Muilla arkaa koiraa?

tavalla arkaa?

Meidän koira pelkää ohikulkevia ihmisiä, autoja, polkupyöriä, kelkkoja, pulkkia... yms



Pelkää mennä kyläilemään ja pelkää vieraita. Virtsaa allensa jos joku pimpottaa ovikelloa :(



ap

Pelkäsi ihan kaikkea: lapasia yms, jotka roikkuivat puussa, ihmisiä, toisia koiria jne



Koira oli meillä kymmenen vuotta ja pikku hiljaa saimme kärsivällisyydellä sen pelkoja hillittyä, muttei kokonaan pois koskaan. Se oli kohtuullisen isokokoinen, joten kaulapantoja ja remmejä jouduimme uusimaan aika tiheään. Pelko myös muuttui tietyissä tilanteissa agressiivisuudeksi, joten sen kanssa sai oikeasti olla varovainen ja liikkua "silmät selässä". Enää en moiseen taitasi ryhtyä.



Sanoisin, että jos kouluttajasta ja kovasta yrittämisestänne ei ole tarpeeksi apua, niin päästä koira pois kärsimästä. Ei ole mitään järkeä pitää noin pelokasta koiraa. Paljon armollisempaa on sitten viedä se lopetettavaksi.

:´(



Eikö muka ole mitään takuuta, että arkuus voitaisiin saada kuriin/pois kouluttamalla?



ap

Minkä ikänen koira on? Onko se ollut teillä pennusta lähtien ja siis aina arka vai onko se kodinvaihtaja, jolla on huonoja kokemuksia menneessä elämässä? Tiedätkö siis koiran taustasta kaiken? Vanhemmistakin?



Meillä koira tuli pentuna meille ja tiesimme, että sen emä on ihmisarka. Mikään hälyytysvalo ei silloin tietenkään palanut meillä...

Emän omista ja oli vielä sodankäynyt ronski mies, joka ilmeisesti "koulutti" koiriaan aika ronskisti.

Kyllä koira oppi meihin luottamaan, mutta ei täysin siihen, että me pystymme hänestä huolehtimaan. Paljon virheitäkin teimme tietysti, kun emme olleet mitään koira-asiantuntijoita. Yritysten ja erehdysten ja hirvittävän kärsivällisyyden määrän kanssa saimme siitä suht yhteiskuntakelpoisen. Aika rasittavaahan se elämä sen kanssa oli, mutta motivaatiota meillä riitti.



Minusta lopettaminen on siinä kohtaa oikea teko, jos koira ei kertakaikkiaan pysty elämään normaalia elämää, vaan säikkyy edelleen kaikkea. Eihän sellainen ole oikeasti koiran elämää, vai? Lisäksi se arkuus voi muuttua agressiivisuudeksi, jolloin koirasta voi tulla vaarallinen ympäristölle.

nuori koira kyseessä? pelkää siis sekä kotona että kylässä? jos kotona pelkää niin kokeile D.A.P haihdutinta.

mikä tärkeintä ole huomaamatta kun pelkää ja rohkaise kun on rohkea. Edelleen tämä ole turvallinen johtaja joka hoitaa tilanteen ilman että koiran tarvitsee.

koira vaistoaa jos ihminen jännittää "mitenköhän tämä kohta päästäisiin kunnialla ohi". Pelottavat kohteet kannattaa kiertää niin kaukaa kuin koira vielä levollinen ja pikku hiljaa lähentää etäisyyttä. namia tietenkin annetaan runsain mitoin. Oikein hyvä mittari pelon kanssa on se jos koira kieltäytyy syömästä edes herkkuja on pelko liian suurena.

sitä ei myöskään auta yleensäkään lepertely. koira ymmärtää vain äänensävyjä joten varmasti sanoisit samalla äänen sävyllä "älä pelkää ei ole mitään pelättävää" kuin "hyvä loistava pikku kaveri".

Tainnut jäädä tärkeä pennun ollessa alle 3kk sosiaalistamisaika ohi ilman totutteluja.

minulla oli sekarotuinen jonka otin juurikin 3kk vanhana. oli jo perusluonteeltaan arka ja pihanavetassa kasvaminen vielä lisäsi koska ei ollut tottunut mihinkään. pelkäsi autoa, imuria, miehiä, kovia ääniä ihan vaan siksi kun ei ollut tottunut. Imurin kanssa alkuun tyhmyyksissäni toruin sitä kun pissasi lattialle. sain sitten korjailla virhettäni niin että imurista tuli meidän huonekalu keskelle lattiaa. sai nameja sen läheisyydessä ja pikku hiljaa tottui siihen. ääni oli aina kuitenkin kamalan pelottava.

autoon ei koskaan tottunut vaan läähätti takaosassa koko matkan mentiin mihin vaan.

Kaikki asiat on totutus asioita ja todella pitkää pinnaa vaativia.

muistetaan kuitenkin kuten minun sheltin kasvattaja sanoi kerran "sen ei tarvitse kaikkia mennä moikkaamaan. se ei ole mikään noutaja".

Pelkopurijaa minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut.

Vaikea sanoa netin välityksellä mitä tehdä. onneksi alan tietävä kouluttaja on teille kutsuttu. varmasti saat hyvät ohjeet :)

Arkuus on pahin luonnevika koirassa ja ei ole koulutettavissa pois. Koiran voi opettaa tukeutumaan ohjaajaan pelottavissa tilanteissa, sille voi opettaa, miten tietyissä tilanteissa käyttäydytään, sitä voi hieman siedättää erilaisiin tilanteisiin, mutta perusluonne ei muutu mihinkään. Näillä keinoilla elämä koiran kanssa ja ennen kaikkea koiran oma elämä voi olla ihan ok ja näissä asioissa ongelmakoirakouluttajista on apua, kunhan ovat asiansa osaavia (jos alkaa ehdotella aralle koiralle jotain jääkausia, niin sano saman tien hei, hei.)



Toinen vaihtoehto on koiran lopettaminen. Toki kannattaa ensin yrittää siedättää ja kouluttaa ja jos koira rauhoittuu, niin hyvä. Jos arkuus kuitenkin iän mukana tuntuu pahenevan, niin lopettaminen on koiraystävällisin päätös. Jatkuvassa stressissä elävän koiran elämä ei ole elämisen arvoista ja sellainen koira on myös arvaamaton.



Et tainnut mainita koiran ikää. Jos vielä pentu/hyvin nuori, voi arkuus vielä helpottaa sen verran, että koira pärjää myöhemmin ihan hyvinkin. Yli parivuotiaan kanssa ennuste ei ole niin hyvä.