teetkö hyviä tekoja?
Itseeni kolahti tämän tuoreen marttajohtajan Marianne Heikkilän sanat lehdessä siitä että ei ymmärrä ihmisiä jotka eivät koskaan tee mitään yhteisen hyvän eteen.Mitä hyvää te teette (siis oman perheen sisällä tehtyä ei lasketa koska se ei ole lähimmäisenrakkautta).
Huomasin että itse teen tosi vähän mitään yhteiseksi hyväksi, annan kyllä lasten kaikki vaatteet ja tarvikkeet spr:n keräyksiin,siitä varmaan kertyy joitakin kymppejä kuussa kun niitä aika vähän käytetty ja uutena ostettiin. Sekä yritän tietenkin olla yhteisöllinen mammapiireissä,otan muiden lapsia hoitoon, kysyn tarviivatko jotain kaupasta.
Kommentit (10)
- käytetyt mutta vielä hyvät vaatteet laitan aina joko Uffille tai vastaavalle - olen ostanut useamman roosa-nauhan, aina osallistunut keräyksiin edes muutamalla kolikolla - puolitoista vuotta sitten otin kummilapsen kehitysmaasta Itselle tulee tosi hyvä mieli, en ymmärrä ihmisiä jotka vaan sanoo että kaikki nää on huuhaata eikä ne rahat mene koskaan perille ym... , jos jokainen ajattelisi niin, maailma olisi aika paha paikka...
jotka eivät koskaan anna rahaa keräyksiin, koska en luota siihen että rahat menevät oikeaan kohteeseen. Vaatteita laitan keräyksiin, mutta koen senkin olevan enemmän hyvä teko itselleni että saan tyhjennettyä kaapini turhasta roinasta, en siis koe itseäni hyväntekijäksi sitä kautta.
Sen sijaan koetan tehdä hyviä tekoja arkipäivän elämässä; auttaa muita ihmisiä mahdollisuuksieni mukaan ja tuottaa heille hyvää mieltä, olla ystävällinen, kuunnella, tukea ja tehdä niitä hyviä tekoja mitä pystyn.
hyvä mieli tuli että joku haluaa aiheuttaa muille hyvää mieltä ja iloa:-)
kummilapsi jossain olisi kyllä hyvä jos vain jonkun kympin voisi kuussa maksaa.
vanhusten jne auttaminen tuntuu etäiseltä kun ei sen ikäisiä tunne ja itsellä kamala kiire monen lapsen äitinä
ap
ihmiset eivät KOSKAAN tee "hyviä tekoja" pelkästään yhteishyvän eteen. Me teemme kyllä tekoja yhteyshyvän eteen mutta se johtuu yleensä aina siitä, että laskemme itsekin hyötyvämme siitä jotenkin. Tämähän on se peruskuvio, jonka Luther aikanaan tajusi, ja jonka takia luterilainen tarvitsee armoa: teen mitä hyvänsä, itsekästä se kuitenkin lopulta on.
Minä teen yhteisen hyvän eteen yhtä jos toista: olen esimerkisi luennoinut ilman palkkiota, opetan jatko-opiskelijoita laitoksella vaikka en ole professori eikä se siis kuulu tehtäviini, toimin vertaisryhmissä ja teen talkootöitä. Mutta eivät ne ole hyviä tekoja muiden hyväksi, sillä a) minä luulen että ne tekevät minusta tärkeämmän ihmisen ja b) uskon että kun ympäri käydään niin yhteen tullaan eli saan kyllä vuorollani palveluksia muilta.
Viimeksi taisin soittaa hälytyskeskukseen, kun maassa istui melkein sammunut pultsari. Jotain tuollaisia pieniä arkipäivän juttuja olen ottanut asiakseni tehdä, en kävele ohi, jos näen jonkun kaatuneena tai mahdollisesti tarvitsevan apua.
UFF:n laatikkoon vien vanhat vaatteet, mutta en sitä varsinaisesti ajattele.
Taloyhtiössämme asuu vanhaa väkeä, mutta myönnän etten ole kovin innokkaasti tarjoamassa apuani. Koska olen hallituksen puheenjohtaja, hommaa riittää muutenkin ja ihan oikeasti minulla ei ole energiaa ja aikaa ryhtyä auttamaan koko talon vanhuksia. Jos joku tulee pyytämään apua, toki autan.
ihmiset eivät KOSKAAN tee "hyviä tekoja" pelkästään yhteishyvän eteen. Me teemme kyllä tekoja yhteyshyvän eteen mutta se johtuu yleensä aina siitä, että laskemme itsekin hyötyvämme siitä jotenkin.
Kun ihmiset varsin yleisesti tekevät asioita joista saavat itselleen hyvän mielen mutta eivät muuta (esim. ruokien ostaminen ja kokoaminen paketiksi köyhäinapukeräykseen), onko se hyvä mieli silloin se hyöty? Aika pyyteetöntä minusta kyllä. Ei kun hähää, minäpä hyödyn tästä, haa, saan hyvän mielen, lällällää.
ihmiset eivät KOSKAAN tee "hyviä tekoja" pelkästään yhteishyvän eteen. Me teemme kyllä tekoja yhteyshyvän eteen mutta se johtuu yleensä aina siitä, että laskemme itsekin hyötyvämme siitä jotenkin.
Kun ihmiset varsin yleisesti tekevät asioita joista saavat itselleen hyvän mielen mutta eivät muuta (esim. ruokien ostaminen ja kokoaminen paketiksi köyhäinapukeräykseen), onko se hyvä mieli silloin se hyöty? Aika pyyteetöntä minusta kyllä. Ei kun hähää, minäpä hyödyn tästä, haa, saan hyvän mielen, lällällää.
Se olisi pyyteetöntä, jos siitä tulisi sinulle itsellesi paha mieli, vahinkoa ja sua arvostettaisiin sen takia entistä vähemmän, mutta tekisit se SILTI. Jos saat hyvää mieltä tai statusta, se ei ole pyyteetöntä.
yritän jeesata naapureita,muistaa sukulaisia ja tuttavia,toimia vapaaehtoisena lasten harrastuksissa, olemme tukiperhe. Yritän ihmisenä siis auttaa muita ihmisiä. Mielestäni täällä rikkaissa maissa aivan liian vähän välitämme läheisistämme.
hoidan sairaita naapurin lapsia, kun vanhemmilla on pakkotilanne töissä, majoitan kotiimme pulassa olevia ystäviämme, lahjoitan tavarat tarvitseville, kutsun ihmisiä usein syömään ja yritän kuunnella heitä heidän asioissaan
- käytetyt mutta vielä hyvät vaatteet laitan aina joko Uffille tai vastaavalle
- olen ostanut useamman roosa-nauhan, aina osallistunut keräyksiin edes muutamalla kolikolla
- puolitoista vuotta sitten otin kummilapsen kehitysmaasta
Itselle tulee tosi hyvä mieli, en ymmärrä ihmisiä jotka vaan sanoo että kaikki nää on huuhaata eikä ne rahat mene koskaan perille ym... , jos jokainen ajattelisi niin, maailma olisi aika paha paikka...