En osaa kommunikoida teinin kanssa. Tuntuu, että kaikki minussa ärsyttää häntä.
Hädin tuskin tervehtii kun tulee kylään. Tuhisee, on hiljaa ja pysyy huoneessaan.
Valittaa lähes kaikesta kun tulee syömään.
Ei puhu, ei katsekontaktia, kiertää kaukaa.
Jos olen yrittänyt keskustella tai olla mukava, kysellä niin sekin on ollut ärsyttävää. Valittanut siitä isälleen, että ärsyttää kun kyselen.
Olen sitten hiljaa enkä juuri huomioi ettei ahdistu.
Kyseessä miesystäväni lapsi.
Kommentit (10)
No miksi pitää kysellä? Mikset anna olla rauhassa?
Anna olla omissa oloissa ja kun jotain määräät esim.siivoa omat huonen tai jotai ni huolehdi ja ymmärrä että lapsen isä sanoo viimeisen sanan joka asiaan koska et ole biologinen äiti. silloin lapsikin ymmärtää että ei uusi vanhempi yritä mitään kielteistä ja vaikka ei yritä ku olla hyvänä nii lapset on varautuneita varsinki teinit se vaatii aikaa ja ymmärrystä.. Tulet huomaamaan että ajan kanssa paranee ku et yritä liikaa sotkeutua teinin asioihin isä hoitaa ne ku kerrot miehelle asiat.Teinit varsinki on ihmeellisiä otuksia, mutta niissä on meidän tulevaisuus vaikka pelottaaki katoo heitä silti ne on viisaita ja muistellaan me aikuiset oma teini aika, ei taia kannattaa kertoa kaikkea omille lapsosille se oli joskus aika villiä :). t. kahen teinin yh
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitää kysellä? Mikset anna olla rauhassa?
En juuri kysele. Ehkä nykyään kerran kuukaudessa jotain mutta en juurikaan enää yritä minkäänlaista suhdetta luoda häneen.
Olen kuitenkin miettinyt voisinko tehdä jotain mutta ilmeisesti tässä tilanteessa on parempi kun ei tee mitään.
Murrosikä, kyllä mutta välillä kuitenkin ihan ihmetyttää se kylmyys ja arkuus. Annan kuitenkin hänen olla ja olemme hyvin etäisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulee kylään?
No kotiinsa tai jos tulee pikaisesti käymään muuten vain silloin kun on äidillään.
Pahoittelut väärästä ilmaisusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anna olla omissa oloissa ja kun jotain määräät esim.siivoa omat huonen tai jotai ni huolehdi ja ymmärrä että lapsen isä sanoo viimeisen sanan joka asiaan koska et ole biologinen äiti. silloin lapsikin ymmärtää että ei uusi vanhempi yritä mitään kielteistä ja vaikka ei yritä ku olla hyvänä nii lapset on varautuneita varsinki teinit se vaatii aikaa ja ymmärrystä.. Tulet huomaamaan että ajan kanssa paranee ku et yritä liikaa sotkeutua teinin asioihin isä hoitaa ne ku kerrot miehelle asiat.Teinit varsinki on ihmeellisiä otuksia, mutta niissä on meidän tulevaisuus vaikka pelottaaki katoo heitä silti ne on viisaita ja muistellaan me aikuiset oma teini aika, ei taia kannattaa kertoa kaikkea omille lapsosille se oli joskus aika villiä :). t. kahen teinin yh
Totta. En kyllä komentele lainkaan, en tietenkään.
Saatan kysyä haluuako että pestään lakanat välillä tms mutta tosiaan, isänsä tietenkin hoitaa kaiken tarpeellisen keskustelun ja "komennukset".
Ehkä tosiaan annan vain täysin olla enkä edes mieti koko asiaa enempää.
Ap
No eihän se edes ole sun lapsesi, joten ihan luonnollista, ettei seurasi kiinnosta. Sinuna olisin kohtelias, pysyisin saatavilla, mutta en tuputtaisi seuraa tai kyselisi turhuuksia smalltalkia.
Olet vaan oma ittes, älä missään tapauksessa ala muuttaa käytöstäsi tai jutusteluasi teinin tahtiin. Se kostautuu myöhemmin. Äläkä tuputa itteäs.
Tervehdi aina, kun tulee - se ja sama tervehtiikö takaisin. Vaikka huonoa käytöstähän se on, etenkin jos se on sunkin koti.
Jos valitusta piisaa, niin voihan sitä kysyä, että mitä ratkaisua hänellä olisi. Voidaan ottaa huomioon... ehkä.
Voi teitä ikuisia ymmärtäjiä! Minä en suostuisi, en! Teini ei ole mikään pikkulapsi joten käskisin miehen ottaa ohjat käteensä ja pitää huolta siitä että minulle ei äristä! En käsitä tätä täydellistä kasvattamattomuutta, en kertakaikkiaan! Kenelle tässä palvelus tehdään?
Ettekö muista omia teini aikoja? Voi luoja, kun vanhemmat ärsyttivät ainakin minua. Ei niille voinut kuin tiuskia.