteen narisija.
Eikö ne useimmat ihmiset löydy jostakin tuolta välimaastosta ja molemmat ääripäät tuppaa ärsyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin löytyisi kaksi vaihtoehtoa: Ylilääkitty pipipää tai jokatilanteen narisija.
Eikö ne useimmat ihmiset löydy jostakin tuolta välimaastosta ja molemmat ääripäät tuppaa ärsyttämään.
Ja eiköhän aloittajan kertoma henkilökin kuulu johonkin tuohon välimaastoon. Saattaa olla surullinen ja harmissaan muulloin kuin just silloin, kun on aloittajan kanssa tekemisissä. Mulla esim on sairauteni vuoksi kroonisia kipuja ollut jo vuosikymmeniä, mutta en mä niitä koskaan töissä tai muiden ihmisten seurassa ilmaise. Manailen hiljaa mielessäni kotona, kun aamulla sängystä ylös nouseminen on niin kivuliasta.
Niin liika on aina liikaa. Ei kannattais koko ajan joka paikassa kailottaa.
Ei nuo ole aitoja. En tiedä ketään "ainapositiivista" joka aidosti olisi sitä myös kotonaan läheistensä kanssa. Pahimmillaan on täysin päinvastainen persoona, esim. purkaa kaiken ajan olon kumppaniinsa jotta jaksaa taas pitää kulisseja yllä. Kukaan ei arvosta kulissi-ihmistä, mieluummin ihan rehellisesti negatiivinen kuin vahingossa paljastuminen negatiiviseksi.
Mieluiten sopivasti molempia. Molempia voi olla myös ärsyttämättä muita!