Mitä vuosi sitten keskenmenneen sikiön/vauvan muistelutilaisuudessa muistellaan?
Sain kutsun tällaiseen tilaisuuteen ja vähän hämmennyin. En mitenkään voi vanhemmilta itseltään tätä kysyä, kun ymmärrän, että tämä on heille arka aihe.
Kommentit (51)
Tuntuu jotenkin kummalliselta ajatukselta menenä sinne, enkä ole varma, että menenkö edes.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi?
Olen. En tiennyt, että tällaisia tilaisuuksia edes vietetään.
Tai jotenkin hämmennyin, että minutkin vähän etäisempi sukulainen on kutsuttu tähän tiliasuuteen. Jotenkin luulin, että tämä olisi sellainen pienen piirin tilaisuus.
En ole ikinä eläissäni kuullut, että kukaan viettäisi tuollaisia muistotilaisuuksia. Erittäin outo ja jopa häiritsevä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi?
Olen. En tiennyt, että tällaisia tilaisuuksia edes vietetään.
No en minäkään.
Liian outoa, en menisi.
Ovatko ne vanhemmat ihan ok, siis vointi, jos ymmärrät, mitä tarkoitan?
No siellä osoitetaan tukea ja empatiaa sureville vanhemmille, jotka menettivät toivomansa lapsen. Älä mene, jos et tuota tajunnut!
Onko joku teistä ollut tällaisessa?
Vierailija kirjoitti:
No siellä osoitetaan tukea ja empatiaa sureville vanhemmille, jotka menettivät toivomansa lapsen. Älä mene, jos et tuota tajunnut!
No tajuan tämän, mutta keskenmenosta on jo kuitenkin vuosi vierähtänyt. Ymmärrän, että sureville vanhemmille se on lyhyt aika, mutta muille ei. Lisäksi, kun lasta ei koskaan fyysisesti ollut maailmassa elävänä en ymmärrä mitä muisteltavaa siinä on.
En ole koskaan kuullutkaan. Hieman epäilyttää kyllä nyt.
Mutta ei kai kukaan tällaisella aiheella provoaisi? Eihän?
Vanhemmilla riittää kyllä muisteltavaa. Sinun ei tarvitse siitä murehtia. Jos kyseessä ovat sinulle läheiset ihmiset, menet paikalle ja keskityt kuuntelemaan ja olemaan tukena. Jos he ovat vieraita, voit kieltäytyä kutsusta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullutkaan. Hieman epäilyttää kyllä nyt.
Mutta ei kai kukaan tällaisella aiheella provoaisi? Eihän?
Ei tulisi mieleenkään provota tästä aiheesta, enkä kyllä muutenkaan sitä harrasta.
Olihan se lapsi/ ihminen jo olemassa joten miksi ei voisi tällaista tilaisuutta järjestää. Kutsutun ei tarvinne muuta kuin olla läsnä.
Olisiko tällä muistelutilaiseedella jonkinlainen kristillinen tausta? Miehen isoisän kuoleman vuosipäivänä pidettiin muistaakseni jonkinlaiset seurat. Paikalla oli sukua ja pappi, kahvitarjoilu. Ohjelmaa en sen tarkemmin muista, jotain puheita ja virsiä. Tästä on kyllä aikaa yli 20 vuotta. Toiste ei ole tällainen tapa tullut vastaan. Miehen suku on ev lut uskonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi valehdella. Tajuatko kuinka julma olet?
Sinut pitäisi ampua. Toivottavasti saat syövön tai aivoverenvuodon HETI ja läheisesi kuolevat rekan alle.
Kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tällä muistelutilaiseedella jonkinlainen kristillinen tausta? Miehen isoisän kuoleman vuosipäivänä pidettiin muistaakseni jonkinlaiset seurat. Paikalla oli sukua ja pappi, kahvitarjoilu. Ohjelmaa en sen tarkemmin muista, jotain puheita ja virsiä. Tästä on kyllä aikaa yli 20 vuotta. Toiste ei ole tällainen tapa tullut vastaan. Miehen suku on ev lut uskonnossa.
Täytyy sanoa, että vaikka olemme sukua, niin en kyllä oikein tiedä hänen uskonnollista suuntaustaan. Ehkä kuuluu kirkkoon, ehkä eim
Olen itse kokenut keskenmenon viikolla 10, ja vaikka se onkin minulle ja miehelleni äärimmäisen kipeä asia, niin koen silti jonkun vuoden kuluttua järjestettävän muistotilaisuuden jotenkin häiritsevänä. Eihän se meidän vauva koskaan oikea vauva ollutkaan, vaikka todella suuri menetys meille vanhemmille olikin. Keskenmenoja nyt vain valitettavasti tapahtuu, emme olleet mikään poikkeus sääntöön.
Ja sitten sekin, että mieheni on menettänyt myös ihan aikuisena aikuisen sisaruksensa, eivätkä appivanhempanikaan mitään vuosittaisia muistelutilaisuuksia järjestä. Ja kuitenkin "oikean" ihmisen kuolema on kuitenkin mielestäni isompi asia kuin keskenmeno.
Vähän erikoista, mutta ihmisillä on erilaisia tapoja surra. Lapsen vanhemmilla on kuitenkin raskauden ajalta varmasti monia onnellisia sekä surullisia muistoja. Samaten pariskunnan lähipiirillä. Jos itse et koe itseäsi osalliseksi tuota surua tai et koe tarpeelliseksi osallistua tilaisuuteen, niin voit ihan hyvin jäädä kotiin.
En ole kuullutkaan. Onhan se kaunis ajatus, että muistellaan, mutta toisaalta ehkä hivenen outoa kutsua ihan vieraatkin, koska eiväthän he olleet koskaan tätä sikiötä/vauvaa tavanneet...? Vaikea sanoa, kun tämä on tosiaan ihan uutta tietoa, että näitä järjestetään.
Onko kukaan palstalainen ikinä ollut tälläisessä?
Oletko tosissasi?