Miksi jätit vaimosi?

Kävi avaamassa sakset ravintolan portsarille useaan kertaan. 16 vuotta yhdessä ja kaksi lasta.

Paljastui avioliiton myötä pahimmaksi psykonartuksi jonka koskaan olen kohdannut.

Tänään rakkautta ja hellyyttä, huomenna kusta ja etikkaa ja aina ennalta-arvaamattomasti.

Flirttailua vieraisiin pöytiin ja psykoottista mustasukkaisuutta vuoronperään.

Anteeksipyyntöjä ja vihaa vuorotellen.

Kestin sitä hlvettiä alle vuoden ja oli pakko erota ennen kuin oma pää sanoisi poks ja seuraukset olisivat olleet korjaamattomia.

Kyllä se oli vaimo joka ei sanonut pahasti vaan sanoi hyvästi.Mene sinä itään minä lähden länteen.

Rahankäytön takia sekä huonotuulisuuden. Osteli jatkuvasti tavaroita ja vaatteita.

Oli ravintolailtaa jne ja aina matkoja sinne ja tänne. Oltiin molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Ikinä ei saanut säästettyä. Lopuksi maksoin kaiken kodin ylläpito kulut. Oli tarkoitus säästää omaa taloa varten

Oli myös kotona monesti huonotuulinen ja mökötti. Jatkuvasti Oli mykkäkoulua, enkä tiennyt miksi. Naimisissa olimme 2 vuotta ja yhdessä 5 v. Ei lapsia . ja yritin puhua ja ymmärtää ei vain mennyt Arvomaailma Oli niin erilainen. Nuorena sitä en tajunnut. Häät Oli hienot, liitto ei.

Hän otti Iines Ankan naamarin pois kasvoiltaan.

Ei saanut tarpeeksi reikää.

25v kimpassa. Vaimon rakkaus loppui omien sanojensa mukaan ja roikuskelin siinä puoli vuotta kämppiksenä, kun hän ei halunnut hakea yksin eroa. Sitten totesin että myös mulle riittää. Sitä ihmettelin, miksi ei hakenut sitä omalta osaltaan aiemmin. Kolme lasta, lähes aikuisia. Hyvinhän siinä kävi, rahaa jää nykyisin paljon enemmän (en tajunnut, kuinka paljon hän kulutti), ja mukava nainenkin löytyi siinä aika pian - olisi pitänyt se omakin päätös tehdä paljon aiemmin, eikä jäädä turhaan "jäitä polttelemaan". Näin jälkeenpäin ajateltuna erikoistahan se.

Menin yhteen aikuisen kanssa, erosin lapsesta.

Vaimo halusi ison perheen, itse en halunnut yhtään lasta. Kun vielä erehtyi heilastelemaan exän kanssa, niin mitta tuli täyteen. Toivottavasti on nyt onnellinen, minä ainakin olen nykyisessä suhteessa.

Nainen petti. Oltiin oltu yhdessä 6 vuotta. Nainen katui ja on pyydellyt minua usein takaisin (olemme samalla työpaikalla), mutta hän on minulle nyt kuin ilmaa.

En luota enään naisiin.

Vanheni käsiin eikä enää jaksanu seksuaalisesti kiinnostaa mua kun sille tuli ryppyjä ja lihoi. Vaihdoin nuoreen ja kauniiseen ja olen oikein tyytyväinen. Vaihtamalla paranee.

Työt muuttui tärkeämmäksi kuin koti. Alkoi nalkuttaa ja ei ollut enää kaveriksi. Yli 20v yhdessä

Vaihdevuodet... alkoi nalkutus ja huomauttelu mitättömistä asioista.

Kaikki oli huonosti hänen mielestään.

Kyllästyin negatiivisuuteen, nyt yksin olen paljon onnellisempi.

Appiukkokin tuossa takavuosina erota pätkäytti 40 v liiton jälkeen. Suku ja moni muukin ihmetteli, kun jaksoi niin kauan - anoppi kun ei nähnyt miehessä mitään hyvää, vaan muiden kuullen mollasi. Totesi aikoinaan, että "ilmeisesti se minunkin pinnani sitten vain loppui". Ihan liian kauan tuota kuunteli, hieno mies.

Halveksunta ja nalkutus.

Ihan vapaasti mutta minä en kuuntele.

Pihtaaminen.

Vaihtamalla paranee. Olen sanonut samaa myös muille kaikille miespuolisille kavereille, että vaihtamalla paranee.

En jaksanut enää henkistä väkivaltaa, eikä ollut vuosiin mitään hellyyttä/läheisyyttä.

Vieras pesä kiinnosti kovasti ja nyt nautinkin sinkkuelämän tuomista monista mahdollisuuksista.