Akateemista työtä tekevät, millainen työtahti teillä on töissä? Onko aina kiire vai onko rentoa?

En ole tohtori mutta rehtori ja ei paljoa luppoaikaa ole.

Suorittavissa yliopistotöissä on kiire, kun työ on projektiluontoista.

Samoin aiemmassa selvitystöitä sisältävässä työssä työ oli kiireistä.

Kiire on, kun on monta projektia päällä yhtä aikaa, lisää rahaa pitää hakea koko ajan, ja vielä opettaa ja ohjata graduja, ym ym ym.

Vaihtelee. Välillä oottelet, saako projekti rahoitusta tai tilaako asiakss, välillä värkkäät labrahommia ja raporttia/julkaisua yötä myöten.

Tohtoritason koulutuksen saaneet monesti vetää niitä projekteja ja tutkimustiimejä, joten kyllä siinä kiirettä on ja vastuuta.

Toimin pörssiyhtiössä päällikkötasolla, periaatteessa yläpuolellani on vain toimari ja hr päällikkö.

Aika vähän teen oikeita töitä, ehkä 20h/vko.

Mutta sitten kun tulee ns "tilanne päälle" niin silloin on osattava ja tiedettävä asioita eikä änkytettävä.

Onko nykypäivänä juurikaan olemassa sellaisia töitä, missä olisi paljon luppoaikaa eikä olisi yhtään kiire? Ja onko sellainenkaan edes kivaa?

Joskus on käsittämätön kiire, ja työpäivä jatkuu pitkälle yöhön ja viikonloppunakin on tehtävä työtä, mutta onneksi ei jatkuvasti. Kollegoilla tietääkseni samanlaista. Toisaalta on myös vapautta ja vuosien mittaan olen oppinut pitämään myös rentoja viikonloppuja ja pidän huolta, että liikun melkein joka päivä ainakin tunnin raiittiissa ulkoilmassa ja lomakausina pidän ihan oikeaa lomaa.

OTM olen ja on kyllä usein liian kiire, koska teen tulospaineellista työtä, jossa työkaverit ja asiakkaat keskeyttää työtäni jatkuvasti. Ei toki aina ja jos on oikein persepäivä, pistän kaikki kanavat punaiselle ja vajoan omaan rauhalliseen kuplaani.

Haaveena silti työ, jossa voisin tehdä toimeksiantoja kaikessa rauhassa omaan tahtiini. Tai olisi vaikka sihteeri vastaamassa kiireellisiin puheluihin ja viesteihin. Tutkijaksi en kuitenkaan ehkä soveltuisi, mutta astetta epäsosiaalisempi homma olisi minun luonteenlaadulleni passeli, sillä nimenomaan ne jatkuvat keskeytykset luo kiireen tuntua. Työssäni parasta on työhön uppoutumisen tunne, josta flow-tilakin syntyy.

Ukko39 kirjoitti:

Toimin pörssiyhtiössä päällikkötasolla, periaatteessa yläpuolellani on vain toimari ja hr päällikkö.

Aika vähän teen oikeita töitä, ehkä 20h/vko.

Mutta sitten kun tulee ns "tilanne päälle" niin silloin on osattava ja tiedettävä asioita eikä änkytettävä.

Mitä ne sun ”oikeat työt” on?

Omituinen kysymys. Kyllä akateemisissa töissäkin ja usein varsinkin niissä pitää todellakin suorittaa. Ne duunarihommat, joita itse nuorempana tein, olivat lepolomaa verrattuna esimerkiksi opettamiseen.

Onko tällaista työtä tekevilla ihan hirveä kutsumus, vai mikä siihen tutkimustyöhön vetää? En, ei millään pahalla, vaan mitenkään ymmärrä miksi kukaan haluaa jäädä yliopistolle töihin jos on kerran rahkeita ollut kouluttautua eli aivoja pitäisi löytyä. Työ kuulostaa olevan (koulutustasoon nähden) todella surkeasti palkattua pätkätyötä hirveällä työkuormalla ja huonolla johtamisella. Mikä on se positiivinen puoli verrattuna siihen että menisi "oikeisiin" töihin yliopiston ulkopuolelle? Itsellä on kaksi maisterintutkintoa, eikä yliopisto"ura" ole koskaan ollut vaihtoehto jossa näkisin mitään hyviä puolia. Palkka on huonompi, työn jatkuvuus on huonompi, johtaminen on huonompaa...

Olen amk inssi eli en siis täysin akateeminen.

Muodollisesti on kuitenkin siis korkeakoulututkinto tämä.

Työ toimistoissa toki on ollut kiireistä.

Vastuu, kiire ja stressi painaa.

Liikaa on ongelmien ratkomista.

10 + firmaa ja pari kuntaakin nähtynä jo, kiire on ollut lähes kaikissa paikoissa.

Eli ei ole herkkua tämä(kään) työ.

Yleensä ongelmien takana on huono johtaminen, epäselvät vastuut, alimittaiset resurssit ja liian kiireiset aikataulut.

Eli kaikki siis käytännössä johtamisongelmia.

Johtamistehtävässä oleva tohtori olen, päivät vaihtelevat kovasti. Välillä tosi kova kiire, teamsia teamsin perään ja päällekkäin, tehtäviä jotka ei mulle oikeastaan kuulu. Kunnallisella puolella hommissa. Tutkimustyöhön vaihdan heti kun mahdollista.

En ole tohtori, mutta tuplamaisteri it-alan asiantuntijahommissa. Tylsistyttävän rentoa, hyvin pystyy päivät pitkät tänne kirjoittelemaan. Veikkaan että kohta on potkut ovella tällä menolla, koska työtehtäviä on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Onko nykypäivänä juurikaan olemassa sellaisia töitä, missä olisi paljon luppoaikaa eikä olisi yhtään kiire? Ja onko sellainenkaan edes kivaa?

Luppoajalla teen omia hommia. Tällä hetkellä omakotitalon projektijohto ja suunnittelutyö täyttää toisen puoliskon työpäivästäni.

Vierailija kirjoitti:

Onko tällaista työtä tekevilla ihan hirveä kutsumus, vai mikä siihen tutkimustyöhön vetää?

Tutkimuksen tekeminen. 

kasvatustieteen maisteri päiväkodissa opettajana, kiire on näillä suhdeluvuilla ja vaatimuksilla (60-sivuinen vasu, joka pitää toteutua)

Olen ylintä johtoa (en kuitenkaan mikään loistopalkkainen koska tukifunkition vetäjä) ja ihan hemmetisti on työtä ja johto kuuluu työaikalain ulkopuolelle eli laki ei koske meitä. Kaikki työ tehdään mitä pitää vaikka yöllä tsi viikonloppuna.

Tuntipalkkaa jos laskee niin joka rividuunari tienaa enemmän kuin minä per tunti. Jos voisikin tehdä vaan 37,5h niin sit olisin ok palkattu mutta nyt en todellkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen kysymys. Kyllä akateemisissa töissäkin ja usein varsinkin niissä pitää todellakin suorittaa. Ne duunarihommat, joita itse nuorempana tein, olivat lepolomaa verrattuna esimerkiksi opettamiseen.

Miten niin omituinen? Ap:han nimenomaan kysyi onko rentoa vai kiirettä. Mikä olisi ollut oikea tapa kysyä? T. eri postaaja