Olen kroonisesti tylsistynyt, aina on tylsää

Up

Tosi outoa ja mun on tosi vaikeaa ymmärtää sua, koska mä innostun melkein kaikesta ja kaikki on musta ihmeellistä. Ei se elämä näinkään helppoa ole, koska mulla ei ole aikaa eikä rahaa tehdä kaikkea, ja koska innostun niin useista asioista, en saa mitään ns. loppuun. Olen esimerkiksi aloittanut kieliopintoja samasta kielestä varmaan kymmenen kertaa (kiina, japani, venäjä, ranska, saksa, portugali, farsi, hollanti... ja näitä kaikkia olen oikeasti opiskellut edes vähän), mutta en oikeastaan puhu muuta kuin englantia, koska kaikki jää aina kesken. Englantia osaan, koska sitä tulee joka tuutista. Olen aloittanut lukemattomia harrastusten peruskursseja, joista osan saan käytyä loppuun ja osaa en.

Säkään et varmaan ymmärrä mua. :D

@3 heh, olisi ihanaa olla kaltaisesi😅😍 ite mulla on n. 1900-2000e palkka, ja mulle se on oikeastaan liikaa, koska en oikeastaan kuluta mitään. En innostu mistään, enkä myöskään siis kuluta. Olen saanut säästettyä melkein asunnon verran rahaa jokusessa vuodessa, koska rahaa jää liikaa.

Vapaa-aikaa mulla on liikaa siihen nähden. Koskaan itelle ei oo ollu se ongelma, että vuorokaudessa ois liian vähän tunteja. Mun mielestä niitä on liikaa, koska on työtä keksiä sille ajalle mitään.

Tunnen kyllä iloa, vaikka olen pahasti kiusattu, rahaa ihan äärimmäisen vähän ja vähän kaikesta puutetta.

Ihan normaalista arjesta. Jostain hauskasta ihmisestä kenet sattumalta tapaan. Kauniista säästä. Hauskoista ketjuista aihe vapaalla.. jos satun käymään jossain (en ole käynyt vuosiin) paitsi kotimaassa, vaeltelusta ja uusien asioiden löytämisestä. Koulussa jos opin jotain uutta tai laajenan muuten vaan osaamistani..

Teetkö sellaisia juttuja mitä itse haluat? Kuulostat vähän vangilta tai uhrilta? Tee vähemmän töitä, ota aikaa itselle?

Eli ei. Ei ole tuollaista oloa onneksi.

No kyllähän elämä on omalla tavallaan tasaisen tylsää, mutten sinällään koe sitä tylsäksi. Koen, että silloin on tylsää, kun olen pitkästynyt. Aika harvoin olen. Eli vaikka elämä ei tunnu jännittävältä tai kutkuttavalta, olen silti tyytyväinen enkä koe, että kaikki on tylsää.

Oletko masentunut?

Vierailija kirjoitti:

@3 heh, olisi ihanaa olla kaltaisesi😅😍 ite mulla on n. 1900-2000e palkka, ja mulle se on oikeastaan liikaa, koska en oikeastaan kuluta mitään. En innostu mistään, enkä myöskään siis kuluta. Olen saanut säästettyä melkein asunnon verran rahaa jokusessa vuodessa, koska rahaa jää liikaa.

Vapaa-aikaa mulla on liikaa siihen nähden. Koskaan itelle ei oo ollu se ongelma, että vuorokaudessa ois liian vähän tunteja. Mun mielestä niitä on liikaa, koska on työtä keksiä sille ajalle mitään.

Oletko sä koskaan heittäytynyt mihinkään hulluun? En nyt tarkoita mitään huumekuriiriksi alkamista, vaan vaikka jotain järjetöntä harrastusta. Katsot vaikka kansanopistosta jonkun täysin randomin kurssin ja menet pitsinnypläyskurssille.

T. Kolmosen innostuja

Tiedän kuulostavani vähän vangilta/uhriutuvalta. Vaikka kuinka yrittäisin olla iloinen ja epätylsistynyt, niin olen silti tylsistynyt ja melko pessimistinen.

En mä tavallaan työstäni pidä, enkä sitä inhoa. Se on ihan ok.

En tiedä olenko masentunut. Mielestäni olen ollut aina vähän tällainen. Nukun ja syön hyvin.

Ootko mies vai nainen?

Seurusteletko?

Ihan kuin oma kirjoitus! Olen täsmälleen samaa mieltä asioista ja elämän tylsyydestä. Olen kuitenkin miettinyt asiaa ja se selittyy ihmisillä, keiden seurassa olen. Jos on väärässä seurassa, elämä maistuu juuri tuollaiselta. Tylsältä.

Olen nainen. En seurustele.

Tinderissä pyörin ja välillä joskus joku erehtyy kanssani muutaman kuukauden pyörimään. Osaan esittää pirtsakkaa tyttöä ja yleensä kanssaihmiset ihastuvat teennäisen pirteyteeni, kunnes huomaavat sen olevan vaan ensivaikutelmaa. Seurustelu ei tuo elämääni myöskään niin ihmeellistä iloa, että ajattelen silloinkin, että "kukaan ihminen ei voi tehdä mua onnelliseksi ja tää seurustelu on väärä tapa, kun pitäis itse olla oman elämänsä ilo" sitten olen taas passiivinen ja yleensä tyypit lähteekin kipinän puutteen vuoksi, eli koska olen tylsä. Kuka haluaa olla tylsän kanssa?

Eiköhän sulle löydy joku mies lopulta. Vaikka joku hauska nörtti jolle ei tartte esittää pirteää?

Mut toisaalta jos olet sinkku, 2 v koronaa ja nyt tämä sotatila noin yksinäisyys ja tylsyys valitettavasti aika normaalia. Mulla on lapsi ja koiria, nyt kun tarkemmin ajattelen niin ilman niitä voisi kyllä olla tylsää!

Minunkin elämä on yleensä tylsää, pääasiassa lokakuu-huhtikuu välillä, kesäaikaan vähän helpottaa. Pieniä ilonpilkahduksia saan siitä kun saan käsillä luotua aikaan jotain konkreettista ja saan ihailla aikaansaannoksiani. Toinen mitä kannattaisi kokeilla on jokin, joka vaatii älyllisiä ponnisteluja, loogista päättelykykyä tmv. Ei siis ristikot tai mitkään sudokut, ne on tylsiä. Minulla on paha tapa pohdiskella kaikkia asioita ja tekemisiä liian syvällisesti ja totean että ihan turhaa/ei mitään järkeä loppupeleissä tai isossa mittakaavassa. Minulla työ on enimmäkseen tylsää mutta joskus tulee vastaan ongelma, joka vaatii pinnistelyä aivoilta ja päättelyä, ne on hetkiä jolloin tulee flow tunne, ei tunnu tylsältä ja jos vielä saan ratkaisunkin keksittyä niin tulee sellainen "ooh, hyvä minä" olo..

Tylsää on vain tylsillä tyypeillä.

Samaistun osittain… Olen ollut lapsesta asti helposti tylsistyvää ja kyllästyvää tyyppiä. Mielikuvitusta on siinä mielessä, että lapsenakin tykkäsin eniten leikkiä kavereiden kanssa tarinallisia roolileikkejä ja kirjoittaa omia juttuja ja lukea. Ongelma sinänsä ei siis ole ollut se, ettei päässä liikkuisi mitään, vaan enemmän ehkä se pettymys siihen, ettei todellisuus ole niin jännittävää. Huvipuistot ja muut hurjat elämykset (ei liian extreme), suuret tapahtumat/konsertit, matkustaminen ensimmäisiä kertoja, ihastuminen ja nousuhumala ja joskus seksi ovat sellaisia asioita, jotka ”tuntuvat edes joltain”. Yhä vähenevissä määrin nekään. Mutta arki on mielestäni tylsää, työelämä on tylsää, opiskelu on tylsää, harrastukset ovat tylsiä, kavereiden ja puolison seura enimmäkseen tylsää… jne. Aina välillä saatan hetkellisesti uppoutua vaikka hyvään kirjaan tai videopeliin, mutta yleisesti ottaen aina on tylsää. Kärsin tästä, koska kokemuksesta tiedän kykeneväni isoihinkin tunteisiin, mutta ei niitä enää aikuisiällä saavuta.

@15 ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista. Uskon tämän tylsyyshomman olevan niin kiinni luonteessa, ettei siihen voi vaikuttaa ainakaan radikaalisti.

Itselläni myös samat asiat, mitä itse luettelit (nousuhumala, seksi, huvipuistot, jotkut keikat) saattavat aiheuttaa jopa jotakin tuntemuksia, mutta muuten elämä on kaikessa arjessaan ja harrastuksineen todella tylsää.

Itse saatan myös joskus (harvoin) uppoutua videopeliin tai sarjaan, että joskus pääsen sitä kautta pieneen toiseen todellisuuteen, missä aika saattaa vilahtaa nopeastikin.

Puran täällä vihaani, tyhmyyttäni. En pysty rakentavasti ilmaisemaan itseäni. Olen sillä tavalla tylsä ja onneton.

Niin tuttua, juuri tätä mietin. Mistähän tämä johtuu, liittyisikö masennukseen? Taipumusta on. Tämä "tylsyys" on oikeastaan pahentunut iän myötä, ei mulla nuorena ollut näin pahana tää kokemus.

Vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Minulla ei ole koskaan tylsää ajatukset viihdyttää ja mistä vaan voi saada iloa, jokapäivä oppii jotain uutta. Lähe vaan mukavuusalueelta, aloita uusi harrastus, vaihda paikkakuntaa mitä vaan mikä rikkoo rutiinit...

@19 Tiedän olevani tylsä ja minulla on tylsää. En kuvitellutkaan, että kiintoisilla ihmisillä on tylsää tai tylsällä ihmisellä jänniä juttuja. -ap