miksi minun kanssa ei haluta olla?

pelkään muita ihmisiä. että he ajattelevat musta pahaa, tai puhuvat selän takana tai ovat muuten ilkeitä. en uskalla tarpeeksi avautua. ja siksi kukaan ei kaipaakaan seuraani.

ne haluaa tutustua sinuun kuin muihinkin ihmisiin, rohkeasti kerrot vaan ajatuksistasi!!

miten ilkeitä täälläkin ihmiset on toisilleen. lisäksi mua kiusattiin koulussa.



en enää kestäisi sellaista, kyllä on vaikea oppia luottamaan toisiin ihmisiin että niistä löytyisi sellaisiakin jotka kohtelevat hyvin.

väärässä seurassa ihminen muuttuu...



Nyt olisi löydettävä sinulle sitä oikeaa seuraa, kyllä suurin osa immeisistä on ihan kunnollisia ja luotettavia.



Oletko koulussa, töissä tms. eikö sieltä kaivamallakaan löydy ketään esim. samanlaista joka pelkää muita. Olisit kallisarvoinen hänelle!!!

törkeääkin, se kun on niin helppoa kun ei tarvitse kasvojaan näyttää, mutta ei nekään oikeassa elämässä noin puhu kuin täällä.

minkälainen olet?

ystävällinen ja kiltti. vaatimaton myös. ap

:( Yritin vasta ottaa yhteyttä lapsuudenystävääni, joka on muuttanut saalle seudulle. Monta kertaa ollaan yritetty sopia tapaamisaikaa, mut ei ole onnistunut syystä tai toisesta. Nyt hän ei enää vastaa puheluihin tai viesteihin.



Eikä muutenkaan niitä kavereita liiaksi oo.. En tiiä mikä minussa on vikana! Viimeksi yks kaveruussuhde päättyi siihen, kun sain kuulla että tämä on jauhanut minusta pskaa ja yrittänyt mustamaalata minua omille siskoilleni.. No, tuli onneksi selville ja minun ja siskojeni välit on ok.

millainen minun tulisi olla, että joku pitäisi minustakin ja haluaisi viettää aikaa kanssani?

Iloinen, psotiivinen, auttavainen, ei uhrautuva, toisia kunnioittava, hauska, menevä

vain takerru kavereihisi niin että he ahdistuvat ja jättävät sinut...

näistä ainakin iloinen, postiivinen, auttavainen, ei uhrautuva, toisia kunnioittava, hauskakin.. Meneväksi en voi sanoa, jos sillä tarkoitetaan juhlimista baareissa tms.. Muuten kyllä tykkään luuhata kylässä ja kaupungilla jne..



Mutta olen myös tosi ujo oudossa seurassa, joten se hankaloittaa uusiin ihmisiin tutustumista. :(

mielestään takertuvaa sorttia..

Ethän ole kranttu kavereistasi, tutustu estoitta ja annakkoluulottamasti kaikenlaisiin ihmisiin joihin tulee luonteva tilaisuus tutustua, tietenkään oikeasti kummallisia tai jotenkin vaarallisen tms. oloisia ei pidä kutsua kotiin tai mennä heille, mutta jossain tapahtumassa tai harrastuksessa voi rupatella ihan kenen kanssa vaan ja siitä sitten voi löytyä niitä ystäviäkin vähitellen.

Lapsuusajan kaverit yms. voivat olla juuri kiireisessä ruuhkavuosivaiheessa ja tulet vain siksi karsituksi, yksinkertaisesti ajanpuutteen vuoksi.

ettei toisen kanssa jaksa olla jos itse pitää jutut keksiä ja päättää aina minne mennään ja mitä tehtäis.

mielestään takertuvaa sorttia..

Hyvä nelonen! Niin sitä pitää. Mutta nyt ystävän neuvo: jos joku on ku*ipää, se EI OLE SINUN VIKASI. Eli olet juuri hyvä, se toinen ei.

Unohda tuollaiset hyypiöt olkapäiden kohautuksella ja siirry eteenpäin! opettele olemaan hiukan "pinnallisempi" ja ottaman tuttavuussuhteet small talk tasolla aluksi

auttavainen olen, toisia kunnioittava, mukava, ystävällinen.



ehkä en tarpeeksi hauska ja menevä sitten. olen hiukan ujo, eikä minulla ole paljoa ystäviä. en osaa olla porukan keskipisteenä ja suunapäänä. :( ap

mutta jos toinenkin on vähänkään ujo, niin ahdistaa jos kumpikaan ei keksi mitään puhuttavaa. Mutta jos toinen on puheliaampi, on itelläkin helpompi keksiä puheenaihetta.



Töissä kyllä olen ihmeenkin avoin ja tulen juttuun työkavereiden (reilusti vanhempia naisia) ja asiakkaiden kanssa ja small talk hoituu, mutta omana itsenä, arkiminän kanssa tilanne on eri.. Tuttaviksi kyllä edetään, mutta ystävyyttä ei oikein nykyään enää synny kenenkään kanssa. Mietin oisko siinä pohjalla se, etten uskalla avautua tarpeeksi, kertoa henkilökohtaisia juttujani, koska luottamukseni on petetty pariin otteeseen ja henk.koht juttujani levitelty ja liioiteltu. Pienen paikkakunnan huono puoli..

Kyllä ilahdutti kannustuksesi :) Kiitos. Olet varmaan ihana ystävä ystävillesi!





t. 4

Ja jotenkin tulen aina tosi hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Mummujen ja pappojen sekä keski-ikäisten kanssa on paljon helpompi keksiä juttua. Ite olen siis 27 ;)



Olen todennut sen johtuvan siitä, että nuorempien kanssa minulla ei todellakaan ole mitään yhteistä puhuttavaa. En käy baareissa, juo, shoppaile, matkustele toiselle puolelle maailmaa, katso telkkaria tai harrasta mitään menevää lajia. Olen siis ikäisteni mielestä luultavasti erinomaisen tylsä :)



Sen sijaan voin hyvin päivitellä nuorison kielenkäyttöä naapurin tädin kanssa ja miettiä postilaatikolla, jokohan ne mustikat alkaisi olla kypsiä...



Oletko koskaan hrkinnut ystävätoimintaan osallistumista tai tukihenkilönä toimimista (jos siis itse olet kuitenkin ihan tasapainoinen)? Sitä kautta voisit löytää itsekin seuraa.

ettei hiljainen kaveri innosta, kun ei siitä saa irti mitään.

Kurjalta kuulostaa, mutta miksei ne voi puhua ja kertoa mitä ovat päivän aikana tehneet tai mistä haaveilevat tms. aivan niinkuin muutkin puhuvat. Pitää opetella olemaan pelkäämättä ihmisiä!