Olen kroonisesti tylsistynyt, aina on tylsää

Kokeeko ihmiset oikeasti "aitoa" iloa elämässä?

Olinpa sitten töissä (missä toki on aina kiire) teen hommat robottimaisen tasaisesti, naurahdan robottimaisen teennäisesti samoille asiakkaiden jutuille. Odotan kotiin pääsyä, ettei olisi näin tylsää.

Kotona onkin sitten tylsää. Sarjat on tylsiä, enkä meinaa jaksaa keskittyä. Siivoaminen on tylsää ja ruuan laitto. Harrastukset on tylsiä, vaikka soittelen pianoa ja käyn salilla ja hiihdän. Hiihtolenkiltä on kiire pois, kun sielläkin on tylsää, vaikka luulin, että olisi piristävää.

Lomalla ja matkoilla on tylsää. Vaikka olisi mitä pirun kaikkea hienoa ja mukavaa, ei Colosseumin ihaileminen tuo ihmeempiä ajatuksia. Tuossahan toi rakennus kököttää.

Aurinkoinen kevätilmakin on tylsää, vaikka se on uuden alku ja olisi ajatuksena mukava ihastella keväistä uuden alkua. Ei se kuitenkaan ole.

Olen siis sisäisesti kyllästynyt, varmaan ollut aina. Mikään ei aiheuta sen kummempia tunteen pilkahduksia, hyvään tai huonoon.

Haluisin siis kuulla, miten ihmiset oikein elämän tavallaan kokee? Koetteko päivän aikana suruja, iloja, nauruja ja että elämä on "jännittävää" tai "kutkuttavaa"? Tai innosta puhkuen odotatte vaikka töistä pääsyä, että sitten ehtii tehdä kaikenlaista mukavaa.